Malta oli minulle viime kesään asti yhtä kuin pääkaupunki Valletta ja Gozo. Pääsaari jäänyt paria lyhyttä pääkaupunkipysähdystä vaille tuntemattomaksi. Gozo hurmasi seitsemän vuotta aikaisemmin täysin. Se oli täydellinen – paitsi vähän kallis – kohde: pienet rannat, karut maisemat, fillarointia suola-altailla, viinitilat, skootteri, aurinko, Segwaylla leffamaisemissa. Viime vuosina paluu Maltalle alkoi kuitenkin kiinnostaa, ja koska Norwegianin suorat lennot sai varsin edullisesti (350 e, sis. matkalaukku), oli aika ottaa haltuun myös pääsaari. Norwegian lentää muuten Maltalle myös kesällä 2026 (vink vink!).
Jo lentokoneesta pystyi tekemään havainnon, joka seurasi minua koko loman: Malta on yksivärinen. Kaikki rakennukset ovat samaa hiekanväristä kiveä. Arkkitehtuuri ei päässyt myöhemminkään yllättämään. Vain tyypillisten erkkeri-ikkunoiden värit ja kukkaloisto tuovat katukuvaan väriä ja vaihtelua. Omalla tavallaan tällainen on myös rauhoittavaa. Aistit saavat levätä, kun ympäristö ei tarjoa jatkuvasti ärsykettä.
Malta on EU-maa, ja siellä maksetaan euroilla, mutta historia osana Iso-Britanniaa näkyy niin kielessä kuin vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Oma kieli on, mutta kaikki puhuvat englantia. Vallettan ympäristössä liikenne on niin ruuhkaista, että kiitin itseäni, etten ollut vuokrannut autoa. Muualla liikenne on selvästi rauhallisempaa eikä minusta paha vaikka ei olisi tottunut ajamaan vasemmalla puolella. Omalle autolle ei myös ole tarvetta: Uber ja Bolt ovat edullisia, ja julkinen liikenne on kattava. Bussilla pääsee melkein mihin tahansa. Koko maa on niin pieni, että sen ajaa päästä päähän bussillakin parissa tunnissa. Bussit ovat samanlaisia kuin meillä paikallisliikenteessä, ja lippu maksaa pari euroa. Lipun voi ostaa kuljettajalta. Kun parikymmentä vuotta aikaisemmin piipahdin saarella osana risteilyä, bussit olivat samanlaisia kuin keltaiset koulubussit amerikkalaisissa elokuvissa.
”Malta kahdessa viikossa – reitti ja budjetti”, otsikoin muistikirjaani. Merkinnät kuitenkin päättyvät päivään 5. Silloin sain ensimmäiset huolestuttavat uutiset. Malta – 23 satunnaista havaintoa (jatko-osa satunnaisten havaintojen sarjaan) on sekin jäänyt 13-kohtaiseksi. Mutta aloitetaan alusta.
Marsaxlokk hurmasi minut lyhyellä visiitillä silloin, kun varsinainen kohde oli Gozo. Sen rantakatu, lahdella kelluvat värikkäät kalastajaveneet ja laiturilla kalastajat puuhissaan olivat minusta älyttömän sympaattisia. Tiesin jo silloin, että jos ikinä palaan saarelle, Marsaxlokkiin haluan takaisin. Mutta tosiasia on, että Marsaxlokk ei oikeastaan ole muuta kuin se kilometrin mittainen rantakatu.
En silti ollut pettynyt. Malta on takuulla aurinkoinen ja lämmin (kesällä). Jo kesäkuun alussa lämpötila oli lähellä 30:tä. Veneet näyttivät edelleen upeilta ja rantakatu viihtyisältä. Mutta ei siitä moneksi päiväksi ole. Haaveilin vähän mekko-ostoksista, mutta Marsaxlokkissa on Spar ja pari pienempää ruokakauppaa ja yksi turistikamamyymälä. Milloin Vallettaan tulee risteilijöitä, Marsaxlokk täyttyy retkeläisistä, mutta muuten se on ainakin kesäkuussa vielä aika unelias varsinkin iltaisin – eli mainio paikka hengailla.
Muistiinpanoni ovat parilta päivältä aika niukkoja. Töitä. Lomaan vähitellen laskeutumista, loma-asunnon kosteuden harmittelua, rahan säästämistä ja itse lounaan kokkailua. Näin jälkeenpäin vähän naurattaa oma pihiyteni, mutta joskus se iskee. Toisaalta jos pasta-annoksetkin ovat melkein pariakymppiä, kahden viikon reissulle tulee yllättävän paljon hintaa. Mutta kun pääsin vähän irrottautumaan töistä, aloin retkeillä. Epäilemättä jokainen Marsaxlokkin kävijä käy St. Peter’s Poolilla. Sinne on ihan kiva oliivipuiden halki kulkeva kävelyreitti ja matkaa muutama kilometri. Paikka itsessään on ihan kaunis, mutta jos uimaan haluaa, pitää hypätä. Ja missä kallio, siellä nuoret miehet osoittamassa rohkeuttaan eli hyppäämässä kalliolta mereen. Baari myy edullisia juomia, mutta varaudu siihen, että vessaa ei ole. Jatkoin vielä läheisille suola-altaille, jotka pienehköt, mutta jotain kiehtovaa niissä joka kerta on.
