Mauritius on mielikuvia aidompi ja rosoisempi

Mauritius on usein puheissa synonyymi paratiisisaarelle ja unelmien häämatkakohde viiden tähden resorteineen. On tässä mielikuvassa jotain totta, ainakin resortit, mutta minusta Mauritius on paljon muutakin. Se on aidompi ja rosoisempi kuin olin ajatellut. Sillä toki on pitkiä hiekkarantoja, mutta aika monet kuvat, joilla saarta markkinoidaan, ovat suurella siveltimellä käsiteltyjä. Harvalla rannalla esimerkiksi on palmuja, mutta kuvissa ei oikein muunlaisia puita olekaan. Hiekkakaan ei ole kuvien valkoista, mutta meri on juuri niin lämmin ja turkoosi kuin kuvissakin. Yhtään ei silti kannata käsittää väärin: Mauritius on minusta hurjan kiva saari. Nautin siitä todella, koska sen viehätys on paljon monipuolisempaa kuin osasin etukäteen odottaa. Mutta jos olisin pelkästään paratiisirantojen perässä mennyt, olisin jonkin verran pettynyt. 

Mauritius was made first and then heaven. Heaven being copied after Mauritius. 
MARK TWAIN

Minulle viikko saarella oli liian lyhyt, mutta hän oli ihan tyytyväinen. Olisin halunnut nähdä vielä enemmän rantoja, mennä kunnolla luontoon, hengailla paikallisissa kylissä ja tutustua pääkaupunkiin. Siksipä siis kaltaiselleni kaksi viikkoa olisi optimaalinen aika. Mutta kyllä me viikossakin ehdimme kaikenlaista. Vaikka saari on pieni, sen ajamiseen pohjoisesta etelään menee helposti 1,5 tuntia, eli retkeilyyn saa varata aikaa. Jos vielä menen saarelle, uskoisin asuvani puolet ajasta etelässä, puolet pohjoisessa. Säästää ajamisessa ja jättää aikaa tarkemmalle koluamiselle.  

Mauritiuksen rantoja  

On tietenkin makuasia, mistä kukakin pitää, mutta minusta parhaat rannat ovat luoteisosassa saarta. Pohjoinen on myös vähäsateisempi kuin etelä. Vaikka saarella ei ole pituutta kuin 60 kilometriä, sen ilmasto vaihtelee hurjasti. Minulle hyvän rannan kriteereitä ovat palvelut, hiekkarannan leveys ja pituus ja se, että se ei ole vain hotellien reunustama. Tässä on muutamia, joilla kävimme. Kuten sanoin, itse en vielä saanut kylliksi ja esimerkiksi Le Morne jäi näkemättä, koska olimme kirjaimellisesti huonon sään aikaan liikkeellä. Le Mornen niemimaa on Unescon maailmanperintökohde, jolla on valtava kulttuurinen merkitys saarelaisille.  Sen vuori toimi linnoituksena paenneille orjille. Vuonna 1838, kun britit lakkauttivat orjuuden ja viranomaiset kiipesivät vuorelle ilmoittamaan tästä, sadat orjat hyppäsivät mereen, koska pelkäsivät joutuvansa takaisin vangeiksi. Vuorelle pääsee kiipeämään, ja niemimaan rannikoilla sanotaan olevan Mauritiuksen upeimmat rannat.    

Flic en Flac on 8-kilometrinen ja leveä, ja jos osuu oikeaan kohtaan, voi katsella kaunista maisemaa Tamarin vuorelle. Rinnalla kulkevan tien varressa on saatavilla palveluja ja rannalla on jotain ruokakojuja. On sanottava, että koko matkalta Flic en Flac ei ole yhtä kaunis kuin kuvissa, joissa palmut huojuvat.  

Belle Maren ranta on kiva kävelyyn, mutta nousuveden aikaan siitä tulee kovin kapea. Hiekka oli valkoisinta näkemistämme, palmut pieniä ja myrskyn juurineen kaatamia, mutta tämä oli ensimmäinen ranta, jolle menimme, joten sen turkoosiin mereen oli syklonin jälkeen helppo ihastua. Belle Maren rannalla on muuten yksi maailman suosituimmista hotelleista LUX Belle Mare. Pysähdyimme drinksulla. En minä niin paljon ihastunut, että olisin alkanut uutta matkaa varata, mutta oli siellä ehkä maailman parasta vessapaperia.  

