Kun kerroin olevani menossa Malediiveille, sain heti kuulla, minkälaiset uskomattoman hienot vesiurheilu- mahdollisuudet siellä on. Mutta kun en minä oikeastaan edes ui, kunhan menen veteen ja olen siellä, piipitin. Epäuskoisia katseita ja suora kysymys: miksi oikeastaan edes menet Malediiveille? Erittäin hyvä kysymys. Olin väsynyt. Halusin relata, lukea kirjoja palmun alla. Siitä haaveilin. Tiesin, että se olisi vähän tylsää, ehkä jopa rahan heittämistä melkeinpä hukkaan. Matkustaa nyt maailman ääriin rannalle lukemaan.
Mutta löysin Canareef Resortistani sup-laudat! Sen kanssa olen oppinut tulemaan sinuiksi. Nykyään jopa pysyn aika hyvin laudalla. Koska olen sen verran sinut joidenkin omien puutteideni kanssa, vaikkapa juuri heikoin uimataidon, pidän aina mukana omaa pelastusliiviä, jos sille mitenkään voi tulla käyttöä. Jostain syystä monta kertaa melomaani liiviä pidettiin huonona ja sain toisen. No, mikäs siinä. Joulunpunainen liivi päällä ja tonttulakki päässä pistelin menemään. Olihan jouluaatto.
Olosuhteet olivat loistavat. Alue, jolla sain meloa, oli aika suuri. Suhailin sitä ympäri, tulin välillä huuhtomaan hikiset ja aurinkorasvaiset silmäni, hetin lakin tiehensä (Enköhän ollut ilahduttanut rannalla makailijoita jo kylliksi?) ja jatkoin melomista.
Suppailu on jo vanha juttu. Mutta löysin itseni tekemästä myös jotain sellaista, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni: menin snorklaamaan, ensimmäistä kertaa elämässäni, 41-vuotiaana. Enää pitäisi tietää, miksi olen odottanut näin kauan! Kuinka monta mieletöntä vedenalaista maailmaa olenkaan menettänyt!? Mutta taidan tehdä asioita vasta pakon edessä: koska olin blogiyhteistyömatkalla, minun odotettin tutustuvan erilaisiin asioihin. En voi sanoa ilahtuneeni järjestetystä snorklausretkestä, mutta jälkeenpäin olin aivan älyttömän onnellinen, että uskaltauduin.
Taitaa olla niin, että sukellusporukat ja vesi-ihmiset ovat kuin yhtä suurta perhettä. Haluavat jakaa oman maailmansa onnettomien räpistelijöidenkin kanssa ja vieläpä niin, ettei räpistelijä tunne itseään surkeaksi. Tämänkin retken toinen ohjaajista otti minut huomaansa. Kannusti hyppäämään, ojensi pelastusrenkaan, josta kiinni pitäen sain ensimmäiset kokemukseni. Tietenkin kiinalaisturistien tyyliin pelastusliivit päällä.
Ja mikä aivan uusi maailma minulle avautuikaan? Kaloja! Koralleja! En minä tiedä, mitä kaikkea siellä pinnan alla oli. Mutta siellä oli uskomattoman hienoa. Malediiveilla on yhdet maailman puhtaimmista vesistä, joten näkyvyys oli ihan uskomaton. Tottuneille snorklailijoille tällainen on arkipäivää, minulle ainutlaatuinen uusi kokemus.
Minulla olisi ollut gopro sukelluksenkin kestävällä kotelolla mukana, mutta tietenkään en ollut malttanut kuunnella kotona ohjeita, miten sitä käytetään. En saanut koko härveliä edes päälle. Taisi muutenkin olla aika optimistinen ajatus, että ensimmäisellä kerralla otan vieläpä aivan loisteliaita kuvia veden alla… Nämä kuvat sain käyttööni sveitsiläispariskunnalta.
