Type and press Enter.

Maata pitkin Marokossa – havaintoja julkisesta liikenteestä

Marrakeshin lentokenttä on kuuluisa järjettömistä odotusajoista. Olin nähnyt TikTokissa videoita kolmen tunnin passijonoista. Ennen kuin tiesin tästä mahdollisesta skenaariosta, olin varannut ja maksanut hotellin Safista, johon lähtisi viimeinen bussi kolme tuntia laskeutumisesta. Taksilla matka maksaisi satasen, joten se ei ollut varsinaisesti vaihtoehto, vaikka olin henkisesti siihenkin alkanut varautua. Kun lento oli vielä puolisen tuntia myöhässä, aloin luovuttaa.

Passijonot ovat riippuvaisia siitä, kuinka paljon koneita laskeutuu samoihin aikoihin. Norwegianin lauantailento on aikataulun mukaan kahdelta, nyt vähän ennen puolta kolmea. Olin jonossa tasan tunnin. Se tuntui pitkältä ajalta, kun silmissä vilkkuivat taksiin menevät eurot. Lopulta ehdin ihan hyvin ostaa lentokentältä SIM-kortin, ottaa taksin Gare Routierille (14 euroa, maksetaan taksikiskalle käteisellä tai kortilla automaatilla lentoaseman edustalla), hengailla asemalla, etsiä pankkiautomaatin, käydä kahvilassa. Meni hyvä hermoilu hukkaan.

Joillain bussiasemilla valitaan lippukoju suunnan, ei firman mukaan. Tiskillä toki on sitten useita firmoja. Näin oli ainakin Gare Routierilla. Kun pääsee asemalle sisälle, alkaa kilpalaulanta, koska jokainen haluaa viedä omalle kojulleen. Pääsin helpolla, kun sanoin kaikille minulla olevan jo lippu. Ulkopuolella taas kantajat olisivat halunneet auttaa tavaroiden kanssa, mutta vielä se ei tuntunut minusta luontevalta.

Untitled

Muiden matkustajien paperilippuja katsellessani vähän aloin epäillä omaa sähköistäni, mutta ihan käypä se oli (kuten kaikki myöhemmätkin).  Asemalta lippuja olisi vielä saanut, mutta en halunnut jättää ostamista sinne, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästä Safiin vielä samana iltana. Lippu oli kympin, matka reilut kaksi tuntia – teoriassa.

Luin Gare Routieresta arvosteluja Googlesta. Ei olisi kannattanut. Monet olivat kokeneet aseman hankalaksi ja vähän ahdistavaksi, kun lippuja oli alettu tyrkyttää ja ovella. Pitivät myös epäsiistinä. Oma kokemukseni oli kyllä erilainen. Meininki ei ainakaan lauantai-iltapäivänä ollut erityisen aggressiivinen. Vähän arabimaille tyypillistä äänekästä basaarimeninkiä kyllä oli, mutta ihan leppoisaa. Apua sain myös heti, kun kysyin. Jos ensimmäinen ei osannut englantia, neuvoi seuraavan puheille. Edes auttava ranska olisi täällä hyödyksi, mutta sitä ei nyt ollut. Minusta vessakin oli siisti, kyykkymallia toki.

Bussissa oli alkumatkasta melkoinen meininki. Kuulokkeita ei käytetä. Monenlaista musaa kuului. Kiinnostava yksityiskohta oli, että olin ainoa länskäri. Safi ei liene turrejen suosiossa. Matka kesti aivan järjettömän kauan. Lipun mukaan kokonaismatka-aika olisi kaksi tuntia, mutta siinä ajassa pääsimme vasta ulos kaupungista. Siinä istuessani vienosti kakalta haisevan beben vieressä mietin, että edessä olisi vielä kaksi 2 – 2.45 tunnin bussimatkaa, eli vähintään työpäivän verran istumista. Aloin kyseenalaistaa valintani matkustaa julkisilla, olla vuokraamatta autoa, mutta se oli myöhäistä.

Lue lisää: Safi (Marokko) – vielä salassa pysynyt

Untitled

Tällaisia ikuisuudeksi venyneitä matkoja ei ollut enempää. Kun olin jatkamassa Safista kohti Essaouiraa, jatkoin samalla hyväksi havaitulla taktiikalla: pidin vain kamoistani kiinni (en halunnut kantajaa) ja sanoin minulla olevan jo lippu. Tällä kertaa laituri löytyi helposti firman logon avulla. Marrakeshissa laituri löytyi vain kysymällä. Mitään näyttötauluja tai vastaavia ei ollut.

