Type and press Enter.

Mitä teki korona patoutuneelle liike-energialle? 

Reissumuijan elämä meni sekaisin, kun ensin alkoi tulla uutisia maailmalta, sitten se oli jo Suomessa. Vajaa paria viikkoa Venetsian karnevaalien avajaisviikonlopun jälkeen karnevaalit keskeytettiin. Suunnilleen viikkoa myöhemmin sitä oli Lapissa, Sipoossa, Pohjanmaalla. Se oli tullut Itävallasta laskettelijoiden mukana ja eri reittejä muualta. Kohta oltiin etätöissä ja elämä supistui makuuhuoneen, keittiön ja olkkarin pyhäksi kolminaisuudeksi.

Ensin peruuntui työmatka Kiinaan, sitten Mallorca, Manner-Espanja, Turun saaristo ja Portugali. Yhtäkkiä oli tilanne, jossa koko elämä oikeasti oli omassa asunnossa ja kerran viikossa ruokakaupassa, naapurissa asuvan ystävän kanssa kerran viikossa kävelyllä, skumppatreffeissä Teamsissa ystävien kanssa. Aloin kääntyä kotiin päin. Ostin parvekekalusteet, riipputuolin, yöpöytiä, valaisimen, pari kirjahyllyä, fillarin, parkekelaatat, päiväpeiton, tyynyjä yli tarpeen… Laitoin someen hätähuudon: Päästäkää mut matkalle. Ei siellä mene 800 euroa päivässä, 1500 kahdessa. Mutta jos kotona on oltava, on siellä viihdyttävä, selitin itselleni.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Sitten en vain kestänyt enää. Oli mentävä jonnekin. Lähdin Naantaliin. Mieti! Naantaliin! Turun tyttö lapsuuden huudeille. Vierasvenesataman liepeillä hengattiin alaikäisenä kesäisiä viikonloppuiltoja. Satoja teinejä parveili rannassa. Nyt siellä ei parveillut noin suunnilleen ketään. Ravintolat olivat enimmäkseen kiinni. Muutama myi take away -annoksia. Varovainen sielläkin piti olla. Mutta olin liikkeellä. Auto liikkui, maisema vaihtui, Airbnb-asunnosta oli mieletön näkymä merelle ja Naantalin kirkolle, ravintola Uuden Killan ruoka oli superhyvää, lähiseuduilla autoilemalla saavutti oikeasti lomafiiliksen. Reissumuija oli onnellinen.

Tuo viikonloppu oli pelastus. Pääsin liikkeelle. Viikonloppu Naantalissa ja lähiseuduilla oli melkein kuin tuulahdus ulkomaita: uusia kokemuksia, kauniita maisemia, hyvää ruokaa, vapautta. Sen jälkeen olin melkein kuin uudesti syntynyt. Tällaisia olivat viikonlopun kohokohdat:

Illallinen Naantalin vierasvenesataman laiturilla

Olin reissussa siis ennen ravintolarajoitusten purkua. Ainoa vaihtoehto, jolla välttää itse ruoan valmistaminen, oli ostaa take away -ruokaa. Kun yhden ravintolan toteaa hyväksi, ei oikein ole syytä olla palaamatta seuraavana iltana. Edellisen illan lohipasta oli niin älyttömän hyvää, että seuraavana iltana päätin herkutella saman ravintolan ahvenella. Mieti nyt: ahventa, parsaa, uusia perunoita ja kastiketta hiljaisessa satamassa, kun mukana on vielä viinipullon loppu ja ihan oikea lasi kämpiltä.

Untitled

Naantalin vanhan kaupungin tunnelmalliset puutalokorttelit

Onhan Naantalin vanha kaupunki vanhoine puutaloineen ihan hurjan nätti. Ei puutalokortteleita paljon ole, mutta taloista suurin osa on pidetty hyvässä kunnossa ja niissä on kauniita yksityiskohtia. Tulihan siinä kävellessä mietittyä, kuinka ihana olisi pieni oma kesäasunto jossain tällaisessa.

