Madrid – loistopaikka pikkulomalle

Madrid – loistopaikka pikkulomalle

Näin tässä taas kävi: parin päivän Madridin-matkalle oli lähdettävä. Aina välillä työtilanteeni on sellainen, että voin irrottautua pariksi päiväksi etähommiin, ja jos rahatilanne sallii, on Euroopassa kivempia paikkoja tehdä töitä kuin oma työhuone. Kun olen opetellut matkustaaan myös yksin, näistä omista minilomistani on tullut mieletön henkireikä. Viittäsataa olen pitänyt näissä matkoissa kohtuullisena hintana. Se riitti tällä kertaa juuri ja juuri: Finnairin suorat lennot 269 ja kolme yötä (ei ihan kaikkein parhaassa) hotellissa 221 euroa.

Minun pitäisi oppia valitsemaan lennot niin, että en tulisi uuteen kohteeseen illalla, ainakaan jos olen reissussa yksin. Yksin vieraassa kaupungissa pelkään lähteä ulos, jollen ole tutustunut kaupunkiin ensin valoisassa. Väkijoukot tuntuvat pelottavilta, vaikka mitään syytä ei olisi. Madridin lento laskeutui vasta iltauutisten aikaan, ja ennen kuin olin keskustassa, oli vierähtänyt päälle vielä tunti. Metrolla pääsee vitosella, mutta ainakin Sol-aukiolle tulessa joutui vaihtamaan kahdesti.

Hotellini on Espoz y Minalla vanhan kaupungin vilkkaalla kujalla. Huoneessani on säälittävä ikkuna parin metrin korkeudessa, siis olen vailla näköalaa ulos. Kadun puoli on kuulemma niin meluisa, että nukkuminen on vaikeaa. Kahdesta pahasta tämä lienee kuitenkin parempi vaihtoehto kuin unettomuus. Melkeinpä kaikista Gran Vian ja Solin alueen hotelleista sanottiin samaa: meluisia läpi yön. Ehkä tämä on suunnilleen parasta, mitä 70 eurolla yö voi saada, kuuluuhan hintaan aamiainenkin. Katsoin metrossa vieruskaverin varaustulostetta: 14 euroa yö. Mitäköhän sillä rahalla saisi?

PAP35631

Vanhan kaupungin kujilla

PAP35637

Muutaman korttelin kiertelin vielä illalla, mutta tunsin oloni epämukavaksi. Ilta oli ihanan lämmin, terassit levittäytyivät kujille ja aukioille, kaikkialla oli oikeasti viihtyisää, mutta minusta ei vain tuntunut hyvälle. Hain hotellia vastapäätä olevasta take away -meksikolaisesta vähän iltapalaa ja tulin kämpille. Nynnyyteni ei oikeastaan enää harmittanut niin paljon, kun ruokaa odotellessani alkoi sataa ihan reippaasti.

Vaikka en ensimmäisenä aamuna lähtenyt liikkeelle edes aikaisin, olin ulkona, kun vanha kaupunki vasta heräili. Suurilla aukioilla, Solilla ja Mayorilla, kerjäämisen kaikki muodot virittelivät rekvisiittaansa. Mikki Hiiri kulki vielä ilman päätä.

Koska en osannut päättää, mitä tekisin, lähdin seuraamaan matkaoppaani (Eyewitness Travel) valmista vanhan kaupungin kävelykierrosta. Se vei kauniilta aukioilta toiselle, pitkin varjoisia, kapeita kujia. Aamulla edellisen illan ahdistus oli tiessään. Kaupunki alkoi tuntua mukavalta. Aurinko paistoi ja oli pilvessä vuorotellen. Taivas oli sininen, kun menin korttelin päässä olevaan ravintolaan aamupalalle (kuului hotellin hintaan), mutta kun tulin vartin kuluttua ylos, oli synkän mustaa. Sää oli vähän viileä, mutta lämpeni selvästi pitkin päivää.

PAP25441

Puerta del Sol aamulla

PAP25448

PAP25456

Plaza Mayor

PAP25451

Uusi tapa kerjätä: laitetaan flamenco-tanssijan näköisiä päättömiä mallinukkeja esille ja yritetän saada turisti haluamaan itsestään kuvia ikään kuin tanssijana.

PAP25458

PAP25502

Plaza Santa Ana

Enpä ole samanlaista huomiota kerännyt missään aiemmin, vaikka olen yksin kulkenut. Ennen puolta päivää oli jo pyydetty kahville ja flirttailtu ihan isosti. Ai olinko imarreltu? No, ovathan 155-senttiset vaarit ihan herttaisia. Flirttimiehellä, ihan aikuinen hänkin, loppui into, kun en puhunutkaan espanjaa, mutta kahville pyytänyt vaaripa pärjäsi englanniksi.

Gran via on luultavasti Madridin tunnetuin katu. Sitä kuvaillaan A View on Cities -sivustolla näin: “The lively street is one of the city’s most important shopping areas. It also contains a large number of hotels and large movie theaters. But what makes this street so special it the architectural design of many of the large buildings. While walking through this crowded street make sure you look up once in a while and admire the often lavishly decorated grand ‘edificios’.”

Kävelin sen päästä päähän, ja onhan se näyttävä. En ehkä sanoisi Gran Viaa erityisen hyväksi ostoskaduksi tai sitten kuljin vain rakennuksia tuijotellen. Leffateattereiden lomassa oli myös teatteri, jossa esitetään Leijonakuningasta. Hetken jo mietin, ostaako lippu, mutta jatkoin matkaa. Vähän harmittaa, että unohdin kadulla olevan The Museo Chicoten, tunnetun coctailbaarin. Siellä olisi mieleni tehnyt käydä, mutten taida sen takia palata.

