Aikaero ja pitkä matka tekivät sen, että menimme nukkumaan yhdeksältä. Ensimmäisen kerran vaihdoimme pari sanaa aamuyöllä kolmelta. Päätimme yrittää nukkua vielä pari tuntia ja lähteä vaikka viiden maissa katsomaan uuteen viikkoon heräävää suurkaupunkia. Mutta niin kävi, että kaupunki heräsi ennen meitä. Ehkä aikaero on helpompi tänne päin, en tiedä, mutta kellon ympäri nukkuminen sai jaksamaan koko päivän, vaikka todellinen sisäinen kellomme oli herätessä aamuyö (siis kotimaan aikaa).
Olin ulkoistanut Taipein osuuden suunnittelun miehelle, joten lähdimme toteuttamaan hänen suunnitelmaansa. Kävelimme paljon, ajoimme metrollakin jonkin verran, ja hirvittävästi näimme. Metro on Taipeissa helppo. Ostimme automaatista ladattavat kortit, joista lukemamme mukaan saa käyttämättömät rahat takaisin. Hyvä niin, koska aika paljon menisi meillä muuten hukkaan. Ostimme kortit (sata paikallista rahaa/kappale) ja latasimme molempiin 500 (reilun kymmenen euroa), koska emme yhtään tienneet, mitä yksi matka maksaa. Ovat tähän asti maksaneen 16 – 20 (eli 50 senttiä tai alle), joten aika paljon pitäisi 500:lla ajella.
Ensimmäinen kohteemme oli Ximendingin kaupunginosa, jonka pitäisi olla osa vanhaa Taipeita, mutta mitään vanhaa emme löytäneet. Meidän näkemämme oli nuorisokulttuurin valtaamaa ja modernia. Lonely Planet sanoo sen olevan kuin Ginza Tokiossa. On myönnettävä, että samaa vaikutelmaa ei syntynyt, mutta toisaalta omasta viimeisimmästä Tokiostani on jo seitsemän vuotta. Ehkä pitää yrittää uudelleen löytää jotain vanhaa.
Huolehdin taas kotona, että varmasti pukeudun asiallisesti vaikkapa temppeleitä varten. Otin mukaan tunikaa ja capria, että varmasti ovat polvet ja olkapäät peitossa. Milanossa ei Duomoon laskettu liian lyhyissä hamosissa tai olkapäät paljaana. Huoleni oli aiheeton. Niin lyhyttä mekkoa minulla ei ole, että sitä joku täällä pitäisi lyhyenä. Aamulla nauroin myös kovan onnen aurinkorasvalle, joka täällä osoittautui täysin turhaksi: UV-indeksi on yksi. Eipä näkynyt sinistä taivasta tänään kuin ohikiitäviä hetkiä pieniä läikkiä. Sadetta ripotteli muutaman kerran. Ensimmäisistä pisaroista aukeavat sateenvarjot, mutta vain yksi kuuro oli sellainen, että kaivoin omani esille. Jos sää jatkuu tällaisena, eivät sateet ainakaan lomaamme pilaa (eivät sen puoleen auringonpistokset ja ihon palaminenkaan).
Usein Kaukoidän maissa temppelit ovat edes jonkinmoisten puutarhojen ympäröimiä, mutta ainakin kaikki tänään näkemämme ovat kortteleiden keskellä, ja sisäänkäynnit kadulta ovat melko huomaamattomat. Ei ole mitään suuria tässä on pyhä temppeli -kylttejä. Ulkomaalaiseen suhtaudutaan ystävällisesti. Olemme olleet tervetulleita. Yhdessä mies sytytti meille suitsukkeet ja antoi ymmärtää, että lahjoitukset ovat täysin vapaaehtoisia. Päivän ensimmäisen länsimaalaisen näimme yllä olevien kuvien temppelissä. Alle kahteenkymmeneen jäivät länskärit tänään, ja heistäkin suunnilleen puolet näimme Taipei 101:llä, yhdellä maailman korkeimmista rakennuksista.
Taipei101 on 508 metriä korkea. Se valmistui kymmenen vuotta sitten ja oli viisi vuotta maailman korkein rakennus. Reilulla kympillä sai 45 sekunnin hissikyydin 89. kerrokseen, josta piti kävellä pari kerrosta näköalatasanteelle ulos. Lippuja ostaessamme myyjä varoitti, että sää on pilvinen, mikä tarkoittaa, että rakennuksen ylimmät osat ovat pilvien yläpuolella. Otimme riskin. 89. kerroksen ikkunoista ei ollut mitään näkyvyyttä. Koko kerros on muuten suurta rihkamaostaria. Alkoi vähän jo harmittaa, eihän pelkkä hissimatka humisevine korvineen ollut ihan riittävä elämys. Kiipesimme 91. kerrokseen, joka puolestaan oli elektroniikkaparatiisi (lähinnä puhelimia oheistarvikkeineen). Näköalatasanteelta oli yleisälle avoinna vain kapea kaistale yhteen suuntaan kaupunkia, mutta pilviverho repeili ja näköala oli aikamoinen.
Taipei101:n viisi alinta kerrosta ovat valtava ostari, jonka liikkeistä suurin osa ei ole tavalliselle palkansaajalle. Se on ehkä upein ostari, jossa olen käynyt (ehkä vain Qatarissa panivat paremmaksi). Ilman ryhmää ylös yrittävien täytyy mennä viidenteen kerrokseen saadakseen liput. Hissilläkin kai pääsee, mutta me kiersimme halki ostoskeskuksen kimalluksen.
Kovin vihreäksi ei Taipeita voi sanoa. Puistoja on jonkin verran, mutta ne ovat verrattain pieniä. Peace Parkin ohitimme matkalla Ximendingistä Taipei 201:lle, ja Sun Yat-sen Memorial Hallin puistoon viehätyin korkealta yläilmoista, joten halusin myös jalkautua siihen. Se oli todella viehättävä. Puistoon kokoontuu ikäihmisiä koirineen viettämään aikaa.
Liikenne Taipeissa on yllättävän siistiä. Skoottereita on paljon, ja ne pujottelevat liikenteen seassa, mutta juuri puhuttiin, että jos pakko olisi, kaupungissa voisi vaikka ajaa autolla. Skootterit kiilaavat liikennevaloissa aina ensimmäisiksi, mutta niillä on siihen lupa: monissa liikennevaloristeyksissä on juuri suojatien edessä maalattu laatikko skootteristeille. Taiwan tuntuu muutenkin olevan kaikenlaisten sääntöjen, ohjeiden ja kylttien luvattu maa.
Auringon laskettua heräävät eloon yömarkkinat. Onneksi aurinko laskee aikaisin, että minäkin jaksoin markkoinoille lähteä. Päädyimme Shilin Night Marketiin, johon pääsi lähelle kätevästi metrolla. Markkinat ovat sekoitus ruokakojuja, pieniä ravintoloita ja hurja määrä kaikenlaisia kauppoja. Vierekkäin ovat aitoa Adidasta myyvät ja kaikenlaista rihkamaa kauppaavat. Ruoka on edullista ravintoloissakin, ja kujat täyttyvät pian enimmäkseen nuorista kaupunkilaisista. Keski-ikäisiä näimme lähinnä työmatkoillaan metrossa. Muuten koko kaupungin tuntuvat täyttävän somettavat teinit ja nuoret aikuiset.
Koiraihmisiä kun olen, kiinnitän kaikkialla huomiota siihen, miten koiria pidetään. Aivan en ole vakuuttunut, ymmärtävätkö kaikki täällä, että koira on eläin, ei lelu.