Untitled

Ihana ikivanha Muntin silta

En tiedä, miksi Muntin silta teki minuun niin valtavan vaikutuksen. Tuo kivinen holvisilta maastoutuu ympäristöönsä niin, ettei sitä ollut nähdä, vaikka pysäköi auton suoraan kohdalle. Silta on Kustavintien varressa ja sinne on opastekyltti tieltä. Jos ajelet Saariston rengastietä, ehkä pysähdyt vilkaisemaan, onko se sinusta yhtä ihastuttava kuin minusta. Sillassa ympäröivine pihapiireineen oli jotain satumaista.

Untitled

Jeremiaan luolat ja näköalapaikka

Myönnän, etten ole suomalaisista nähtävyyksistä kovin hyvin perillä, ja siksi Jeremiaan luolatkin oli aivan tuntematon entuudestaan. Tuo jylhä kalliomuodostelma oli kyllä lyhyen metsäkävelyn arvoinen. Kallioiden nimellä on myös jännä historia, josta voit lukea täältä.

Samassa paikassa voi kiivetä vähän korkeammalle katsomaan saaristomaisemaa, merta ja saaria yläviistosta. Jos sattuu olemaan eväät mukana, täällä olisi aika kiva syödä vaikka eväitä.

Untitled

Lounas Kustavissa meren äärellä

Pakko minun on nostaa kokemuksiin vielä yksi lounas. Ihan Kustavin lossirannan vieressä on Spauna, ravintola ja pieni kauppa. Hampurilaisannos tuntui vähän kalliilta, mutta kun puraisin ruokaa, tiesin sen olevan jokaisen euron arvoinen. Paikan ihanuutta kruunaa sen palvelu. (Uskoakseni) omistaja palveli tiskin takana ja kysyi, haluanko syödä rannassa. Voisin ottaa retkituolin mukaan. Siinä sitten istuksin laiturilla, katsoin merelle ja söin yhtä parhaista hamppareista ikinä.

Untitled

Liike-energia on ehtinyt viedä minut tämän jälkeen viikoksi Saimaalle. Niistä tunnelmista lisää lähiaikoina. Mitä sinun koronakevääseesi ja alkukesääsi on kuulunut? Poltteleeko jo kovasti päästä liikkeelle tai oletko jo ollut?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

13 comments

  1. Nyhjötin 3.5kk kotona. No se oli hyvää aikaa fiksailla kämppää ja pihaa kuntoon sekä helppo keksiä syitä ostaa uusi TV, grilli, yms… Samalla siiten peruutin kevään ja kesän matkat ulkomaille. Kesäloma muuttui kolmeksi viikoksi Lapissa – viimeisestä erä-jormailusta oli aikaa. Nyt voisin tosin nukkua kelohonkamökeissä – tilaa on, ja mukavuuden halua. Norja avasi rajat eilen.. sinne myös ehkäpä Varangin vuonoon. Oikeaa ulkomaan matkaa en ole varannut – Qatarin voucherit vielä voimassa pitkään. Ehkäpä tänä vuonna tai ensi vuonna. Välillä on hyvä olla kotimaassakin.

    1. Minä tosiaan myös fiksailin kotona. Mutta nyt on polte ihan kamala. Norja puhuttelee, mutta on niin turkasen kallis, ja epäilemättä sinne voi olla melkoinen tunku, mikä ei ainakaan laske hintoja. Olen uutisista lukenut kotimaanmatkailun olevan huokeampaa kuin ennen, mutta väittäisin olevan melkeinpä päin vastoin. Hyvähän on ottaa rahat pois meiltä, joiden liike-energia pakottaa lähtemään edes johonkin.

  2. Onpa kiva nähdä uusi postaus täällä, vaikka sitten Naantalista! Mä kävin huhtikuussa Tampereella, kun ei oikein muuallekaan päässyt. Tuli AirBnB kokeiltua siinä samalla, mutta kyllä hotelli on enemmän mun juttuni.