PAP25484

Gran Vian päässä

PAP25486

PAP25491

Piraattituotteiden kauppa oli avointa, mutta kuten oikealla olevasta miehestä näkee, hän saa laukut nyssäkäksi nopeasti vain keräämällä narut yhteen. Muualla en ole nähnyt kauppaa tehtävän yhtä paljon. Vaikka Italiassa on myyjiä paljon, olen nähnyt vain yhden naisen sortuvan laittomaan kopioon. Parissa päivässä Madridissa näin muutamat kaupat.

PAP25494

Parin paikan huomasin olevan tänään ylitse muiden ja niille palasin vielä iltasellakin. Viihdyin Plaza Mayorin aurinkoisilla terasseilla kauniissa ympäristössä. Muistin paikan siltä kerralta, kun olimme Madridissa vain yhden illan ja yön lentojen välillä. Illalla paikka näyttäytyi aivan erilaisena, kovin surullisena: kodittomat levittivät pahvilaatikkoasumuksiaan pylväiköiden ja rakennusten väliin, suojaan taivasalta, ja avustustyöntekijät jakoivat ruokaa. Mikäli asunnottomat valtaavat aukion edelleen öiksi, aamupäivällä heitä ei enää näkynyt. Ei Plaza Mayor sentään mikään Piazza San Marco ole, mutta mukava paikka seurata ohi kulkevaa elämää kuitenkin.

Aivan erityinen suosikkini on Mercado de San Miguel, 1900-luvun alussa rakennettu kauppahalli kulman takana Mayorilta. Se ei ole kauppahalli samassa mielessä kuin vastaavat Suomessa, vaan ennemminkin äärimmäisen tyylikäs foodcourt-tyyppinen paikka baareja, tapasta, ruoka-annoksia. Päivällä kävin nauttimassa atmosfääristä ja illalla palasin nälkäisenä pintxos-paikkan tiskille herkuttelemaan.

PAP25509

Mercado de San Miguel – minun Madrid-suosikkini

madrid1 PAP25473

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
  1. Avatar
    Jenni at 16:10

    Olen seurannut blogiasi jo hyvän tovin, joten ihanaa, että pääsee taas pienen teknisen tauon jälkeen lukemaan juttujasi. Olen itsekin varsin usein reissun päällä ja olosuhteiden pakosta tulevaisuudessa reissaan todennäköisesti yhä enemmän yksin. Tämän takia olisi kiva kuulla sinulta enemmän yksinmatkustamisesta. Mitkä paikat olet havainnut hyviksi yksinmatkaajalle, varsinkin naisena ja mitkä ei ole olleet ehkä niitä parhaita kohteita. Onko jossain tuntunut turvattomalta yms. Ylipäätään missä kaikkialla olet matkustellut yksin? Saisi vähän vinkkejä tulevaisuutta silmälläpitäen. Kiitos mahtavasta blogista, sitä on ilo lukea!

    • Avatar
      Annika Author at 22:38

      Hei Jenni ja kiitos kannustavasta palautteesta.
      Olen ollut yksin lähinnä eurooppalaisissa pääkaupungeissa (Praha, Amsterdam, Berliini, Rooma, Bryssel, Luxemburg). Sen lisäksi joitain kertoja Italiassa (muutama päivä Puglian alueella, kuukausi Rapallossa, pari viikkoa Syracusassa Sisiliassa), Sveitsissä Montreux’ssä ja viime kesänä 2,5 viikkoa Thaimaassa. Oikeastaan kaikki ovat olleet hyviä yksin olevalle naiselle. Turvattomuutta tunsin oikeastaan vain Brysselin rautatieasemalla illalla. Siellä pyörii huumeveikkoja. Seuraanlyöttäytyjiä on ollut muistaakseni vain pari, mutta hekään eivät ole olleet ahdistelijoita, mutta eivät kyllä varsinaisesti iskijöitäkään, vaan kaiketi jossain hyötymistarkoituksessa, ja eroon pääsi helpolla. Ehkä yöelämässä pyöriessä tulisi enemmän näitä, mutta kun siitä minulla ei ole kokemuksia juurikaan. Olen saanut vanhasta blogista siirrettyä tänne yksin tekemistäni matkoista vain Thaimaan, Puglian alueen ja Berliinin. Loput päivittyvät vähitellen. Vanhassa blogissa on juttuja noista muistakin.

  2. Avatar
    Jenni at 13:22

    Kiitos paljon nopeasta vastauksesta Annika! Hienoa kuulla, että kaikki yksintehdyt matkat ovat menneet hyvin. Turvallisuusasioista tulee heti paljon tärkeämpiä, kun matkustelee yksin vaaleana naisena, joten kiva kuulla positiivisista kokemuksista. Mukavia matkusteluhetkiä, jään odottelemaan seuraavia matkaraportteja.

    • Avatar
      Annika Author at 19:16

      Eipä kiittämistä! Parastahan tässä bloggailuhommassa on vuorovaikutus. 🙂
      Pitäisikin ehkä kirjoittaa joskus laajemmin yksin matkustamisesta, miten minä, ei-reppureissaaja sen on nähnyt. Reppuhommissa ja hostelleissa tulee ehkä sosiaalisuutta muiden kanssa. Minä taas kun yksin lähden, yksin myös olen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.