Kun toista päivää (yhteensä kahdesta matkapäivästä) satoi, alkoi koko Pariisi käydä hermoille. Ei ole nautinto kulkea sateenvarjon alla, väistää miljoonaa muuta sateenvarjokansalaista, housunlahkeet märkänä viimassa. Ei ole Pariisi – eikä kovin moni muukaan kaupunki kyllä – parhaimmillaan marraskuussa. Paitsi että ennusteiden mukaan koko seuraava viikko olisi mitä ihastuttavin puolipilvinen syyssää. Onneksi ranskalaiset ovat joustavia viinin kanssa ja oli ihan soveliasta vain pysähtyä jonnekin lämmittelemään ja kuivumaan.
Montmartre on kai kliseisintä Pariisia. Kaikki turistit sinne könyävät, hinnat ovat pilvissä, matkamuistomyymälöiden määrä ylittää kaikki ymmärryksen rajat. Mutta minä pidän siitä. Place du Tertrellä taiteilijat maalaavat turistien muotokuvia satoi tai paistoi. Jostainhan leipä on maalattava. Ravintoloiden kauniit julkisivut, terassien lämpölamput ja kauniit pariisilaistuolit, ruudulliset pöytäliinat, tarjotinta sateensuojana pitävät tarjoilijat, ravintoloiden kauniilta kuulostavat nimet, kuten Au clairon des chasseurs, piirustuslehtiöitä kantavat taiteilijat, maalisissa vaatteissa terassilla kahvilla istuvat taiteilijat. Tätä on sateinen Montmartre. Onhan se valloittava.
Ihastuin kukkulaan jo teininä ollessani Pariisissa ensi kertaa. Viimeksi täällä oli kesä, paistoi aurinko. Jossain kukkulan rinteillä kasvaa viiniä. Nyt en lähtenyt köynnöksiä etsimään. Mutta se on aika romanttinen ajatus: viiniköynnöksiä keskellä suurkaupunkia. Että jossain vielä säästetään maata, vaikka sille saisi rakennettua jotain todella kallista. Jotkin paikat tuntuvat omilta, vaikka olisivat kuinka turistisia, kuinka kliseisiä. Niihin haluaa palata, vaikka tietää, että mitään uutta ne eivät tarjoa.
Joskus tarvitaan sateinen viikonloppu ja kolmas kerta. Minun on myönnettävä, että vasta nyt tavoitin jotain siitä, miksi Pariisi on monet hurmannut. Ehkä syy oli siinä, etten suorittanut mitään, olin vain, menin suuntaan, joka näytti kivalta, söin ja join, kävelin järjettömiä määriä. Yli 17 kilometriä näytti puhelimen aktiivisuussovellus lauantaille, 7 sunnuntaille, vaikka lähdin jo ennen neljää kohti lentokenttää. Minulla on lentopisteitä vielä yksien lentojen verran. Saattaa olla, Pariisi, että tapaamme taas ennen kuin uskotkaan.
22 comments
Ihania kuvia, erityisesti tuo kissakuva!
Kaikki kuvat on kännykällä otettuja. En yleensä, mutta en sateessa voinut pitää kunnon kameraa esillä. Kuvat ovat jotenkin erilaisia kuin kuvani yleensä. Jännä, kuinka paljon väline vaikuttaa. Kissa oli ihana. Kysyin luvat saada tulla kuvaamaan häntä.
