Pitäisikö pelätä? Pitäisikö olla matkustamatta Istanbuliin siksi, että siellä on tehty kauheita tekoja? Entä jos kysyisin, pitäisikö olla matkustamatta Pariisiin tai New Yorkiin tai Lontooseen? Jälkimmäisiin moni sanoisi ei, ensimmäiseen kyllä. Mutta miksi ero? Minä olen tehnyt päätökseni: en aio pelätä. En edelleenkään matkusta sota-alueille – tietenkään. Mutta iskujen vaara on kaikkialla. Välttelen väkijoukkoja. En mene yökerhoihin (niihin en kyllä ole mennyt aiemminkaan). Muuten aion elellä ihan normaalisti.
Mutta miksi olen Istanbulissa nyt, helmikuun alussa, kun ei sääkään ole vielä kovin keväinen, vaikka aurinko paistaakin?
Ensinnäkin minulla oli muutama päivä mahdollista tehdä etätöitä. Etätyöloman mahdollisuus saa selailemaan lentohaku- ja hotellisivustoja edullisten vaihtoehtojen löytymiseksi. Etätyölomat ovat minun tapani jaksaa vaativaa ja stressaavaa työelämää. Kun vaihdan maisemaa, vaikkakin läppäri ja paperikasa mukanani, koen hetkellistä vapautta. Kuin voisin oikeasti itse hallita työelämääni.
Syy kaksi oli ehdottomasti Turkish Airlinesin messutarjous. Jos 99.40 eurolla saa lennot Istanbuliin, olisi melkein vääryys jättää ne ostamatta. Ei normaalihinta 202 euroakaan paha ole, mutta jos aikaa on vain muutama päivä, on kiva päästä halvalla. Tykkään Turkish Airlinesista. Tykkään sen palvelusta. Ja kun jälkkärinä (lämmin ruoka ja juomathan kuuluvat hintaan) oli suklaamoussea, rakkauteni vain syveni.
Olen hirveän surullinen Turkin-matkailun vähenemisestä poliittisista ja muista syistä. Matkustan maahan osittain myös solidaarisuudesta. En kestä ajatusta inhimillisistä tragedioista, joita turistipako aiheuttaa. Turkkilaiset ihmiset ovat niin ihania. Minut on otettu aina vastaan kuin ystävä. Ihmisten lämpö koskettaa. Matkustamalla ja kirjoittamalla haluan osoittaa, että Turkki on ihana, että se ansaitsee meidät kaikki – ja me ansaitsemme sen, jos vain osaamme arvostaa, mitä sillä on tarjota.
Pidän Istanbulin monimuotoisuudesta. On muslimikulttuuria, moskeijoita, minareetteja ja rukouskutsuja. Pidän moskeija-arkkitehtuurista. Olen vuosia sitten vieraillut Sinisessä moskeijassa, siinä suurimmassa ja kuuluisimmassa, mutta viimeksi yrittäessäni se oli yleisöltä suljettu. Oli rukousaika, luulisin. Minulla on edelleen tarve nähdä se uudelleen, joten jo siinäkin on syytä tulla takaisin.
Istanbul on yhdistelmä modernia ja vanhaa, eurooppalaista (länsimaista) ja aasialaista (itämaista). Pidän tästä kombosta. Kadulla kulkiessa tuntee kaupungin omaleimaisuuden. Ei tarvitse muuta. Ei ole pakko mennä basaariin tunteakseen historian, varsinkin kun ainakin Suuri basaari taitaa olla enimmäkseen nykyään turistiroskaa (ainakin oli jo yli 20 vuotta sitten). Suuri basaari on kerran elämässä -kohde kuitenkin vanhoine käytävineen ja mattokauppiaineen ja kultakatuineen. Muutaman kerran jälkeen sen uutuusarvo on mennyt. Istanbul on niin paljon muutakin.