Marsaskalaan halusin hylätyn hotellin vuoksi. Jerma Palace rakennettiin 1982 ja oli aikansa luksusta. Se on kuitenkin ollut käyttämättä vuodesta 2007 ja houkuttelee paikalle enää uteliaita (ja iltaisin ehkä porukkaa, jonka kanssa en haluaisi nurkilla pyöriä). Jäljellä on enää vain runko ja lasimurskaa lattialla. Autioihin rakennuksiin menemisessä on aina vähän kielletyn maku, mutta täällä aidassa on kunnon aukko ja kivistä portaat, eli mitenkään en joutunut murtautumaan päästäkseni. Pari kerrosta uskalsin nousta, ja uteliaisuus vei syvemmälle rakennuksen uumeniin. Oli helppo kuvitella, millaisia maisemasviitit ovat aikoinaan olleet. Uima-altaatkin ovat epäilemättä olleet aikanaan upeat, vaikkakin nykystandardeilla näin suuressa hotellissa pienet.
Marsaskala ei kaupunkina tehnyt vaikutusta. Sillä on pitkä rantakatu, jossa palveluja oikeastaan vain pienellä pätkällä lahden pohjukassa. Sanoisin Marsaxlokkissa olevan esimerkiksi paremmat ravintolat ja värikkäämmät veneet. Meneillään oleva tonnikalafestivaali näkyi ja etenkin kuului. Sivukadulla alkoi naurattaa: ämyreistä kaikui Tommy Cashin Espresso Macchiato.
Marsxlokkista muutin Rabatiin. Oikeastaan olin menossa Mdinaan. Ja aina, kun etsin paikoista jotain tietoa, niistä puhuttiin vähän kuin ne olisivat sama kaupunki mutta kuitenkin eri. Minulle ei selvinnyt totuus ennen kuin oli siellä. Mdina on muureilla ympäröity Maltan vanha pääkaupunki ja yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista koko maailmassa. Rabat on moderni kaupunki muurin ulkopuolella. Mdinaa kutsutaan myös nimellä Silent City, koska muurien ympäröimässä kaupungissa ei juuri ole autoja ja siellä asuu vain muutama sata ihmistä. Mutta siellä ei ole päivällä hiljaista. Siellä on ruuhkaista ja hälyisää. Sen kapeat kujat täyttyvät turisteista ja sen muutama ravintola pullistelee ääriään myöten.
Mutta jos asuu käytännössä kadun toisella puolella Mdinan portista, voi kokea kaupungin hiljaisuuden aamuvarhaisella. Menin itse auringonnousun aikaan, jolloin sain olla lähes yksin. Vain pari koiranulkoiluttajaa, yksi lenkkeilijä ja yksi töihin tullut kokki jakoivat rauhani. Kun lähdin pois, näin muutaman muunkin, joilla oli samat aikeet: nähdä Silent City oikeasti hiljaisena. Aamulla kauneinta olivat maahan varisseet kukat, joita kukaan ei ollut vielä tallonut tai lakaissut pois.
Rabat on tavallinen maltalainen kaupunki, joka on kasvanut Mdinan muurien ulkopuolelle. Rabat on kaunis, mutta vähän tylsä. On se ehdottomasti eläväisempi kuin vaikka Marsaskala, siellä on ravintoloita, kahviloita, oikein asiallinen drinkkibaari The Confession, jonka omistaja omistautui sen rakentamiselle melkein vuoden. Mutta huomasin taas saman kuin aiemmin: ei juurikaan kauppoja, joista ostaa esimerkiksi vaatteita. Näyttää siltä, että ihmiset tekevät ostoksia kiertävillä markkinoilla, jotka tulevat kaupunkeihin kerran viikossa. Jossain, ehkä Vallettassa, täytyy olla ostareita tai kauppakeskittymiä, koska kyllä maltalaisilla ihmisillä vaatteet on päällä ja kengät jalassa.
Rabatissa päätin hemmotella itseäni ja varasin huoneen pikkuruisesta neljän huoneen boutiquehotellista. Se kannatti. Maison Medina oli hintansa arvoinen (eikä edes erityisen kallis maltalaiseen hintatasoon verrattuna). Huoneet ovat kauniit, henkilökunta ihanaa, aamiainen monipuolinen, sijainti erinomainen ihan Mdinan kupeessa. Kattoterassilla on poreamme ja näkymä suoraan Mdinaan. Bussit tulevat suoraan hotellille. Keskeisen sijainnin varjopuoli on liikenteen meteli, joka kantautuu myös sisälle, mutta yöt ovat rauhalliset täälläkin.
Rabat ja Mdina ovat keskellä saarta. Puolessa tunnissa ajaa bussilla rannikolle. Kun kaipasin merituulta, lähdin pohjoiseen tai etelään. Pohjoisrannikolla kävin St. Paul’s Bayssa – ja tulin pian takaisin. Siellä on rantahotelleja ja etelänlomafiilistä, siellä on pieni hiekkaranta ja pari rantaklubia sekä betonista tehtyjä laitureita, joilla makaili auringonpalvojia. Pohjoisrannikon suositummat rantapaikat ovat ilmeisesti idempänä, lähempänä Vallettaa.