Lue lisää: Mauritius syklonin aikaan 

Belle Mare on saaren itärannikolla, kuten on Ile aux Cerfs, saari, jolta odotin paljon. Olin nähnyt Instagramissa rantautuneen rommia myyvän bambulautan, ja siitä tietenkin mielikuvitukseni rakensi kuvan letkeästä saaresta, jossa on upeat rannat, paljon palveluja ja jos jonkinlaisia aktiviteetteja turisteille. Mutta saari oli pettymys. Parasta ehkä oli matka sinne, kun edullisesti pääsi vesille ja paluumatkalla näki vyötäröään myöten vedessä seisovia kalastajia puuhissaan. Ranta oli rauhallinen, mutta palveluja ei nimeksikään. Hotellien ravintolat olivat parhailla paikoilla, eivätkä ne ottaneet ulkopuolisia asiakkaita. Mutta näin elämäni ensimmäisen meritähden ja ehkä merisiilin, joten ei reissu hukkaan mennyt.  

Pointe Maurice Jettyn (eli venekuljetuksen saarelle) löytäminen ei ollut helppoa. Googlen kartta ohjasi aivan muualle kuin piti. Eksyimme kapeille asuinkaduille. Oli pakko kysyä neuvoa. Ystävällinen mies soitti kaverilleen, joka tuli skootterilla saattamaan meidät perille. Kun saimme auton parkkiin, tuli sama skootteri toisten eksyneiden turistien kanssa.

Luoteisrannikolla ovat hyvin lähekkäin Mon Choisy ja Trous aux Biches. Molemmat ovat casuarinapuiden reunustamia kansanrantoja. Tarkoitan tällä sitä, että niillä käy paikallisia perheinen, ja viikonloppuisin ainakin jälkimmäisellä on ruokakojuja, joiden omistajat kilpailevat asiakkaiden huomiosta. Mon Choisylla vuokrasimme jonkin hotellin aurinkotuolit (varsin kovaan 20 euron kappalehintaan), mutta silloin tuntui mukavalta asettua pehmeälle pedille (ja ottaa torkut).   

Oman kylämme Grand Gauben ja sitä lähimmän suuremman keskuksen Grand Baien rannat ovat pieniä. Niistä ei siis kannata majoitusta ottaa, jos haluaa pitkille rantakävelyille suoraan majapaikasta. Tätä emme tajunneet huomioida hotellia valitessamme. Meillä oli miniranta, mutta sitä ehkä kompensoitiin infinitypoolilla ja toisella suurella altaalla. Palvelujen puolesta Grand Baien tienoo olisi kyllä hyvä paikka majoittua.  

Jos haluaa muuta kuin all inclusive -loman hotellilla ja sen rannalla, suosittelen ehdottomasti auton vuokraamista. Se oli varsin edullista (auto viikoksi ei maksanut paljoakaan enempää kuin hotellin taksi kentältä ja takaisin), ja pienellä ja tehottomallakin pikkuautolla pärjää. Busseja kulkee, mutta ne olivat mallia Afrikka: ikivanhoja, ilmastoimattomia ja värikkäitä. Jos sellaisen perässä ajoi, peittyi mustaan savupilveen.  

Mauritius on muutakin  

Pääkaupunki Port Louisissa on Aapravasi Ghat. toinen Mauritiuksen maailmanperintökohteista. Se ei anna ulkoisilta puitteiltaan kovin paljon turistille, mutta sen merkitys Mauritiuksen kansan monikulttuurisuudelle on valtava. Kiertämällä pienen museon ymmärtää paljon siitä, mitä saarella näkee. Kun orjuus päättyi 1838, Mauritiukselle tuli valtavasti ihmisiä töihin ympäri maailmaa. Lähes puoli miljoonaa ihmistä tuli tämän vastaanottokeskuksen kautta. Heistä valtaosa jäi saarelle pysyvästi ja on esi-isiä lähes 70 prosentille Mauritiuksen väestöstä.  

Muutaman sadan metrin päässä näiltä historiallisilta kulmilta on modernia Port Louisia. Kontrasti Aapravasi Ghatia ympäröiviin kortteleihin on huima. Le Caudan Waterfrontin alue hotelleineen, ostareineen, kauppoineen ja ravintoloineen on niin kansainvälisen oloinen, että jos sinne pudotettaisiin sokkona, ei voisi tietää, missä päin maailmaa on. Koska alueessa ei ollut mitään autenttista, se ei oikeastaan antanut mitään, paitsi aivan järjettömän hyvää jätskiä Gelateria Lovessa.  