Olen ennenkin kertonut olevani kuvien uhri. Voin valita matkakohteen yhden kuvan perusteella. Marokkoon veivät puussa seisovat vuohet. Talvimatkakohteeksi oli valikoitua Turks- ja Caicossaaret, mutta ei valikoitunut, koska majoitus oli aivan järjettömän kallista. Tämän Istanbulin-matkan tärkein inspiraation lähde (vapaan ja lentohintojen lisäksi) olivat edellisellä Turkish Airlinesin lennolla Skylifestä (lentoyhtiön lehti) näkemäni kuvat Balatin kaupunginosasta. Värikkäät talot olivat ihan erilaista kuin aikaisemmin näkemäni Istanbul. Olen nähnyt suurimman osan kaupungin must see -kohteista: olen kävellyt Istiklal caddesia, ajellut lautoilla, juuttunut peffastani Galatan tornin veskin renkaaseen, syönyt myyjän kädestä maustebasaarissa, ihaillut Hagia Sofian mielettömyyttä, hämmästellyt maanalaisia vesisäiliöitä ihan jamesbondina. Mutta Balatin talot tekivät vaikutuksen. Niitä piti tulla katsomaan. Ei huono syy matkustaa sekään.
Turkki on myös edullinen matkakohde. Tulevien reissujen (Kuuba, neljä kuukautta Aasiassa) vuoksi oli mietittävä myös kustannustehokkuutta. Istanbulissa saa laatuhotelleja muuhun Eurooppaan verrattuna erittäin hyvään hintaan. Päädyin itse W:hen, jonka tyylistä pidän. Alle satasen vuorokausihintaan ei Euroopassa monessa paikassa saa samaa laatua. Tarkoitukseni oli yöpyä vielä paljon halvemmalla ottomaanityyliin sisustetussa hotellissa Sinisen moskeijan kupeessa, mutta jostain syystä varaukseni ei mennyt läpi. Otin sen merkkinä, että W on sittenkin enemmän minua varten.
Jatkuvaa Istanbul-ikävääni lisää ihana Insta-tili nimellä Aslan_Kaya_38. Se on juuri sellaista inspiraatiota, jota Instagram parhaimmillaan tarjoaa.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin, Murumoun tai Skimbacon kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
40 comments
Ihania kuvia ja Istanbul on yksi paikoista joissa haluan kyllä käydä! Ja jos alkaa miettiä mihin ei uskaltaisi tai kannattaisi mennä… nooh se niin riippuu keneltä kysyy 🙂 Itsellä on muutama paikka johon en halua matkustaa tällä hetkellä poliittisista syistä, mutta ne ovat varmaan aika eri syitä kuin jollain muilla!
Pelolle on turha antaa valtaa. Olihan tuolla poliiseja, mutta ei mitenkään uhkaavaa tunnelmaa.
Turkkilaisten ystävällisyys, joo. Matkamessuilla kasa käyntikortteja kulki kädestä toiseen ja olen tähän mennessä saanut kolme vastausta sähköpostiin, yksi niistä juuri turkkilaiselta matkailuyrittäjältä. Minä kun hörhötin kuumailmapallohaaveistani taas kerran ja sain käytännön tietoja, miten suunnitella parin päivän Kappadokian-retki. Messuosastolla esittäytyi sekä opas että matkatoimistomies (joka heti valisti myös, että vaimo on suomalainen ja on hyvät yhteydet tänne).
Maa on vielä kokematon paikka mutta enemmän siihen vaikuttavat ennakkoluuloni suomalaisia kohtaan…
Lueskelematta Kappadokia-juttujani saat myös hyvin vinkkiä, miten tehdä pikkuretki niihin maisemiin. Nyt siellä olisi ihana lennellä, kun on lunta. 🙂
Istanbul ja Turkki ovat niin ihania! Ja turkkilaiset ihmiset maailman ystävällisimpiä. Vaikkakin koin kovan kolauksen Istanbulin lumikaaoksessa, kun huomasin että vastoinkäymisten myötä ihmiset eivät enää olekaan hyviä asiakaspalvelijoita eikä Turkish Airlines kovin hyvä lentoyhtiö. Mutta toivotaan, että tämä jäi ainoaksi huonoksi kokemukseksi. Olin vuosi sitten juuri tähän aikaan ensimmäistä kertaa Istanbulissa ja olin ihan myyty, kuten olin odottanutkin. Ihan minun kaupunki! Toivottavasti pääsen pian uudelleen! Balatia olisi voinut tutkia vähän enemmänkin, ehdittiin piipahtamaan siellä vain pikaisesti, kun kyseessä oli työmatka. Tykkään Istanbulin monipuolisesta tunnelmasta!
