On vuoden viimeinen päivä. Tulin tänään Xi’aniin. Makaan hotellin sängyllä, kuuntelen ilmastointilaitteen lupaavaa hurinaa: se tarkoittaa, että tämä huone saattaa lämmetä enkä joudu palelemaan taas yhtä yötä, että voin ehkä jopa käydä suihkussa. Keskuslämmitys ei ole saapunut näet Kiinaan. Jos minulta nyt kysyttäisiin fiiliksiä matkustamisesta, sanoisin, että väsyttää. Kiina on vienyt mehut naisesta. Juuri nyt ei kiinnosta vähääkään, mitä näkemistä tässä kaupungissa olisi. Katsotaan, josko huomenna kiinnostaisi.
On vuodesta se päivä, jolloin pitäisi bailata ankarasti. Harmi, että katsoin kalenteria. Olisi voinut mennä vuoden vaihtuminen minun puolestani vaikka huomaamatta ohi. Mutta koska tuntuisi luuserilta olla yksin villasukat jalassa hotellilla, googlailin baarin, johon aion mennä. Pakotan itseni ottamaan kaksi juomaa. Eikö sitten ole biletetty tarpeeksi?
Onhan tähän matkavuoteen mahtunut niin paljon kaikenlaisia muitakin tunteita. Harvoin on tuntunut tältä, mutta onneksi harva muu kohde on samanlainen energiasyöppö kuin Kiina. Mutta jännä juttu, että tämä vuosi alkoi melkeinpä yhtä ankeissa tunnelmissa.
Olin lentänyt uudeksi vuodeksi varta vasten Penangille. Ajattelin, että tutussa Coffee, Tea or Messä olisi hyvät bileet. Olin kovassa flunssassa, mutta lähdin ulos. Mikään ei ollut kuin ennen. Aikuisten baarin oli vallannut nuoriso, omistaja oli jotenkin ihan erilainen kuin ennen. Me ehdimme jollain tavalla ystävystyä muutamaa vuotta aiemmin, ja nyt hän ei vaikuttanut edes ilahtuneen näkemisestäni. Reilu kuukausi sitten Timmy kuoli. Ehkä hän ei ollut tavatessamme kunnossa. En tiedä.
Helmikuussa toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin Buenos Airesiin. Kaupunki vastasi paljolti odotuksiani. Olemista vähän varjosti joka suunnalta tullut pelottelu kaupungin vaarallisuudesta. Mitään ei sattunut, olin varovainen mutta osasin myös nauttia olostani. Etukäteen ajattelin, etten halua olla varuillani kokonaista viikkoa, joten päätin käydä Uruguayn puolella Colonia del Sacramentossa. Colonia hurmasi täysin. Sen pieni vanha kaupunki oli ihastuttava. Tuntuu, että tämä oli täydellinen lomaviikko.
Huhtikuussa pystyin pitämään etäpäiviä ja lähdin Lissaboniin. Pienessä asunnossani Alfamassa tein töitä, kuuntelin ratikan kolinaa ikkunan alla, kävin joka aamu syömässä naapurikahvilassa maailman ihanimman aamupalan. Sattumalta tapaamani paikallinen, vuosikausia maailmalla asunut ja kotiin palannut, kotimaataan rakastava tyyppi halusi näyttää minulle myös maailman kauneimman rannan. Keväinen Portugali auttoi lataamaan akkuja.
Pääsiäisenä perinteisesti en syö mämmiä kotona. Kohtuuhintaista reissua ei saanut myöhään varaamalla kuin Minskiin, mutta olin jo jonkin aikaa ajatellut, että kaupunki pitäisi nähdä uudelleen. Kannatti mennä! Sen kehitys on ollut vajaassa kymmenessä vuodessa hurjaa. Toki tunnistin keskustan entisekseen, mutta vain osittain. Koko kaupunki oli kuin se olisi astunut kymmeniä vuosia kohti modernia maailmaa. Mutta mikä oli entisellään, oli taivaallinen ruoka.
Keväällä piipahdin myös Tallinnassa testaamassa uuden maailmanpyörän ja Saimaalla. Vieläkin saa hymyilemään ajatus Pullerosta, pyylevästä saimaannorpasta kivellä. Luonnonvaraiset eläimet ja niiden kohtaaminen eläinten kotona on aina elämys.
Sitten tuli kesä ja kahden kuukauden välillä täysin päämäärätön, välillä ihan hallittu Euroopan-seikkailu. Siitä on vielä tarinoita kerrottavana, kuten toinen suuri täyttynyt matkahaaveeni, viikko Toscanassa omalla Vespalla. Koko reissu alkoi saarihyppelyllä Kreikassa, jatkui moottoripyörä– ja kulttuuriretkellä Bulgariassa, Vespalla Italiassa, kaupungeissa ja luonnossa Sloveniassa, pettymysten Montenegrossa, erittäin positiivisesti yllättäneessä Albaniassa ja junalla halki Italian ennen lentoa Milanosta kotiin. Kesäreissun kohokohdat keräsin tähän postaukseen.