Jos vielä olisin nähnyt ne hait ja erityisesti merikilpikonnat, joita muut näkivät sillä aikaa, kun nynnyilin tauolla veneessä! Jos olisin nähnyt kilpparit, kokemus olisi ollut täydellinen, sillä uskaltauduin omineni vielä takaisin veteen, koska en enää kestänyt vain katsoa toisten räpylöimistä menemään. Tee se, sanoisin sinulle, joka olet pelännyt ja arkaillut snorklailemista. Selviät siitä, jos vain annat mennä ja jos kerran minäkin selvisin. Vain kerran haukoin vettä suuhuni ja panikoiduin lyhyeksi ajaksi, kunnes muistin, että pelastusliivi kannattelee kyllä.
Canareef Resort sijaitsee Malediivien eteläisimmällä atollilla, ja sen lähivesissä on yhdet parhaista mahdollisuuksista nähdä delfiinejä. Niitä on alueella pari sataa. Vain aivan satunnaisilla kerroilla delfiinit jäävät näkemättä. Minun retkeni ei ollut sellainen.
Miten suloisia delfiinit ovatkaan omassa kodissaan, meressä. Ne uiskentelevat yksin, kaksin, ryhmissä. Ne ovat veden alla, hyppäävät pintaan. Ne hyppäävät pystyasennossa tekemään kierteitä – ja ihmiset haukkovat henkeään ihastuksesta, minä muiden mukana. Mietin, kuinka reilua on mennä veneillä niiden tonteille, mutta voisivathan ne uida tiehensä, jos ottaisi päähän. Riittäisi niille vettä kalastella, mutta siinä ne pyörivät veneiden vaiheilla vailla halua poistua. Enimmillään veneitä oli kolme, joten ei niitä joka suunnasta saarrettu, ja veneet ajavat suurehkoa ympyrää, jonka ulkopuolelle olisi helppo uida.
Arvostan, kuinka paljon Malediiveillakin on alettu ajatella ympäristöä. Liian myöhään toki, mutta elintaso saarilla alkaa vasta vähitellen kunnolla nousta. Televisiossa ohjeistetaan kierrätyksestä, siitä, ettei muovia tai muuta roskaa tulisi päästä mereen. Verkkokalastus on kielletty, etteivät korallit vaurioidu. Onhan kalastus toiseksi tärkein elinkeino turismin jälkeen. Kilpikonnien pyydystäminen on kielletty. Kiinalaisethan mieluusti ostaisivat kilvet, kuten he ostavat norsunluun. Samoin korallien kerääminen on kielletty. Koralleja kuulemma halutaan ostaa talojen rakennukseen. On paljon asioita maailmassa, joita vain yksinkertaisesti on vaikea ymmärtää.
Yhteistyössä Canareef Resortin kanssa
40 comments
Voi vitsit miten huipulta kuulostaa! Mulla on ollut jo jonkin aikaa orastava Malediivit-kuume ja tässä se vain nousee. 🙂
Minä en oikeastaan odottanut Malediiveilta mitään. Nyt odotan: että pääsisin pian uudelleen!
Aika mahtavalta kyllä näyttää ja kuulostaa! Minäkään en mikään vesipeto ole, mutta aivan varmasti osaisin nauttia tuolla myös siitä merestä. Ihanat nuo delfiinit! 🙂
Delfiinit ovat niin suloisia! Olen niin iloinen, että ylitin itseni ja menin snorklaamaan. Nyt vain toivon pääseväni pian uudelleen. 🙂
Ihana kohde 🙂
Hyvää uutta vuotta
Ihanaa uutta vuotta sinullekin! Canareef oli kyllä ihana. En löydä siitä vikaa, vaikka yrittäisin. 🙂
Siis näyttää tämäkin saari ihan unelmalta. Täytyy painaa mieleen ensi kerralla!