    Sitten sain tarpeekseni kotona kyhjöttämisestä ja päätin, että kesäkuussa minulle riittää. Niinpä lähdin heti kuun alussa Amsterdamiin, kun siellä ravintolat avautuivat (matkustaa sinne olisi saanut koko ajan). Joukkoliikenteessä maskipakko, turisteja ei lainkaan. Oli oikein kiva reissu, vaikka Amsterdam ei lempikaupunkejani olekaan. Nyt olen Berliinissä (täällä avautuivat rajat toissapäivänä), ja täälläkin on sopivan rauhallista. Maskipakko on laajempi; ravintoloissa, hotellissa, kaikissa kaupoissa ja tietysti joukkoliikenteessä (ravintolassa saa ottaa maskin pois kun istuu pöyään).

    Ensi kuun alussa menen Vilnaan. On pitänyt jo kauan, mutta aina se on siirtynyt. No, nyt on peruuntunut USA, Costa Rica, Hongkong, Myanmar… Että aikaa löytyi sitten Vilnallekin.

    Kesää on vielä jäljellä, toivottavasti säkin rohkaistut lähtemään Eurooppaan vielä tänä kesänä. Näin rauhallisina emme saa Euroopan suurkaupunkeja kokea koskaan tämän jälkeen, luulisin. Hyviä matkoja sitten taas, kun aika on!

    1. Minä olisin ollut valmis lähtemään myös jo vaikka heti, mutta jotenkin koen sosiaalista painetta olla menemättä. Toisaalta oma on sitten karanteenini kotona, koska täytyy kai niitä vaatimuksia noudattaa. Juhannuksen jälkeen minullakin on jo lennot varattuna Portugaliin. En saanut minäkään pidäteltyä. Viime viikon vietin Saimaalla. Se oli mieletön viikko. Pakko myöntää, että kotimaanmatkailukin voi toimia! Viro ainakin on jo suunnitelmissa. Voisi ekan kerran lähteä sinne omalla autolla. Kyllä asfaltti polttelee jalkojen alla. Johan tässä koti-ruokakauppa-akselilla on jo oltu!

    2. Tuo on niin monipiippuinen juttu. Monissa maissa on koronaa paljon vähemmän kuin vaikkapa Uudellamaalla. Toisaalta tietysti reissussa altistuu ihan eri tavalla, koska liikkuu todennäköisesti enemmän ihmisten ilmoilla ja vilkkailla keskusta-alueilla kuin kotona arjessa.

      Hallituksen suosituksethan ovat juuri niitä, suosituksia, eivät velvoittavia, ja sen verran ristiriitaista on kaikki touhu ollut mitä sieltä suunnalta on koko kevään tullut, että minä olen laatinut itselleni ihan omat suositukset: kun tulen ulkomailta ja aion tavata jonkun ystävän, kerron, että olen ollut reissussa ja hän sitten päättää, tavataanko vai ei. Riskiryhmäläisiä en ole tavannut ollenkaan 14 vrk matkan jälkeen, mutta kaupassa käyn ihan normaalisti (ja nythän suosituskin sen sallii).

      Sosiaalisen paineen ymmärrän, mutta eiköhän se nyt jo ala hellittää. Ja voithan lähteä vaikka “salaa” eli jättää blogaukset tekemättä. Tehdä sitten vaikka puolen vuoden päästä 🙂

      Nauti Portugalista! Azorit ja Madeira ovat vielä kiinni, mutta mantereelle pääsee. Mä olin maaliskuussa, juuri ennen koronaa, Guinea-Bissaussa. Mennen tullen lensin Lissabonin kautta, yhteensä 3 yötä siellä. Edellisestä kerrasta oli yli 10 vuotta aikaa, mutta enpä tiedä oliko Lissabon oikeastaan muuttunut ollenkaan – ja hyvä niin. Boa viagem!

    3. Juuri tuollaista suunnitelmaa minullakin on: en ehdoin tahdoin hakeudu ihmisten seuraan ja kerron olleeni ulkomailla. Koska kaikkialla on epäilemättä vielä vähän rauhallisempaa kuin tavallisesti, ihmiskontakteja tulee vähemmän. Omissa suunnitelmissani olen myös paljon ulkona, jolloin riskit vähäisempiä. Mielenterveyteni todella vaatii nyt lähtemään.