Etelässä kulkee pitkät matkat jalkakäytävää meren läheisyydessä, siellä on kivoja kallioita ja mukavia näkymiä ulkoilijoille. Itse viihdyin siellä paremmin. Suunnilleen jokainen Maltan kävijä haluaa nähdä Blue Grotton eli meren kallioon muovaamat syvennykset, joista luola on liian vahvasti sanottu. Bussilla pääsee tännekin. Päätepysäkiltä pitää vain jatkaa vielä rinnettä alas laiturille, josta lähtee veneitä non stop ja jonossa pienelle ajelulle pitkin rantaa. Kympillä pääsee pikku lenkille. Jos ei anna tippiä, venekuski mulkoilee pahasti.
Viiden Rabatin yön jälkeen tarkoitukseni oli vaihtaa taas maisemaa, tällä kertaa Maltan luoteisosaan. Olin varannut Melliehasta hotellin, jonka infilityaltaalta vaikutti olevan upeat näkymät yli kaupungin. Sieltä olisin jatkanut vielä Vallettaan ja lähiseuduille. Mutta minä lähdin lentokentälle. Äitini oli viety saattohoitoon. Kaikki oli tapahtunut niin äkkiä, etten ihan käsittänyt tilannetta. Kahta viikkoa aikaisemmin teimme pihatöitä yhdessä. Kolme päivää kotiin paluun jälkeen äitiä ei enää ollut.
Oli vaikea palata ajatuksissa Maltalle. Siksi kerron kesäkuusta vasta nyt. Mutta tämäkin retki ansaitsi tulla kerrotuksi. Malta ansaitsee enemmän huomiota, kuin se yleisesti saa. Siitä puhutaan enemmän muissa yhteyksissä, esimerkiksi nettikasinoista, joita pyöritetään sieltä käsin, tai nuorten kielimatkoista. Vaikka osa kokemuksistani ei ollut mitenkään erityisiä, kokonaisuus saaresta jää vahvasti plussan puolelle. Kun Suomen alkukesä voi olla mitä vain, Maltalla paistaa melkolailla takuuvarmasti aurinko. Näin reilussa viikossa kerran pari pilveä.
Jos pääsaarta enemmän nähtyäni vertailen sitä Gozoon, äänestän edelleen Gozoa. Kun seuraavan kerran lennän hiekanväriselle saarelle, jatkan matkaa pääsaaren halki Gozolle. Jos en olisi käynyt kummassakaan, varaisin aikaa 2 – 3 viikkoa ja tutkisin molemmat.
Norwegianin lennot Maltalle saat tästä linkistä ja Maison Medinan voit varata tästä.
Lue lisää:
Kauneimmat Gozon rannat
Gozo oli paras kypärä päässä
Yhdeksän syytä, miksi Gozo hurmasi
Karun kaunis Comino – Maltan pienin saari
4 comments
Malta on yksi niistä Euroopan maista, joissa en ole käynyt. Näiden kuvien perusteella näyttää tosiaan ihan kivalta ja nätiltä kohteelta, joissa olisi mukava käydä – ja sääkin näyttää alkukesästä tosiaan olevan kohdillaan!
Maltalla aurinko paistaa keskimäärin 300 päivänä vuodessa. Alkukesästä alkoi olla tosiaan jo kovinkin kesäistä. Malta on karun kaunis. Se on myös todella monipuolinen maa. Vahvasti suosittelen.
Ikävä kuulla, että matka loppui lyhyeen noin ikävästä syystä. Ymmärrän hyvin, ettei ole helppo palata aiheeseen ja muistella matkaa, ja muuta.
Kiitos silti, että kirjoitit. Olen käynyt Maltalla yli 20 vuotta sitten, mutta vain Sliemassa, Vallettassa ja niiden välisellä alueella. Kun katselen nyt kuviasi, tuntuu siltä, että voisi olla aika palata. Ja entisestään vahvistuu myös käsitykseni siitä, miten Välimeri pikemminkin yhdistää kuin erottaa. Mdina voisi olla Tunisiassakin, vaikka tämä eurooppalaisversio vähän siistimpi onkin. Marsaxlokk voisi olla kiva päiväretkikohde.
Tuo Maltan yksivärisyys huvitti minua. Vanhempani nimittäin olivat siellä aikanaan häämatkalla, ennen kuin minusta oli tietoakaan. Ja äiti joskus kertoi juuri tuota samaa: Malta oli kaikkialla yksivärisesti beige mutta Gozo vihreä. Legoista, keltaisista, joskus rakentelin sitten yksiväristä Maltaa…
Malta on hirmuisen helppo paikka kierrellä bussilla. Lyhyessäkin ajassa ehtii nähdä paljon. Ja bussilla pääsee myös Gozolle ja ympäriinsä siellä. Mua alkoi naurattaa keltaisista Legoista rakennettu Malta. Mutta sellainen se on! Yksivärinen!