Istanbul todella on monipuolinen, kuten suurkaupungit usein ovat. Tuolla vielä historia tekee niin paljon, kun valloittajia ja muita matkalaisia tullut kaikista maailman kolkista. Turkkilaisten sydämellisyys on ollut minusta ihanampaa muualla. Sama hektisyys kai vaivaa Istanbulia kuin muitakin jättikaupunkeja. Mutta avuliaita ovat. Aika monta suuta ja kättä oli jeesaamassa, kun metrolippuautomaatti puhui vain turkkia, viereinen automaatti oli rikki ja jono takanani kasvoi…
Matkamessuilla oleva Turkishin tarjous oli houkutteleva, mutta en siihen tällä kertaa tarttunut. Syy ei ollut kuitenkaan se, että pelkäisin mennä Istanbuliin vaan se, että olin siellä juuri syksyllä. Uudestaan menen varmasti taas jossain vaiheessa, mutta tässä välissä haluan nähdä jotain muuta. Istanbul on upea kaupunki ja suren laillasi sitä mitä Turkin matkailulle tapahtuu, kun ihmiset eivät sinne enää uskalla matkustaa. Moni ihmetteli jo syksyllä miten uskallan lähteä, mutta jostain syystä en osaa pelätä. Minäkään en juuri yökerhoissa viihdy ja isoja väkijoukkoja kannattaa kaihtaa. Moni asia on omista valinnoista kiinni, tosin aina sekään ei valitettavasti auta. Hienon näköinen tuo W-hotelli. Täytyy laittaa nimi mieleen 🙂
W:ssä oli todella hyvä palvelu ja todella kiva baari, jossa soitetaan iltaisin helppoa jatsia.
On totta, että ei omilla valinnoilla voi lopulta kovin paljon vaikuttaa. Esimerkiksi lentokentälle on mentävä, ja sinnehän on Istanbulissakin isketty. Mutta ei pelkääminen mitään auta. Yritin oikein, että saisinko itseni lietsottua johonkin hermostuneisuuteen, mutta se oli mahdotonta. Vaikkapa terrori-iskut ovat niin absurdeja, että ei sellaisia oikein voi edes alkaa pelätä.
Ihania kuvia! Komppaan sinua: tuntuu pahalta ajatella, miten matkaajat joukkohylkäävät kohteita ja miten kova kolaus se on paikallisille. Toki se on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta samaan aikaan terrorismin todennäköisyys on kuitenkin niin pieni, että tuntuu hölmöltä rajoittaa elämän sen takia.
Istanbulissa en ole vielä käynyt, mutta se kiinnostaisi kyllä valtavasti! Tuo lentotarjous on kyllä todella houkutteleva.
Normaalihinnalla Istanbulin-lennot ovat siinä 200 euroa, että ei sekään paha ole. Niin suosittelen kaupunkia!
Kuten sanoit, pelko on inhimillistä, mutta minä en oikein ymmärrä sitä. Siis että miksi antaa rajoittaa. Ei ehdoin tahdoin tietenkään mihinkään Syyriaan nyt lähdetä, mutta Turkissa elellään ihan normaalia elämää. Ainakin minulle terrerismi on niin absurdia, etten edes osaa sitä pelätä. Ehkä olen sitten sinisilmäinen hölmö, mutta matkustaessa elämä ainakin on hauskempaa!
Istanbul on kyllä sellainen kaupunki, mikä on kiehtonut mua tosi kauan – varmaan vuosikymmenen. Ja sun kuvat antaa erittäin ihanan mielikuvan kaupungista, melkein pystyin kuvittelemaan itseni tuonne vanhoille kujille ihastelemaan paikkaa.
Pakko on kyllä myöntää, että Istanbulin matkailu innostukseen on vaikuttanut erittäin pahasti mielikuvat yleisestä turvallisuudesta tai siitä miten, kaupungista puhutaan mediassa. En voi millään tavalla sanoa, ettenkö uskaltaisi matkustaa sinne – ihan missäpäin maailmaa voi tapahtua jotain ikävää. Jotenkin media on luonut mulle sellaisen mielikuvan “njääh – en tiedä haluanko enää kokea kaupunkia”. Sitten mulle nousee sellainen sisäinen kapina “hitot, totta kai mä haluaisin matkustaa Istanbuliin”.
Median luoma kuva kaikesta on niin yksipuolinen. Monesti vähän jopa lietsotaan pelkoa ja siten tehdään hurjasti pahaa vaikka juuri paikallisille ihmisille ja viedään heiltä elinkeino, kun turistit eivät uskalla matkustaa. Olihan siellä poliiseja juuri sellaisilla paikoilla, joilla saattaa olla kerralla paljon ihmisiä, kerran piti avata laukku ratikkapysäkillä, basaariin on metallinpaljastimet, mutta muualla elellään ihan tavallista turkkilaista elämää.