Ja vaikkei olisi älyttömiä summia laittaa matkailuun, Canareef on ihan mahdollisuuksien rajoissa. Se on malediivilaisittain kohtuuhintainen. Suosittelen pitämään mielessä. 🙂
Minullakin on GoPro mukana täällä matkalla, mutta en nyt jotenkin ole sinut sen kanssa. Päälle sen sentään sain 😉
Päälle saaminen on hyvä alku. 🙂 Tänään matkakaveri oli sillä tyytyväisenä kuvaillut. Vika siis todellakin oli käyttäjässä, ei laitteessa. 🙂
Malediivit on niiiiin ihana paikka, varsinkin tällaiselle vesipedolle 🙂 Mutta ihanaa, että myös maakrapuna löysit ilon tuosta upeasta merimaailmasta ja uskaltauduit kurkistamaan snorkkelin kanssa! Tuolla Canareefissa ei ilmeisesti ole omaa house reefiä, kun lähdit retkelle snorklaamaan?
En tiedä, mikä house reef on. 🙂 Yritin googlailla, mutta en silti ihan ymmärtänyt. Jotkut snorklailivat rannassa, mutta ilmeisesti parhaat mestat oli atollilla pienen venematkan päässä.
House reef on monien Malediivien saarten ympärillä oleva oma riutta, joka saattaa siis olla hyvinkin värikäs ja eloisa parhaimmillaan 🙂 Kaikkia saaria tällainen ei ympäröi ja niistä resorteista sitten tehdäänkin enemmän noita snorklausretkiä muualle. Parhaimmillaan siis siihen väriloistoon voi kävellä suoraan oman bungalowin ovelta. Vaikka ei varsinaista kotiriuttaa olisikaan, niin toki snorklailemalla voi silti nähdäkaloja ja yksittäisiä korallirykelmiä, mutta parhaat apajat on yleensä riutan yhteydessä.
Okei, jotain tuollaista ymmärsinkin, kun googlailin. 🙂
Ihanaa että löysit snorklauksen ilon – mä oon snorklannut jo vuosia mutta ymmärrän kyllä miksi kaikki eivät siitä (siis etenkään ennen sitä kokeiltuaan) innostu, tai miksi se voi tuntua jopa pelottavalta. Mä olen nähnyt isoja kilpikonnia vilaukselta snorklausretkellä Malesiassa, mutta mieluusti näkisin uudestaankin.
Ja niin, kiinalaiset tosiaan tykkäävät kilpikonnista. Täällä niitä näkee joka päivä jossain, milloin ravintolan tarjottimella, milloin metrossa jonkun kantamassa laatikossa (lemmiksiksi tai ruoaksi menossa?) ja milloin missäkin.
Mä niin olisin halunnut nähdä kilpikonnan! Pään veden alle laittaminen on mulle jo iso juttu. Siinä sitten vielä opetella hengittelemään jonkin putkilon kautta. Ja vielä kun olen surkea uimari. Mutta onneksi on pelastusliivit!
Hihi, maakrapu. <3 Mä en ole koskaan kokeillut suppailua, olen pitänyt sitä vähän humpuukina… 😀 Mutta snorklailu on aivan mieletöntä, ja parhaat snorklailut olen suorittanut Galapagossaarilla. Se vedenalainen väriloista on jotain ihan mieletöntä. Mä aloitan nyt tällä sekunnilla kampanjoinnin sen puolesta että lähdetään pian Malediiveille.
Suppailu on ihan parasta liikuntaa! Allit kipeänä monta päivää, kun tunnin mloo menemään. 🙂 Ja tuntuu se muuallakin. 🙂 Mulla on aika kivoja kokemuksia, vaikka kalojen tiirailua Gilillä (ei tarvinnut kuin laudalta katsella) ja rukouskutsun kaikuessa jalkaa matkaa Omanissa. Joskus harkitsin jopa oman laudan ostamista, mutta sitten tajusin, että aika vähän olen kotona kesäisin, jolloin voisi olla jonkinlaiset olosuhteet suppailuun.
Galapagoksella snorklailu on mun unelma. Joskus vielä!