Pitkän syksyn katkaisi aivot narikkaan -loma Thaimaassa. Lomalla oli kaksi tavoitetta: lukea palmun alla kirjoja ja ajaa skootterilla. Molemmat toteutuivat, joten loma oli täydellinen. Eivät kohteeni mitään erityisiä olleet, paratiiseista puhumattakaan, mutta tiesin sen lähtiessä. Rayong ja Koh Samet olivat viikon matkalle helposti saavutettavissa. Ne ovat myös sellaisessa osassa Thaimaata, että lokakuun loppupuoli alkaa olla jo kuivaa aikaa. Syksyä katkoivat myös pienet kotimaanretket Turkuun, Mathildedaliin, Lahteen ja paikallisjunamatkan päähän Vantaalle.
Loppusyksyn kohokohta oli ruoka- ja viinimatka Budapestiin. En ole koskaan syönyt niin hyvin (ja paljon). Kahden Michelin-tähden Onyx oli elämys, mutta vielä vaikuttavampi oli kaviaariravintola. Budapest oli minulle kaupunkina tuttu, mutta taas sieltä löytyi uusia kulmia ja vanhoja hyväksi havaittuja. Jos jotain opin tällä kertaa, kannattaa ruoan ja juoman perässä astua muutama askel sivuun ytimen kävelykadulta. Silloin hinta ja laatu kohtaavat.
Sitten olikin jo melkein joulu, jota lähdin pakoon tänne Kiinaan. Shanghaista pidin, Lijiang oli vielä suloisempi kuin näkemissäni kuvissa ja Xi’an vielä suuri tuntematon. Mutta kuten juttuni aloitin, vaikka viimeiseen viikkoon on mahtunut hyviä juttuja, kivoja ihmisiä, kiinnostavia kohteita, täysin kielipuolena ja kertakaikkisen erilaisen ruokakulttuurin keskellä, kylmissä majapaikoissa joutuu toteamaan, että joskus loma ei rentouta vaan venyttää oman mukavuusalueen rajaa. Palaan Kiinaan huhtikuussa. Kunpa silloin ei iskisi takatalvi.
Parasta mahdollista uutta vuotta 2020 sinulle ja minulle! Olkoon se täynnä seikkailuja, rakkautta, ihania ihmisiä ja mitä kukakin nyt vuodeltaan haluaa!
10 comments
Hyvää uutta vuotta. Monipuolisesti eri kohteita, mihin aiot ensi vuonna? 🙂 minua kiinnostaisi etenkin Ranska, Kreikka ja Italia taas
Vähissä ovat vielä alkaneen vuoden suunnitelmat. Venetsian karnevaalit on varma ja se, että helmikuussa pääsen johonkin, missä on lämmin. Kohde on luultavasti Kambodza.
Toteutukoon molempien haaveet!
Monipuolinen reissuvuosi! Toivottavasti 2020 on ainakin yhtä monipuolinen. Oikein hyvää uutta vuotta!
Joo, kaikenlaistahan tuohon taas mahtui. Oli kiva nähdä jotain ihan erilaista käydä Etelä-Amerikassa.
Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin!
Taitaa tuo kylmyys olla Kiinassa universaalia. Luin juuri jenkkisaitilta lentoarvostelua, ja siellä kirjoitetaan, miten Pekingin (vanhalla) kentällä oli terminaalissa hirvittävän kylmä, kuin ei olisi lämmitystä ollenkaan. Taitaa tosiaan olla parempi lähteä Kiinaan vähän lämpimämpään vuodenaikaan.
Lijiangin kentällä oli sama juttu. Siellä oli henkilökuntakin toppatakeissa. Ei mitään lämmitystä. Loungessa ei tarennut istua. Vain kävelin ympäriinsä.
Upea mahdollisuus tehdä etätöitä ulkomailta käsin! Tuo varmasti omanlaista tunnelmaa viettää lyhytkin hetki arkea jossain toisessa maassa. Upean kuuloinen reissuvuosi sinulla on ollut, toivottavasti tänä(kin) vuonna unelmat toteutuvat!
Ei minulla etätöihin usein ole mahdollisuutta, mutta milloin on, on tosiaan hauska hetki elää jossain kohteessa vähän kuin arkea.
Hieno reissuvuosi takana! Buenos Airesiin olisi kiva päästä joku päivä käymään. Tsemppiä Xi’aniin täältä Koillis-Kiinasta! Kiina, etenkin talvella, ei ole helpoimmasta päästä (vaatiihan tämä maana muutenkin enemmän matkaajalta.) Täällä Harbinissa sentään on keskuslämmitys, mutta pakkastakin voi olla -30. Toivottavasti reissu jatkuu mukavasti ja keväämmällä on varmasti jo lämpimämpi!
Buenos Aires oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen!
Kiina todella vaatii paljon enemmän kuin mikään muu tähän asti vierailemani maa. Yleensä tulen reissusta aina ihan viimetipassa ennen loman loppumista ja töihin paluuta, mutta nyt olen tyytyväinen, että tulin jo paria päivää ennen, että oikeasti ehdin vähän hengähtää kotona.