Minua kiehtoisi kovasti Istanbul ja Izmir. Olemme koko perheenä matkustaneet Turkissa muutaman kerran (pakettimatkalla), mutta nykyään enemmän haaveilen omatoimimatkasta sinne. Mieheni käy säännöllisesti Izmirissä työmatkalla ja välillä myös Istanbulissa. Ja ensi viikolla menee sinne taas. Olisi kivaa, jos voisi jossain vaiheessa lähteä mukaan, mutta lasten koulunkäynnin takia aika vaikea toteuttaa. Täällä Saksassa on koulunkäyntiPAKKO, joten koulusta ei saa olla loma-aikojen ulkopuolella poissa minkään lomamatkan takia.
Istanbulia voisi alkaa fiilistellä vaikka alkuun viikonloppumatkoilla. Saksasta luulisi olevan paljon ja edullisia lentoja?
Izmirissä kävin viime kesänä. Sieltä piipahdin Efesoksessa. En oikein saanut kaupungista irti, mutta kuulin sen lähiseuduilla olevan vaikka mitä kivaa. Izmirissä asuu Ulkosuomalainen äiti -blogin kirjoittaja. Sieltä voi saada ainakin fiilistä.
Uskaltaako matkustaa on kysymys, johon törmää usein. Joulumarkkinat, suurkaupungit, isot yleisötapahtumat – riski on toki suurempi, mutta voi sitä sattua muuallakin.
Turkki on kiinnostava, varsinkin kun pikkuhiljaa mun mielestä alkaa väistyä kamalat mielikuvat suomalaisten viinanhuuruisista turistikohelluksista.
Turret kai edelleen nauttivat oluitaan etelän rantakohteissa, mutta voi kuinka paljon muuta Turkki onkaan! Tuntuu myös, että joka kerta, kun lennän Istanbuliin tai sieltä pois, koneessa on yksi rähinä-Efestä juonut suomalaisisäntä, joka alkaa sättiä vaimoaan. Että kyllä vaikutelmassa valitettavasti kai totuuden siemenkin piilee.
Istanbuliin on kyllä tehnyt mieli jo pitkään, ja nää kuvat olivat kyllä äärettömän kauniita otoksia sieltä. Ihanasti välittyi tunnelma. Mä myönnän, että tällä hetkellä en yhtä varauksettomasti varmaan sinne lähtisi, mutta on aivan totta, että iskuja voi tapahtua ihan missä vain. Pelkotilaan vaipumisesta ei ole mitään hyötyä, hyvä sinä!
No juu ei ole pelosta kuin haittaa ja sekin vain pelkääjälle itselleen. En koe itseäni todellakaan miksikään sankarimatkailijaksi vaan ihan itsekeskeisistä motiiveista lähdin: pidän kaupungista, sen ilmapiiristä, monipuolisuudesta. Se antaa minulle mielihyvää. 🙂
Mietin itsekin, olisiko messutarjoukseen pitänyt tarttua, Turkki on nimittäin mulle vielä ihan täysin koskematonta seutua. Pelolle ei saa antaa periksi, sitähän ne iskujen tekijät tavoittelevat. Mun on niin vaikea ymmärtää, millä tolalla maailma nykyään on, että välillä tuntuu, etten edes halua lukea uutisia. Olisi parempi vaan olla tyhmän tietämätön kaikesta, mitä Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuu. Silloin ei tarvisi edes miettiä pelkoa, vaikka matkustaisi minne. Olen käynyt pääni sisällä pientä taistoa itsekin lähestyvän Israelin-matkan kanssa. Varsinkin, kun näillä näkymin olen lähdössä matkaan yksin, vaikkei se yleensä tapoihini kuulukaan. Mutta ne luontokohteet siellä… aivan uskomattomia kokemuksia on luvassa.
Ja totuus on, että paljon suurempi todennäköisyys on joutua liikenteen uhriksi kuin terroristien, vaikka kuinka paljon ja minne matkustelisi. Kumpaakaan en tietenkään toivo kenellekään.
Kyllä minä sinne Turkkiinkin vielä joku päivä kerkeän! Kauniita kuvia, kuten aina.