Mullekin meri on jotenkin todella vieras – oon todellakin maakrapu. Malediivit silti itseänikin kiehtoneet, mutta hyvä kysymys, miksi? En ole koskaan käynyt sukeltamassa enkä ole meressä rantavettä pidemmälle uskaltautunut. Snorklaaminen voisi olla sellainen hyvä steppi, ettei suoraan sinne sukeltamaan kuitenkaan. Tosi upeelta näyttää! Oon menossa parin kuukauden päästä Okinawalle ja siellä pääsisi snorklaamista puhtaissa vesissä kokeilemaan. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni.
Mä niin kannustan sua kokeilemaan! Ihan tämän yhden kokemukseni pohjalta sanoisin, että tee se, jos vain mitenkään rohkaistut! Ja jos hirvittää, laita pelastusliivit. Kiinalaisilla niitä näkyy melkeinpä siinä rantavedessäkin. Minä en voisi lähteä ilman, jottei pohjasta tarvitsisi muijaa hakea. 🙂
Oi voi toi suppailu näyttää niin ihanalta! Vois olla mullekin sopiva laji, ellen sitten kyllästyis lajin hitauteen. 😀 Uiminen ei oo muakaan varten vaan nimenomaan toi vedessä lilluminen kuulostaa tutummalta. En edes jaksa uida kun parikyt metriä, joten siitäkin syystä se jää vähäiselle.
Hitaus tai nopeus riippuu siitä, miten lujaa meloo! 😀 Oma uimataito on samaa tasoa. Siksi on mietittävä vesilajitkin sen mukaan.
Haluisin kovasti kokeilla suppailua joskus, kiva, että lajia voi kokeilla melkein missä vain. Snorkkailua en ole koskaan kokeillut, mutta voi olla, että joskus uskaltautuisin.
Minä olen aivan hurahtanut suppailuun. Menen aina, missä mahdollista. Paitsi jos kova merenkäynti. Vesipelkoisena on mietittävä vähän myös olosuhteita. 🙂 Minulla suppaillessakin aina pelastusliivit, vaikken menisi edes syvälle. Tässä iässä ei enää paljon puristele, mitä joku ajattelee… 🙂
Mä voin niin samaistua tohon ei-vesipedolliseen elämään! On vedessä kivaa uida (jos ei mene liian syvälle) ja sitä on kiva ihastella, mutta mikään vesipeto mäkään en ole. Tota suppailua voisin kyllä mielelläni kokeilla, se näyttää tarpeeksi vaarattomalta 😀 Snorklaamista kokeilin Jamaikalla alkuvuodesta, mutta se ei ollut ihan mun juttuni. Tai en saanut sitä maskia pysymään kunnolla, niin ei hirveästi huvittanut snorklailla. Ehkä jos ei olisi kauheaa epävarmuutta maskin kanssa, niin siitä olisi voinut nauttiakin. 🙂
Minulla varmaan kävi tuuri maskin kanssa, koska se ei ollut edes epämukava! Yritin eilen mennä Sri Lankalla uudelleen, mutta siitä ei mitään hyvää seurannut ja pysyin maissa. Mutta kyllä minä vielä joskus teen sen uudelleen!
Tuo on niin koomista – että joku menee Malediiveille eikä pidä vedestä 🙂 Mutta hyvä että löytyi oma juttu. Itse en ole mitenkään innoissani vedenalaisista aktiviteeteista (snorklauskin tuntuu jo luonnottomalta, laitesukellus taas niin pelottavalta että joudun muistuttamaan itseäni hengittämisestä, sitten on vielä niitä meduusoja…) ja tunnen oloni todella epämukavaksi siellä mutta se vedenalainen elämä – kaloineen ja muineen on parhaimmillaan kyllä jotain ihan uskomatonta ja niin sen vaivan arvoista!
