Bwindissä majoituimme Mahogany Springs lodgeen. Sen bungalovit ovat uskomattoman hienossa maisemassa. Pitkän ja kuuman automatkan jälkeen kaipasin uima-allasta ja gorillaretken jälkeen vielä enemmän, mutta kaikkea ei voi saada.
Bungalovien ja jopa lodgen kissojen nimissä näkyi Englannin kuningashuoneen vaikutus. Illalla mieheni syliin parkkeerasi William. Asuimme Henry-nimisessä pikkutalossa muistaakseni Elizabethin naapurissa. Lobbyn pienestä matkamuisromyymäläistä olisi saanut 50 dollarilla erityisen Diana-postimerkin.
Tuntui, että henkilökunta todella halusi asiakkaiden viihtyvän: gorillaretken jälkeen kenkämme tarjouduttiin putsaamaan, pientä lisämaksua vastaan illallinen katettiin nuotion ääreen ulos, terassille tuotiin popcornia illallista odotellessa.
Sympaattisesti kalleellaan olleen Henryn terassilla oli hyvä palautella voimia vuoristossa tarpomisen jälkeen. Sen edustalla kasvatettiin ananaksia, polun varressa päärakennukselle huojuivat banaanipuut (joiden pitämä humina kuulosti aamulla sateelta). Vaikka lodge oli aivan kylän kupeessa ja sieltä kantautui milloin lehmien, milloin lasten ääniä, tuntui, kuin olisimme olleet luonnon helmassa
Lodgelta lähti portaat alas joelle. Joen kohina kuului ylös, ja pitihän se käydä katsomassa. Enpä muista idyllisemmässä maisemassa vähään aikaan olleeni. Osuimme joelle, kun oli aika palauttaa lehmät laitumelta ja kotiuttaa vuohet. Lehmät jäivät hetkeksi syömään muutaman metrin päähän joen toiselle puolelle, ja jonossa kulkeneet vuohet palasivat rinteeltä pientä siltaa pitkin kylälle. Pienimmät vähän pelkäsivät, mutta uskaltautuivat kuitenkin. Maisemassa ja eläimissä oli jotain lumoavaa. Eksoottisten villieläimien näkemisenkin jälkeen jaksoin haltioitua hyötyeläimistä.