Tiedätkö, minä aika usein suljen silmäni ja korvani uutisoinnilta, koska en pysty maailman pahuuteen vaikuttamaan omilla valinnoillani oikein mitenkään. Mutta matkustamalla paikkoihin, joista uutisointi on karkottanut turistit, voin edes pienellä panoksellani auttaa kuluttamalla rahaa. Kerran lähetin kirjeen jompaankumpaan iltapäivälehteen aivan käsittämättömän Tunisia-uutisoinnin jälkeen. Siinä maalailtiin kuvaa ennen niin suositusta Soussesta, joka nyt on autio. Mutta ei sanaakaan siitä, mitä turismin jälleenrakennuksen ja turvallisuuden eteen on tehty. Yksi isku romutti elannon käsittämättömältä määrältä turismin palveluksessa olevia. Sen jälkeen on ollut yhtä turvallista kuin oli ennen ko. tekoa. Mutta niin moni ajattelee, että pilalla on, ihan lopullisesti, ei voi mennä. Se on surullista.
Saitko koskaan mitään vastakaikua siihen kirjeeseen?
Apua, nyt mulla ei yhdistä. Mikä kirje? Istanbul, kirje… Mikä kohta muistikapasiteetistani on tuhoutunut?! :O
Tuo mitä mun ensimmäiseen kommenttiin vastatessasi sanoit: “Kerran lähetin kirjeen jompaankumpaan iltapäivälehteen aivan käsittämättömän Tunisia-uutisoinnin jälkeen. Siinä maalailtiin kuvaa ennen niin suositusta Soussesta, joka nyt on autio. Mutta ei sanaakaan siitä, mitä turismin jälleenrakennuksen ja turvallisuuden eteen on tehty. ”
Kiinnosti tietää, saitko koskaan mitään vastausta / reaktiota aikaiseksi sillä?
Anteeksi, en tajunnut lukea kommentteja ketjuna! En tajunnut kommenttisi liittyneen aikaisempaan. Tavasin vain juttua, että ei siinä ole mistään kirjeestä… Hyvä minä. Tiedätkö, en saanut mitään vastausta! Ymmärrän, että lehtiin tulvii kaikenlaista palautetta, sävyltää varmaan kaikenlaista sontaa, mutta kyllä kokisin, että asialliseen palautteeseen pitäisi jotenkin reagoida. Mutta ei. 🙁
‘Miten te uskallatte?’ – oli kaikilla ensimmäinen kysymys, joka esitettiin, kun kerroimme lähtevämme joululomalla Egyptiin… ‘Miksi ei’ – oli vastaukseni, kun en enää jaksanut enää selitellä. Matka meni hyvin, tykkäsin. Ainoa mitä pelkäsin, oli Kairon liikenne. Surullista oli paikallisten surku ja hätä kun turistit ovat kadonneet…
Melkeinpä voisin väittää, että kaikissa maissa, joita nyt vältellään, suurempi riski on liikenne kuin terroristi. Ja liikenne Suomessakin tappaa. Olen niin surullinen niiden perheiden puolesta, joilta kaikki tämä saasta on vienyt toimeentulon.
En käsitä miten en ole vieläkään koskaan käynyt Istanbulissa! :O Sä kirjoitat kaupungista niin kauniisti että se alkaa kiinnostamaan entistä enemmän 🙂
Luin reissussa ollessani vanhoja postauksiani, ja olit jo edellisen reissuni aikaan kommenteissasi ihan vakuuttunut, että sinun pitää päästä. Ja siitä on jo yli kaksi vuotta. Nyt hopi hopi matkaan!
Jos itsellä olisi enemmän aikaa reissata (valintakysymyksiä), niin olisin tarttunut ilman muuta tähän messutarjoukseen! Kuola poskella valuen katsoin tarjousta ja muistelin omia retkiäni Istanbulissa. Mahtava kaupunki, täytyy kyllä mennä sinne mahdollisimman pian 🙂 Täytyy laittaa tämä W muistiin, kiitos vinkistä!
Normaalihintainenkaan lento ei ole erityisen kallis, joten sen puoleen Istanbul ei ole tavoittamattomissa, vaikka tarjouksesta ei olisi voinut napata. Satasen lento oli kyllä syntisen halpa! Tämä oli minulle toinen W. Jos vain kassa kestää, suosin niitä vastedeskin.
Minusta olisi ihanaa käydä Istanbulissa, mutta täytyy kyllä myöntää, että iskut on saaneet minut varuilleni, varsinkin pienen lapsen kanssa matkustettaessa.