Olin jo jonottamassa bussiin, kun huomasin kaikilla muilla olevan matkatavaroissaan tagi kuin lentokentällä. Menin luukulle hommaamaan omaani. Siinä laiturilla hoidettiin vain rahtiasioita, joten oli juostava sisälle. 5 dirhamilla (50 senttiä) sain tarran ja juoksin takaisin jonoon. Busseissa on numeroidut ja varatut paikat, joita noudatettiin hyvin.

Safissa asema oli alueena pieni. Se on epäilemättä suunniteltu ja aidattu silloin, kun bussien koko oli jotain muuta kuin nykyään. CTM:n bussi oli uusi ja moderni, valtavan kokoinen, mutta niin vaan sekin sompaili asemalla ilman vahinkoja. Vain vartti aikataulusta myöhässä lähdettiin tien päälle kohti Essaouiraa. Kuski soitti marokkolaista iskelmää, rouvien hajuvedet tuoksuivat Pohjois-Afrikalle, pistelivät kurkussa ja aivastuttivat.

Untitled

Matka ei GoogleMapsin mukaan kestäisi autolla kuin kaksi tuntia, mutta matka-aika oli paljon pidempi. Vasta noin puoli tuntia ajettuamme pysähdyimme Sebt Gzoulassa puolen tunnin tauolle. Kun astuin bussista, nenään tuli savua ja edessä roikkui ehkä naudan ruho (häntineen). Monet söivät lounasta. Minä sen sijaan lähdin tutkimaan ympäristöä. Se oli varsinainen uuden ja vanhan maailman kohtaaminen. Tulimme uudella Volvon bussilla, kun tiellä kulki lähinnä hevos- ja aasivankkureita. Asemalla pyöri pari pikkukoiraa ja jokunen kerjäläinen. Kioskeista sai kaikkea tarvittavaa, vaikka mopon korjausta. Olin muuten tälläkin matkalla ainoa länskäri. Olin bussissa vähän kuin lemmikki. Minulle yritettiin aina selittää englanniksi, mitä tapahtuu.

Untitled
Untitled

Essaouirassa tutustuin grand taxin konseptiin. Kaupungissa ajetaan petit taxeilla, ihan tavallisilla henkilöautoilla, mutta kylänvälejä vähän isommilla (yleensä 1+6-paikkaisilla). Ne lähtevät sitä mukaa, kun tulevat täyteen. Jos ei halua odottaa, voi maksaa tyhjistä paikoista. Minulla kävi huono tuuri, eikä suuntaani ollut muita menijöitä. Olisi ollut kiva kokea jaettu grand taxi -kokemus, mutta jouduin maksamaan koko auton päästäkseni kohteeseen, koska 40 minuutissa ei tullut muita ja halusin jo päästä matkaan. Ei sillä, että reilu vitonen olisi ollut muuta kuin halpaa. Paluumatkaksi sain tavallisen bussin. Kun kysyin, koska bussi lähtee, sain vastaukseksi ”kohta”. Sillä lailla.

Untitled
Untitled

Essaouirasta Marrakeshiin olin varannut vahingossa turistiyhtiön bussista paikan. Supratours oli tosin siitä hyvä, että sen asema oli lyhyen kävelymatkan päässä majapaikasta, mutta ei euron taksikaan olisi ongelma ollut. Samanlaista säätämistä ei ollut missään muualla. Ilmeisesti mukaan tuli iso ryhmä enimmäkseen ranskalaisia, joita opas huolehti bussiin. Tämäkin pysähtyi taukopaikalle. Nyt ei kuitenkaan vastassa ollut ruhoa vaan ihan asiallinen kahvila houkuttelevine herkkutiskeineen ja siisti vessa. Supratours kuuluu rautatieyhtiölle ja sen reitit täydentävät raideliikennettä. Rautatieyhteyden vuoksi se jättikin rautatieasemalle Marrakeshissa. Melkoista ylihintaa kiskoivat taksista. Tiedän, että ei hinta lopulta olisi ollut paljon, vain joitain euroja reaalihintaa enemmän, mutta joskus olen periaatteen nainen. Niinpä kävelin 200 metriä aseman taksistandilta ja sain kyydin järkihintaan. Jaoin sen paikallisen miehen kanssa, kuten olin oppinut systeemin täällä toimivan.

