Type and press Enter.

Malakka – Unesco-helmi Manner-Malesiassa

Malaka, Melaka, Malakka, Malacca – aivan sama minulle, mutta välillä oli hankalaa joko etsiä lentoa tai hotellia, kun kaikkialla kaupungista tunnutaan käyttävän eri nimeä. Se oli viimeinen kohteeni Malesiassa ja koko Aasiassa viime kesänä ennen paluutani Bangkokin kautta kotiin. Malakka sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Kuala Lumpurista etelään. 

Halusin vielä ennen kotiin lähtöä nähdä Malakan, jonka vanha kaupunki valittiin Unescon maailmaperintölistalle samaan aikaan George Townin kanssa. Vanhat aasialaiskaupungit tai -kaupunginosat ovat alkaneet kiehtoa minua koko ajan enemmän. Rakastuttuani George Towniin epäilin, ettei mikään yltäisi sen tasolle, mutta toisaalta en voinut jättää tarkistamatta.

Kaupungeissa on paljon samaa, mutta silti ne ovat luonteeltaan erilaiset. Kokemukseni on tietenkin myös erilainen, koska olin Malakassa oikeastaan vain yhden iltapäivän ja yön ja George Townissa yhteensä melkein viikon. Molemmissa on länsimaisia ostareita ja etniset kaupunginosansa. Sen mukaan, millä alueilla minä liikuin, Malakka tuntui modernimmalta ja turistisemmalta, vaikka kummassakin kaupungissa saavuttaa kokemuksen aidosta elämästä. Suurempi matkailijoiden määrä näkyi vanhan kaupungin palvelutarjonnassa: enemmän vaatekauppoja (ihania!) ja enemmän turistikaman myyntiä (turhaa!).

Malakka

Malakka

Malakka

Malakassa Unesco-alueen talot ovat kiinalaisempia kuin George Townissa. Alue onkin China Town, mikä selittänee rakennuskannan. Joukossa on ihan mielettömiä helmiä. Erityisesti huomioni kiinnittyi koristeellisiin ikkunanpuitteisiin. Minulla ei ollut karttaa, en etsinyt mitään, en tiedä, mistä jäin ehkä paitsi, mutta nautin vain kävelystä ympäriinsä. 

Malakka

Malakka
Näin huonokuntoista näkyi vain vähän. Suurimaksi osaksi kaikki on kunnostettua.

Toinen Malakan helmi on joen ranta. Ajattelin mennä pienelle risteilylle, mutta huomasin, että samoja reittejä voi hyvin myös kävellä. Venelaituria etsiessäni olin käytännössä kävellyt melkein koko reitin. Rannassa on pieniä hostelleja, kahviloita ja baareja, seinät katutaidetta, kaiteet kukkia. Rantamat ovat todella urbaanit, ehkä jollain tapaa eurooppalaisetkin mutta samalla eksoottiset. Siinä kävellessä oli helppo unohtaa, missä on. Jonkin verran näillä kulmilla pyöri turhan epämääräisen näköistä porukkaa, mutta en minä oloani varsinaisesti turvattomaksi tuntenut. Mutta myönnän kyllä, että illalla olin vähän varuillani.

Untitled
Kävelytie kiemurtelee pitkin joen rantaa.

Malakka

Malakka
Minua jaksaa aina huvittaa seurata poseeraavia aasialaisia. Toisaalta vähän kadehdinkin heitä: minulle on niin hankalaa itselleni olla valokuvissa.

Untitled

Malakka

Ihmiset eivät minua kuitenkaan uhanneet, toisin kuin kaksi apinaa, jotka hyökkäsivät kimppuuni. Se oli pelottavaa. Olin nähnyt samat, luultavasti emon ja poikasen, päivällä samassa paikassa kaiteella natustelemassa ruokaa. Myöhemmin kävelin samasta paikasta ja ennen kuin huomasin koko apinoita, ne olivat tarranneet sääreeni. Pieniähän nuo ovat, mutta miten hätistää kaksi vihaista apinaa kintusta? Huutamalla ja sätkimällä. Enhän minä niitä vahingoittaa halunnut, mutta kamalasti ei houkutellut ajatus vaikkapa hampaanjäljistä: enhän minä tiedä, kantavatko mokomat jotain sairauksia. Kysymykseen, millaisia uhkia olen kokenut yksin matkustaessani, on siis vastedes vastattava: apinat kävivät päälle. Mitään muuta ei ole koskaan sattunut.  