Karibia on muuten aika kallis majoitusten osalta. Sen takia siellä onkin kannattavaa matkata risteillen, kun laivalla saaret pääsee näkemään puoli-ilmaiseksi.
Minä en osaa nähdä iskuja uhkana sen enempää Istanbulissa kuin muuallakaan. Niin monessa paikassa niitä on jo toisaalta ollut, mutta lopulta kuitenkin niin vähän, että minun turvallisuudetunteeni ei ole järkkynyt. Mutta ei tietenkään pidä lähteä mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä.
Juu, risteilyillä olen ollut monta kertaa. Tykkään paljon. Joskus ollaan oltu pidempään jollain saarella, ja elintasoonsa nähden saaret ovat kyllä hämmästyttävän kalliita.
Ihania tunnelmia Istanbulista, kuvat ovat todella kauniita! Hyvä vertaus tuo, että kuinka moni jättää matkustamatta esim. Pariisiin verrattuna kuinka moni jättää matkustamatta Istanbuliin. Istanbulissa näitä iskuja on toki sattunut hieman useammin, mutta kuitenkin. Mielikuviin perustuu niin kovin iso osa ihmisten valinnoista. Matkustaessani Sarajevoon kymmenisen vuotta sitten, sain kuulla kommentteja kuten “oletko hullu?”, vaikka sodasta oli silloin jo yli kymmenen vuotta ja kohdekin vallan ihana.
Mielikuvia on aina. Ne pohjautuvat vaan usein vanhaan tietoon tai sitten vain jokin negatiivinen asia leimaa koko ajattelua. Mutta kun ei sillä perusteella voisi matkustaa oikein mihinkään. Sitten on vielä poliittiset tilanteet ja tasa-arvokysymykset ja milloin mitkä syyt kenelläkin. En vähättele niitä. Periaatteita voi olla ja saa olla, mutta jotkin pelot ovat turhia. Onhan monesti puhuttu, että Ruotsin-laivoja pidetään potentiaalisena kohteena, mutta enpä ole silti kenenkään kuullut peruvan risteilyjä. Lähi-itä ja Turkki siinä lähellä ovat suurien ennakkoluulojen kohteita myös islamin vuoksi – ja melkeinpä pitäisin sitä suurimpana syynä. Surullista.
Kylläpäs saat Istanbulin kuulostamaan ihanalta ja mielenkiintoiselta! Ja nuo upeat kuvat, vau! Harmi, että en ole vielä päässyt tutustumaan kaupunkiin (ja muutenkin Turkkiin) paremmin. Vielä toistaiseksi on muut kohteet mennyt edelle. Mutta Istanbuliin voisi tosiaankin mennä vaikka vain viikonloppureissulle, ainakin alkajaisiksi.
Istanbulia ei ehkä voi kuin rakastaa. Mene! Sitä tosiaan voi koluta vaikka palata kerrallaan. Ja sitten haluaakin uudelleen näkemään vähän lisää ja vähän lisää. Koska majoittuminen on aika edullista, pikkuretkellekään ei tule liikaa hintaa.
Mua alkaa kiinnostaa Istanbul vaikka sellaisella pienellä pidennetyn viikonlopun pyrähdyksellä. Siellä saisi kivan kosketuksen juuri tuollaiseen idän ja lännen sulautumiseen. Mun naapurissa asuu reilu 60-pariskunta, joiden noin 30 -vuotias tytär oli kauhuisaan, kun kuuli vanhempien lähtevän taas kerran Turkkiin sen viime kesäisen vallankaappausyrityksen jälkeen. Pariskunta on käynt Turkissa useita kertoja ja pitävät maasta.
Istanbul on todellakin itää ja länttä, uutta ja vanhaa, Eurooppaa ja Aasiaa – ihan kirjaimellisestikin. Ja kun menet pitkäksi viikonlopuksi, haluat pian takaisin. 🙂
[…] Travellover-matkablogissaan suomalainen Annika kirjoitti kivan postauksen Istanbulin vierailustaan kauniiden kuvien kera. Samassa blogissa on myös muita postauksia Istanbulista. […]
[…] Travellover-matkablogissaan suomalainen Annika kirjoitti kivan postauksen Istanbulin vierailustaan kauniiden kuvien kera. Samassa blogissa on myös muita postauksia Istanbulista. […]