Hyvät kuvat! tuo on muuten totta, eri kohteista saa täysin eri käsityksen huonossa säässä. Minulla on kokemukset talvisateisista Roomasta ja Sisiliasta. Kumpikin kohde oli erittäin kylmä ja harmaa sateella, kylmyyteen syynä oli etenkin kylmä tuuli. Kun taas vaikkapa keväällä on yleensä koko ajan loistava ilma ja paljon lämpimämpi. Mieleeni on jäänyt etenkin hotellit, joissa ei ollut talveksi lämmitystä. Jos vain ajattelenkin niitä melkein jo pelkkä ajatus palelluttaa. Mutta Pariisista, siellä en ole vieläkään käynyt. Kesällä kiersin Ranskaa. Voi olla että turisteja täysi(?) Pariisi olisi hyvä kohde pariksi päiväksi ja sitten voisikin jatkaa matkaa vaikka junalla pidemmälle Ranskaan. Olen pitänyt Lyonista, Nimesistä, Montpellieristä ja rivieralta pienemmistä kuten Menton ja Canneskin oli ok
Minä jotenkin löysin Ranskan vasta vierailtuani muualla kuin Pariisissa. Nizzasta en pitänyt, mutta esimerkiksi Lyonista ja Lillestä todella paljon. Olen jonkin verran ollut kaupunkilomilla juuri ankeimpaan aikaan vaikkapa tammikuussa. Tavallaan kaupungit ovat silloin parhaimmillaan, kun turisteja on vähiten. Jos hyvä tuuri käy, ei sada näin paljon. Nyt satoi melkein koko viikonlopun. Mutta minä viihdyin hyvin silti.
Parin viikon kuluttuahan avautuu joulumarkkinat Champs-Elyseen Concorden puoleisessa päässä, tuovat valoa harmauteen. Siellä tykkäisit varmasti hengailla. Jos nimittäin jäi tunne, että pitää palata…😁 Ja Rue des Rosierilla Maraissa täytyy ehdottomasti käydä syömässä falafel-kebab🤗
Voi että! En ajatellutkaan Ranskaa joulumarkkinoiden maana, mutta nin kai niitä alkaa olla jo vähän kaikkialla. Nyt taitaa olla loppuvuoden kalenteri niin täynnä, että enää ei jouda lähtemään. Mutta täytyy vastaisuuden varalle pitää mielessä. En ole jouluihmisiä yhtään, mutta viime vuosina olen halunnut kuitenkin jotain jouluista, vaikka sitten piipahtaa jossain joulumarkkinoilla.
Älä kerro kenellekään, mutta en ole koskaan käynyt Pariisissa! Apua. :O Tiedän, se on skandaali. (Nyt toivottavasti pääsen pian sinne junalla poikkeamaan, kun muutin juuri Berliiniin). Ah, mutta Pariisi sateella! Kuulostaa romanttiselta ja juuri täydelliseltä löytää kortteliston romantiikka.
Jos sinä et kerro kenellekään, myönnän, etten ole nähnyt koskaan revontulia tai Lapin yötöntä yötä tai kaiken peittävää pimeyttä. Että siihen nähden Pariisi on ihan ok. 😊 Minulla kaupunki alkoi aueta vasta nyt kolmannella kerralla. En minä sitä nyt suorastaan inhonnut ole, mutta se on jättänyt vähän kylmäksi. Ei enää.
Olen käynyt Pariisissa vain kerran ja kyllähän juuri Montmartre vei silloin sydämen. Onneksi huhtikuussa on uusintareissu Pariisiin 🙂 Tunnelma on kyllä taltioitunut näihin kuviin!
Huhtikuussa kevät voi jo olla ihanan pitkällä. Varmasti parempi aika kuin marraskuu. Minulla tosiaan olisi vielä pisteitä yhteen lentoon. Jos vaikka jonain keväisenä viikonloppuna. 😊
Sade varmasti hieman latisti reissutunnelmaa, mutta mielestäni näissä kuvissa on kiva fiilis! Kumma juttu 😀 Pariisissa olen pari kertaa käynyt mutten muista ikinä tuolla päin piipahtaneeni, täytynee korjata asia!
Minustakin kuvista välittyy juuri se fiilis, joka minulla oli. Ei kaupunki parhaimmillaan sateessa ollut, mutta minkä sille mahtaa. Huomasin ottavani kännykällä aika erilaisia kuvia kuin kameralla. Tunnelma saattaa välittyä ainakin osittain erilaisena.