Untitled

Yhteenvetona sanoisin, että julkisilla Marokossa liikkuminen on varsin yksinkertaista ja erittäin edullista. Aikataulussa ei aina mennä, mutta harvalla lomalla on kiire. Pitkän matkan bussit ovat lähempänä aikataulua kuin paikalliset, jolleivät jumitu ruuhkiin. Grand taxi on hyvä konsepti ja edullinen. Tavallisessa taksissa pitää varautua, että kyytiin tulee muitakin tai että sellainenkin taksi pysähtyy, jossa on jo muita sisällä. Alkuun vierastin ajatusta, mutta nopeasti siitäkin tuli ihan luonnollista. Pääasiassa liikenne kaupunkien ulkopuolella on asiallista, joten ei auton vuokraamista kannata pelätä. Kerran olen sen tehnyt. Yksin se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä, joten tällä kertaa näin.

Vielä yksi suomalaiseen kulttuuriin kuulumaton seikka ovat kantajat. He ovat kärryjensä kanssa odottamassa asemilla, taksiasemilla, ylipäätään paikoissa, joissa voisi olla ihmisiä, jotka tarvitsevat kantoapua. Koska vanhoihin kaupunkeihin esimerkiksi ei pääse autolla, voi kantajalle olla hyvinkin käyttöä. Minä käytin palvelua kahdesti: Essaouirassa kuljin kärrymiehen perässä taksilta hotellille. Hän kantoi matkalaukkuni kolmanteen kerrokseen sillä aikaa, kun itse hädin tuskin olin päässyt sisälle. Palvelu maksoi kolme euroa. Toisella kerralla majapaikasta hommattiin kärrykaveri Marrakeshissa, kun olin lähdössä lentokentälle. En väitä, ettenkö kummallakin kerralla olisi pärjännyt itse, mutta miksipä en tällaisia palveluja käyttäisi ja työllistäisi paikallisia.

Untitled


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

7 comments

  1. Ihan hyvin tuo tosiaan kuulosti toimivan. Aloin ajattelemaan, että varsin harvoin on julkista liikennettä tullut reissussa käytettyä. Hyvin usein ollaan matkassa omalla autolla, ja silloin kun ei olla, on valintana ollut taksi. Pitäisi ehkä useamminkin turvautua julkiseen liikenteeseen.

    1. Olen alkanut viime vuosina käyttää paljon julkisia: Espanjaa ja Ranskaa olen kierrellyt paljon julkisilla, niin junalla kuin bussilla. Auton vuokraaminen on usein tosi kallista, ja jos asuu vanhoissa kaupungeissa tai kaupunkien ihan ytimessä, pysäköinti on monesti hankalaa. Julkiset ja taksi -kombo on usein paljon edullisempi ja kätevämpikin. Olen alkanut kokea julkiset jotenkin vapauttavaksi, vaikka kotona olen yksityisautoilija 90-prosenttisesti.

  2. Mun matkusteluni rajoittuu aika pitkälti lentokenttäkaupunkeihin, ja tässä on aika hyvin tiivistettynä, että miksi näin on. Maata pitkin siirtyminen kun on joko hirvittävän hankalaa tai hirvittävän kallista. Hermot olisi menneet monta kertaa tuolla säätäessä. Mutta pääsit silti perille joka kerta, nostan hattua! Ja sait nähdä Safin, jonka mäkin haluaisin nähdä, mutta näillä reunaehdoilla se taitaa jäädä näkemättä, ikävä kyllä.

    1. Jäät kyllä paljosta paitsi, kun rajoitat lentokenttäkaupunkeihin. Kannustan vahvasti lähtemään liikkeelle. Vain ensimmäinen pätkä oli vähän työläs. Muuten liikkuminen oli vaivatonta. Aikatauluissa pitää olla vähän väljyyttä, jos liikkuu julkisilla pidempiä matkoja. Kyllä olisi jäänyt tämäkin Marokon-matka aika erilaiseksi, jos olisin jäänyt viikoksi Marrakeshiin.

    2. Joo, yritän kyllä aina välillä. Huhtikuussa olen menossa El Salvadoriin, ja siellä ei pääkaupunki taida olla kovin mielenkiintoinen, niin jollakin konstilla aion vielä päätyä Suchitotoon. Voi kyllä olla, että se konsti on taksi pitkän lennon jälkeen.

    3. Minkä verran sinulla on aikaa maassa? Jos tasoittelet pääkaupungissa pari päivää ennen seuraavaa etappia?

    4. Oikeastaan ihan hyvä vinkki! Olen viisi yötä perillä. Lentokenttä vaan on suht kaukana San Salvadoristakin. Täytyy ottaa vielä kunnolla selvää vaihtoehdoista.