Olin nähnyt kuvia merkillisestä raidallisesta maaperästä, joka oli todellakin nähtävä. Eihän tuollaista voi olla, jollei kalliota ole maalattu. Paitsi että on, jos menee Chamarel 7 Coloured Earth geopuistoon. Jos oikein ymmärsin, selitys raidallisuudelle on suunnilleen tällainen:  Tuliperäisellä saarella pari miljoonaa vuotta sitten tapahtunut laavavuoto on muuttunut roiskeiseksi saveksi, jonka lopullinen hajoaminen on jättänyt paikalleen rauta- ja alumiinioksideja. Rautaoksidi on värjännyt hiekan punaisen ja ruskean sävyillä, kun taas alumiinioksidi on saanut aikaan sinisiä ja violetinsinisiä sävyjä. Eriväristen hiekkakaistaleiden erottuminen noin selvästi toisistaan voidaan selittää sillä, että rauta- ja alumiinihiukkaset luonnostaan hylkivät toisiaan. Pyörteiset kuviot ovat tuhansien vuosien sateiden aikaansaannosta. 

Mutta olihan dyynimäinen raidallinen maaperä kertakaikkisen erikoisen näköinen. Ilmeisesti samanlaista on Mauritiuksella paljon, mutta maan pinta on otettu esille vain tuolta pieneltä alueelta. En ollut tajunnut, että 7 Coloured Earth on teemapuisto, jossa kaikkialle on asfaltoidut tiet ja laatoitetut polut. Kuvittelin, että siellä käveltäisiin edes vähän villissä luonnossa ja jostain puiden siimeksestä ensin vähän vilahtaisi jotain raidallista. Aidattu pieni dyynimuodostelma oli siihen nähden pettymys, kuten oli samalla alueella kuohuava putous, jota sitäkin pääsi ihailemaan vain kaukaa näköalapaikalta.  

En tiedä sinusta, mutta minä olen mieltänyt rommin aina Karibian alueen juomaksi. Ei tullut mieleenkään, että Mauritius on rommintuottaja. Tislaamoja on vieläpä useita. Helppo vierailukohde on L’Aventure du Sucre, jossa pääsee tutustumaan sokeriteollisuuteen ja kierroksen jälkeen maistamaan ja ostamaan New Grove Distilleryn tuotteita. Myönnän, että suurimman osan kierroksesta lähinnä juoksin läpi, mutta jonkinlainen koneromantikko olen. Valtavat koneet olivat vaikuttavia. Jaksan ihmetellä sinne tänne risteileviä putkia ja kaikenlaisia säätimiä ja samalla insinööritaitoja: joku on osannut nuokin suunnitella. Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei ollut silti vähän kiire maistelemaan. Enpä ole ikänäni ennen rommeja maistellut raakana. Tiesin toki jo aloittaessani, että vaniljarommi takuulla on suosikkini, ja niinhän se oli, mutta eihän paremmuus voi millään selvitä, jollei kokeile muutamaa muutakin.  

Mauritius – plussat ja miinukset 

Nyt kun matkasta on jo vähän aikaa ja rusketusrajatkin ovat jo haalistuneet, on hyvä miettiä saaren plussia ja miinuksia. Kysymykseen, menisinkö uudelleen, on helppo vastaus: todellakin menisin. Olen usein miettinyt, että kun maailmaa on nähnyt paljon, liian harvoin mikään kohde enää saa suorastaan vaikuttumaan. Se on sääli. Kuitenkin jos kohteessa on hyvä olla, siellä on kiinnostavia asioita, kaunista, herkullista ja ilmastokin suosii, tuntuma on usein pelkästään positiivinen.  

Muritius-plussat…

– Kivoja hiekkarantoja on ympäri saarta.
– Mauritius on turvallinen. 
– Ruoka on hyvää (etenkin jos pitää kalasta).
– Aikaero on pieni.
– Ilmasto on läpi vuoden hyvä. Sadekausikaan ei tarkoita tauotonta sadetta. Lämpötila pysyy maltillisena ja harvoin nousee yli 30:een.
– Kaikki puhuvat englantia. 

… ja miinukset   

– Hyvätasoinen majoitus rannalla on kallista.
– Ruokakin on kallista, jos vertaa Kaukoidän maihin, mutta ei, jos vertaa Länsi-Eurooppaan.
– Pelkäsin vasemmanpuoleista liikennettä, mutta Port Louisin ulkopuolella se ei tuntunut ollenkaan pahalta, koska liikennemäärät ovat aika vähäisiä.
– Hyttysiä on jonkin verran. Ajoittain ne myös levittävät denguekuumetta.
– Rannat eivät vastaa somekuvista saatavaa paratiisikuvaa, mutta ovat silti kivoja.