      Kertoisitko Guinea-Bissausta? Kuulostaa hurjan kiinnostavalta!

    4. Juuri näin, Amsterdamissa kävin yhdessä museossa, se oli valtava eikä ihmisiä ollut juuri lainkaan. Muuten olin vain ulkosalla, paria lähes tyhjää ravintolaa lukuunottamatta. Ei siinä pitäisi altistumisia tapahtua.

      Guinea-Bissau oli kyllä erikoinen paikka. Kun kaveri kysyi ennen matkaani, että mitä siellä on, niin vastasin että punaista mutaa ja malariaa.

      Tuo taitaa olla köyhin käymistäni maista. Ei postilaitosta, ei sähköverkkoa pääkaupunkia lukuunottamatta, ei lankapuhelinverkkoa, pääkaupungissa ehkä 10 päällystettyä katua, loput aivan hirvittävässä kunnossa. Kun yhdelle paikalliselle rohkaistuin sanomaan, että varmasti hyvä kehitys olisi helpompaa jos presidentti ei vaihtuisi kerran vuodessa, hän naurahti ja korjasi että kerran kuukaudessa. Huumoria toki, mutta kyllä paikalliset siellä ymmärtävät, mistä köyhyys johtuu.

      Teollisuus on sitä luokkaa, että jopa pullovesi tuodaan Portugalista. Maa on kuitenkin yksi maailman suurimmista cashew-pähkinän tuottajista maailmassa, mistä ainakaan minä en tiennyt mitään ennen kuin lähdin tuonne.

      Mutta samalla tuolla oli turvallista ja väki todella ystävällistä. Turisteja ei juuri ole, joten perinteiset turistiansat ja takiaiset puuttuvat. Joka paikassa saa kulkea rauhassa, ja jos joku tulee juttelemaan, niin hän tulee juurikin vain juttelemaan, ihmettelemään, miten branco eli valkoinen on löytänyt hänen maahansa ja toivottamaan tervetulleeksi. Kukaan ei tuppautunut seuraan eikä yrittänyt pakkomyydä mitään. Bissaussa oli kiva kävellä ympäriinsä.

      Bissaussa hotelli Ceiba oli hieno, täysin länsimainen. Hinnatkin olivat kyllä länsimaiset mutta eivät mitenkään mahdottomat. Iso uima-allas, hyvä ruoka ja osa henkilökunnasta puhui englantia (tuolla kukaan ei puhu englantia missään…). Neljän tunnin lento Lissabonista, maksoi vähän päälle 300 €.

      Se harmittaa, että Bijagos-saaret jäivät näkemättä. Ehkä ensi kerralla.

      Suosittelisinko Bissauta matkakohteeksi? Sinulle, joka olet nähnyt jo niin paljon, suosittelisin kyllä. Tämä ei ole samanlainen paratiisi kuin São Tomé, mutta luulen, että tässä on vähän samaa henkeä. Tuolla oli hirvittävän helppoa olla. Maailmassa on paljon merkittävämpiäkin matkakohteita, mutta sitten kun ne alkavat olla nähtyjä, niin Guinea-Bissau ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Viisumin sai Lissabonista muutamassa tunnissa, lento oli lyhyt, maahantulo oli todella helppoa, leimasivat vain passin ilman sen kummempia kysymyksiä, ja hotellin auto oli kentällä vastassa. Matka hotelliin kesti vajaan vartin. Niin, ja sadekauden ulkopuolella ei ollut mutaa, eikä malariaakaan. Näin koko matkan aikana ehkä viisi hyttystä.

    5. Onpa mielenkiintoista! Tällaiset vähäturistiset paikat nimenomaan kiinnostavat. Olisi ainakin autenttista. Tuntui vissiin ihan turvalliselta myös?

    6. Joo, kyllä siellä oli turvallista. Ei katurikollisuutta, ryöstöjä jne. Ja jos korruptiota varmaan on paljonkin, niin turistille se ei näkynyt. Poliisi ei kysele kaduilla henkkareita ja keksi sakkoja, eikä maahantullessa tai lähtiessä kukaan yrittänyt mitään epämääräistä myöskään. Pimeän aikaan en liikkunut ulkosalla, kun joka paikassa oli niin pimeää, mutta ulkona oli kyllä väkeä myöhään iltaan asti.