Malakka
Näin söpöiltä ne näyttivät päivällä. Illalla sisäinen hirviönsä heräsi.

Aika nuukasti olin seitsemän Aasian-viikkoni elellyt, joten viimeisenä Malesian-vuorokautena laitoin elämäni risaiseksi ja availin kukkaronnyörejä. Keväällä fiilistelin, missä asuisin, jos voisin reissussani majoittua ihan missä vain, rahasta välittämättä. Pääsinpä listalta yhteen, hotelli The Majesticiin. Mikä huone!! Kuin palatsissa olisin asunut. Hotellin päärakennus on lähes satavuotias, vanhanajan charmia henkivä. Sen sijaan asuinrakennus on uudempi, tyyliltäänkin erilainen, mutta kuinka rakastin huonettani! Miksi vain yksi yö? Miksi loman piti loppua? Miksi oli palattava kotiin? Miksi? (Oikeasti sain hotellin jostain tarjouksesta satasella.) 

Malakka

Malakka
Kylpyhuoneessa oli liikuteltavat lasiseinät. Tassuamme oli upea, mutta en ehtinyt vaahtokylpyyn. Kyllähän tässä yksityisyys vähän kärsisi, jos ei olisi yksin matkalla, mutta minulle huone oli täydellinen.

Illalla China Town vaikutti aika pimeältä ja hiljaiselta. Epäilemättä siellä jossain olisi ollut elämää, koska jossainhan kaikkien turistien pitää olla, mutta en halunnut pimeillä kaduilla yksin kuljeksia. Menin lasilliselle (kahdelle, tunnustan, mutta alkoi elävä musiikki ja oli hyvä nettiyhteys) kaupungin luultavasti hintavimpaan ravintolaan, Hard Rock Cafehen. Juomalistan nähtyäni en edes uskaltanut vilkaista ruokalistaa. Paikka oli ihan törkeän kallis. Enpä muista 17,50 euron drinksuja ennen juoneeni (jollei Muscatin Grand Hyattin sampanjabaaria lasketa). Sain kuitenkin muutaman korttelin päästä mielettömän herkullista iltapalaa ensimmäisestä avoinna olleesta kuppilasta. 

Malakka
Tangs on ostari. Ei se samaa tasoa ole kuin Kuala Lumpurin valtavat ostarit, mutta shoppailun tarpeen sekin täyttäisi.

Malakka

Malakka

Malakka

Palailen menneeseen kesään ja sen reissuihin kelaamalla lopusta alkuun päin. Pysy matkassa. Pääset virtuaalimatkalle vielä ainakin Penangiin, Langkawille, Bruneihin ja Balille, kunnes on aika taas pakata kamat ja palata Aasiaan joulukuussa.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Avatar

    Mielenkiintoista lukea Melakasta (meidän jääkaappimagneetissa se on tuossa muodossa), sillä omalla pikavierailulla ehdittiin nähdä vielä vähemmän. Käväistiin kaupungissa 10 vuotta sitten bussilla Singaporesta ja meille esiteltiin kuvista päätellen hieman eri paikkoja.

    1. Avatar

      Olin yksin. Kysyin hotellilta, missä Unesco-alue on, ja sain niin epämääräisen kartan, ettei mitään rajaa. Liikenneympyrästä kuulemma mennään, ja siellä oli tuo kauneus, mitä minä löysin. Ja sitten jokiranta oli oikeastaan siinä välissä. Mutta minusta tämä vuorokausi jo osoitti, että paikka on käymisen arvoinen.