Meitä tuijotetaan! Kummajaisina Chongqingissa

Lento Helsingistä Chongqingiin lähti tunnin verran myöhässä, koska huomasivat, että puuttuu yksi lentäjä. Aika paljon voi sanoa puuttuneen matkustajiakin, sillä koko Airbusin väki mahtui yhteen lentokenttäbussiin, kun tarpeeksi tiivistettiin. Ainakaan kaikki Kiinan Helsingin suurlähetystössä viisumia jonottaneet eivät olleet uudesta lentoreitistä (ja kevään Hullujen päivien tarjouksesta) innostuneita. Enimmäkseen tälläkin lennolla oli muualta Euroopasta kotiin palaavia kiinalaisia.

Matkalla lentokentältä hotellille en voi sanoa Chongqingin ainakaan kauneudella hurmanneen. Sumuinen sää lisäsi harmauden vaikutelmaa. Positiivista oli, että lentokenttätaksi laittoi suoraan mittarin päälle, ja parinkymmenen kilometrin matka maksoi reilusti alle kympin. Sofitelin 25. kerroksesta on hyvät näköalat, mutta edelleenkään en voi sanoa ikkunasta näkyvään kauneutta. Siitä kyllä kiitän hotellivalintaa, että täältä sai huoneen heti, vaikka olimme paikalla jo aamuyhdeksältä (aikaero tekee sen, että oma kellomme oli neljä aamuyöllä). En olisi kyennyt lähtemään kaupungille ilman kunnon unia.

Keskusta, ainakin Jiefangbein seutu, jonne meitä kehotettiin menemään, on ostoskeskusten kansoittama. Niitä on vieri vieressä, ja tarjolla on kaikkea. Aivan kaikkea. Kun katselin ostareiden tarjontaa, ihmettelin, miksi vauraat kiinalaiset rynnivät Eurooppaan, Suomeenkin, ostoksille. Jokin selitys on oltava, ja se on hinnat. Esimerkiksi Ferragamon kengät maksavat täällä yli kaksinkertaisesti Italiaan verrattuna. Koskaan en ole viikon matkalle lähtenyt näin kevyellä matkalaukulla. Saa nähdä, päätyykö yhtä kevyenä kotiin vai löytyykö ostosparatiisi jostain kansainvälisten brändien ulkopuolelta.Hotellin edusta parveili takseja, mutta emme saaneet niistä yhtäkään ottamaan meitä kyytiin, kun vihdoin iltapäivällä halusimme nähdä muutakin kuin maiseman ikkunasta. Yksi lupautui, mutta tuplahintaan siihen nähden, mitä consierce sanoi matkan maksavan. Oli palattava pyytämään apua. Jotain meni pieleen, kun valitsimme hotellia, nimittäin sijainti. Matkaa keskustaan on ehkä kymmenisen kilometriä, ja bussilla siihen saa menemään toista tuntia. Taksillakin taisi mennä puolet siitä. Se on pitkä aika pitää silmiä kiinni tai pelätä. Liikenne on kaoottista, ja taksikuskeilla ilmeisesti kaahaamisen ja pujottelun geeni.

Siinä missä me hiukan pöllähtäneinä katselimme tornitaloja ja kiinalaista meininkiä, katsoivat kiinalaiset meitä. Pienten koululaisten hello!-huutoihin vastaaminen on jo tuttua, mutta Japanin maaseutua lukuunottamatta en muista, missä olisimme olleet näin kummajaisia. Iso, vaalea puolisoni varsinkin oli kuin eri planeetalta, ja kyllä, muutaman herran näin katsovan meitä suu auki. Koko päivän aikana näimme kymmenkunta länsimaista turistia, ja heistäkin yli puolet samalla kansainvälisten ravintoloiden kujanpätkällä lähellä jokirantaa.

Kiinassa on vielä jotain hellyttävän vanhanaikaista. Louis Vuittonin jättimyymälän ja Guccin kaksi- (vai kolme-?) kerroksisen liikkeen välissä kulki edelleen pikkuipana halkiohousuissa pieni peffa vilkkuen. En ollut uskoa todeksi, kun Neuvostoliiton halki Pekingiin viikon suuntaansa junalla matkannut äitini 1980-luvulla kertoi tästä lasten halkiohousumallista, mutta uskottava oli, kun hän toi kotiin näyttää pyjaman, jossa haarasaumaa ei ole ommeltu lainkaan kiinni. Oletin kertakäyttöpampersien levinneen jo kaikkialle, mutta näin ei ole. Toisaalta pikkukoiramuoti on levinnyt tännekin. Pienet (monesti puetut) chihuahuat kulkevat vapaina omistajiensa kintereillä tai kainalossa.  

Illalla ajattelimme käydä jalkahieronnassa hotellin spassa. Siitä on tullut vakiintunut tapa Kaukoidässä. Olemme kokeilleet fiinejä salonkeja ja nuhjuisia kojuja, joissa kaikissa hieronta on kuitenkin varsin samanlaista. Kulman takaa löytyikin paikallisten ylläpitämä hierontakeskus, jossa hinnat halvemmat ja josta raha ei päädy kansainväliselle hotelliketjulle ja sitä kautta Kiinan ulkopuolelle. Johan oli taas kokemus! 

Päivän budjetti

Vaihdoin lentokentällä satasen surkealla kurssilla. Näin kului rahaa ensimmäisenä Kiinan-päivänä:

7 euroa vaihtomaksuun
20 euroa takseihin (lentokentältä hotellille sekä keskustaan ja takaisin)
alle 20 euroa lounas kahdelle keskustassa (terassi kauppakeskuksen 12. kerroksessa)
10 euroa olut ja siideri irkkubaarissa
30 euroa reilun tunnin jalkahieronta kahdelle
7 euroa illallinen kahdelle hotellin naapurustossa
4 euroa juotavaa ja snacksejä hotellille

(jossain kohdin laskelmat pielessä, koska illalla oli vielä yli kympin edestä rahaa jäljellä)