  3. Hieno kohde tämäkin. Ensin tykkäsin katsoa sarjoja ja leffoja jotka oli aiemmin (matkojen ansiosta) jääneet katsomatta minulta, mutta nyt kun osa niistä sarjoista on jo nähty niin olen jo kyllästynyt koronatilanteeseen. Pitää vielä yrittää innostua ja etsiä lisää leffoja. Koronaa ei ehkä saisi verrata sikainfluenssaan, mutta kyllä sekin vei 400 ihmisen hengen aiemmin Suomessa ja silloin ei ollut senkään vertaa rajoituksia kun nyt, muistan hyvin että siihen aikaan lähes jokapuolella yskittiin ja lennot lensi. Jos tulee myöhemmin kesällä/syksyllä joku hyvä matkakampanja tyyliin että joku firma antaa niin hyvän alen niin kyllä varmasti lähden jos pääsee, Välimeri kiehtoisi. Täytyy vaan harkita matkavakuutusta, en ole ottanut niitä aiemmin. Jos on pakko olla tyyliin eristyksissä 2 viikkoa kyllä se minulle käy hyvin, ei minulla ole runsaasti sukulaisia tai muita joita olis pakko päästä heti näkemään ja rantakohteessa voin etsiä syrjäisemmänkin rannan..

    1. Minusta tuntuu, että ennen kesälomaa jotenkin helpommin kestin tämän tilanteen. Työ vaati etänä enemmän ja pimeässä oli helpompi käpertyä kotiin ja pieneen elämään. Valon, lämmön ja kesäloman myötä alkoi käydä melkeinpä ylivoimaiseksi enää norkoilla kotona.

      Näin Suomen näkökulmasta rajoitukset tuntuvat silläkin tavalla hassuilta, että koronaan on kuollut vähemmän kuin influenssaan normaalina vuonna. Mutta jos taas katsoo muutamien muiden maiden tilannetta, onhan se ihan toisenlainen. Niin paljon kuin vaikka Venetsiaa tai New Yorkia rakastan, en mitenkään edes kuvittele palaavani niihin lähiaikoina.

      Voi hyvä tavaton! Matkustat ilman vakuutusta? Oli koronaa tai ei, sitä en suosittele kyllä ikinä tekemään. Euroopassa toki saa eurooppalaisella sairaanhoitokortilla akuutin hoidon, mutta en minä kyllä lähde Suomen rajojen ulkopuolelle ilman kotiutuslennot kattavaa vakuutusta – ihan kaiken varalta.

  4. Kiva kun päätit palata! Juttujasi olikin jo ikävä, vaikka sitten Naantalista, kuten tuolla aiemmin kommentoitiin. Rahaa on kyllä mennyt täälläkin kaikenlaiseen enemmän ja vähemmän tarpeelliseen hankintaan. Yhteiskunnan pyörien pyörimisen kannalta varmaan hyvä. Meillä on kesämökki, jossa yleensäkin tulee pääosa lomasta vietettyä, niin että kesä pysytään ihan rauhassa Suomessa. Se on ihan ok, Uudenmaan sulkujen ja etätyökevään koti – ruokakauppa-ulkoilulenkki – akselin jälkeen tuntui jo todella suurelliselta mennä autolla pidempi matka mökille ja istua kahvilla mökkinaapureiden terassilla. Mutta toivottavasti ensi talvena pääsisi jo ihan ulkomaille😃

    1. Minulta puuttuu mökkigeeni. Koska sitä ei ole, mökkikesä ei ole vaihtoehto. Koska muutama raja on jo auki, on minullekin alkanut kertyä suunnitelmia ja jopa varauksia. Erilainen kesä tästä joka tapauksessa on tulossa kuin mistään vuosikausiin.

      Voin niin samastua tuohon automatka ja terassikahvit -kuvaukseen. Jokainen pieni askel kohti normaalia elämää on tuntunut kuin seikkailulta, vaikka olisi ihan normaalia omaa elämää.