Ihanan näköistä! Itse olen käynyt Ranskassa ja Pariisissa viimeksi teini-ikäisenä. Koskaan en siitä innostunut, osittain varmasti siksi, että ranska ei ole kielenä mieleinen. Monet kuitenkin vannovat Pariisin nimeen ja varsinkin kaveri puhunut paljon arabialaiskortteleiden puolesta. Voisikin olla mielenkiintoista joskus Pariisissa käydä näin aikuisena. Tuo alue näyttää kyllä houkuttelevalta, ja varsinkin itse suosin sadesäätä, saa olla aika rauhassa paikassa kuin paikassa 🙂
Pitääpä painaa mieleen arabialaiskorttelit mahdollista seuraavaa kertaa varten. Ei ainakaan näin tunnu tutulta.
Aina puhutaan töykeistä pariisilaisista, ja valitettavasti on stereotypioissa myös jotain perää. Onneksi tapasin myös sydämellisiä ihmisiä, jotka kompensoivat harvat huonot kokemukset.
Ai että mun tekisi mieli lähteä käymään Pariisissa pitkästä aikaa, ihan sama säälle! Voisin mielelläni mennä vaikka jouluvaloja katselemaan :). Ja sinullahan taitaa olla hyvä kamera kännykässä, kun harmaana päivänäkin saat näin tarkkoja kuvia!
Jouluvalot ja -markkinat olisivat varmaan ihanat Pariisissakin. Minusta tuntuu, että niiden vuoksi olisi kiva matkustaa melkein mihin vain. Hassua, koska en oikeastaan edes pidä joulusta. 😊 On kuvia vähän pitänyt Lightroomilla auttaa. Vähän haaveilen kännykästä, jossa olisi parempi kamera, mutta kun silläkin rahalla matkustaa jo varsin kauas. Helppo tietää, mikä minun prioriteettini on.
Pari vuotta sitten Montmartre vei minunkin sydämeni. Pahin turistiryysis on päivällä, illemmalla sai kuljeskella ihan ylhäisessä yksinäisyydessä syyskuisina lämpiminä iltoina, etenkin kun etsiytyi vähän kauemmaksi Sacre Coerista. Koko reissun paras illallinen syötiin kyllä toisaalta ihan kirkon vieressä Le Grand 8 -ravintolassa. Halpaa ja huolella tehtyä, eikä muita turisteja nimeksikään. Ihana kaupunki, siitä ei pääse mihinkään.
Kiitos vinkeistä! Kun palaan, yritän hengailla näillä kulmilla illalla. Kaupungit näyttäytyvät kyllä niin erilaisina eri vuorokaudenaikoina. Esimerkiksi arabimaissa tuntuu, että päivällä liikkuu suunnilleen itsekseen, ja auringon laskettua paikalliset heräävät henkiin.
Aah, taas kuvia Pariisista. En kestä. 🙂 Kiva, että sinäkin jo vähän innostuit Pariisista. Sikäli tällaisten kuvien katseleminen on vähän tuskallista, että edellisestä Pariisin vierailustani alkaa olla jo kohtuuttoman pitkä aika. Pari kertaa ollaan oltu Pariisissa joulukuun lopulla. Talvi on siellä osteriaikaa ja osterit ovat herkkua samppanjan kanssa. Ja samppanja on aina samppanjaa. 🙂
PS. Tuo kissakuva oli muuten ihana.
Näin kissan vastapäisen ravintolan WC:n ikkunasta. Kiirehdin kadulle, että ehtisin tervehtiä, ennen kuin hänen korkeutensa palaa sisätiloihin. Emäntänsä oli siinä myös, ja pyysin lupaa ottaa kuvan. Ostereista en niin välitä, mutta kuplien katselua harrastin sadetta pidellessä…
Montmartre on kyllä kivaa seutua ja varsin kuvauksellista, kuten sinunkin kuvistasi huomaa. Olimme niillä seuduilla ensimmäisellä Pariisin matkallamme pari viikkoa ja kadut tulivat tutuiksi. Hyvä puoli siinä oli myös se, että metrolla sieltä pääsi hetkessä minne vain.
Pariisin metroverkko on ihanan tiheä. Itse tykkään kävellä, ja edellisenä päivänä kännykän aktiivisuussovellus näytti 17 kilometriä. Hotellilta olin kuitenkin tullut metrolla ytimeen ja metrolla palasin. 🙂