Olimme menossa ihan muualle, mutta päädyimme Anfaan, moderniin merenrantakaupunginosaan Casablancassa. Jos jossain uskoo olevansa muualla kuin on, Anfa on niitä paikkoja. Rakennukset muistuttavat erehdyttävästi Miami Beachia! Anfa on pitkä rantabulevardi ravintoloineen, ostareineen, hotelleineen, klubeineen – ei hiukkaakaan Afrikkaa tai edes arabikulttuuria. Paitsi on sittenkin. Rannalla ei näkynyt bikineissä kuin yksi nainen, alkoholia sai lounasaikaan ainakin vain joistakin ravintoloista.
Casablancan turistit tuntuivat kaikki olevan nimenomaan Anfan rantahotelleissa. Keskustassa turisteja oli joitakin, Anfassa selvästi enemmän, mutta lämpimästä säästä huolimatta lokakuu ei taida olla enää sesonkia, vai ovatko turistit alkaneet vieroksua Marokkoakin arabimaailman kuohunnan vuoksi? Tyhjää oli.
Ravintolat näyttivät aika kivoilta merelle antavine terasseineen, mutta ainakin siinä, mihin päädyimme, oli aivan kammottava ruoka. Tilasin salaatin, jossa piti olla vihanneksia, kanaa ja jotain juustoa. Kanan tilalla oli tonnikalaa, juustoa ei näkynyt. Tiedän, olin urpo ja huomautin vasta, kun olin närkkinyt annoksesta jo ne osat, jotka halusin syödä. Annokseni vietiin pois ja takaisin tuotiin sama lautanen, mutta siihen oli lisätty keko juustoraastetta. Arvannet, mihin paikkaan ei jäänyt juomarahaa. Näytti muuten olevan ainakin kolmessa naapuriravintolassa täsmälleen sama ruokalista. Ei voi siis kehua, että panostaisivat kulinarismiin.
Rannassa näytti olevan yksityisiä beach clubeja. Koska ei ollut uimakamoja mukana, emme edes kysyneet hintaa. Osa oli aika kämäisiä askeettisine altaineen, mutta yksi vaikutti niin houkuttelevalta, että menimme sen baariin ihan vain nauttimaan atmosfääristä.
Rantaelämä ei siis vastaa ihan länsimaista, sellaista mihin useimmat ovat tottuneet. En tiedä, millaista rantameininki on Agadirissa, Marokon tunnetuimmassa kohteessa. Casablancassa näyttäisi siltä, että yleinen ranta ei ole paljaan nahan näyttämistä varten.
Miami Beachia muistuttavan rantabulevardin lisäksi hyvin länsimaiselta näyttivät sekä elokuvateatterikompleksi että kaksi ostaria, Anfa Mall ja Marocco Mall, joista jälkimmäinen on selvästi kalliimpi suurine luksusmerkkien liikkeineen. Anfassa sen sijaan pääsimme nauttimaan lounas numero kahta, joka korvasi kaikki ensimmäisen pettymykset. Ruokalista vaikutti kalliilta, kunnes taas tajusimme, että hinnoista otetaan nolla perästä pois. Alle kymppi vohveliannoksesta kuulostikin jo edulliselta (paitsi paikallisittain, kun kouluttamattoman päiväpalkka on noin kympin, mikä toki on viisinkertaisesti kenialaiseen verrattuna).