Kyllä minä vedestä pidän: katseltuna ja lojuttuna. Molempiin Malediivit loistava. Esimerkiksi ei delfiinejä, jollei vettä. 🙂
Toinen maakrapu täällä moi! Asun Välimeren rannalla ja enkä viihdy meressä. Puolustelen sitä sillä, että ei meillä Lapissa ollut mahdollisuutta tulla sinuiksi veden kanssa, kun vielä juhannuksena oli järvet jäässä :). Mutta enköhän minäkin Malediiveilla keksisi tekemistä, on meinaan melekosen kaunista!
Juhannuksenakin järvet jäässä. 😀 Meri on monesti parhaimmillaan rannalta katsottuna, mutta kyllä vain avasi snorklaus niin uusia ulottuvuuksia!
SUPpailu on kyllä mahtavaa ja mitkä puitteet teillä tuolla oli! Ja itse voisin kyllä juuri lähteä nyt ihan mihin vain, lukemaan kirjoja ja nollailemaan arjen kiireitä, eli toisin sanoen tuo suunnitelma jo itsessään kuulosti aivan unelmalta!
Tiiätkö että niin hullulta kuin se kuulosti, sitä minäkin halusin. Kaikki muu oli plussaa (ja siksi kyllä jäi nojaileminen aika vähiin).
Nämä juttusi Malediiveilta ovat mielenkiintoista luettavaa, koska näkökulmaasi on helppo samaistua. Olen aina ajatellut, ettei siellä olisi itselleni juurikaan tekemistä. Käyn kyllä mielelläni uimassa ja tuollaisissa olosuhteissa vaikka snorklaamassa, mutta vesi ei ole oma elementtini. En usko että viihtyisin resorttisaarilla ollenkaan, matkustan nähdäkseni paikallista elämää ja arkeakin. Mutta tuollaiset delfiinikokemukset kyllä houkuttaa kovasti! Ja aiemmin mainitsemasi Midun kylän tapaiset paikat kävisin itsekin katsomassa. Vaikea kai Malediivien maisemissa olisi pettymystä tuntea! Vaan maailma on monenlaisia kohteita ja houkutuksia täynnä…
Kiva kuulla, että avasin näkökulmaa, joka sinuakin ehkä askarruttanut. Delfiinit olivat aivan mielettömiä! Ja tosiaan kylä. Luultavasti resortin valinnalla on aika suuri merkitys loman onnistumissa, jos haluaa muuta kuin ihan vain rantaelämää. Paikalliset saaret ovat tietenkin myös vaihtoehto, jolloin paikalliselämä tulee tutummaksi, mutta silloin naisväen lomailuun tulee omat rajoitteensa, esim. uiminen vaateet päällä.
Malediivit ♥ SInne lähtisin milloin tahansa uudelleen. Monta upeaa rantakohdetta on maailmasta löytynyt, mutta ei vielä Malediivien voittanutta. Ja se vedenalainen elämä se vasta huikeaa onkin. Upeaa että voitit itsesi ja otit kurkistuksen pinnan alle. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta se todellakin on aivan oma maailmansa 🙂
Todellakin! Miksen voisi pakata laukkua ja lähteä takaisin just nyt!
Niin on paljon asioita maailmassa, joita on vaikea ymmärtää ja minusta koralli talon rakennusaineena on sellainen.
No, enpä minäkään ole tutustunut juurikaan vedenalaiseen elämään, kaikkeen ei elämä riitä. Minä olen tehnyt päätöksen käyttää tämä elämäni maaeläinten havainnointiin, mutta mahdollinen tuleva elämä on sitten käytettävä vedenalaisen elämän tutkimiseen.
Ajattelin nyt päälle nelikymppisenä laajentaa aluetta myös veden alle. Ihan vähän. Sukeltamaan en ryhdy!
Täydellien paikka rentoutumiseen. Upeat rannat, sopivan vähän tekemistä ja palmuja, minkä alla lukea kirjoja. Jos saisi vielä jotain laadukasta IPA olutta pimeän laskeuduttua, niin taitaa olla jo liikaa pyydetty?
Eiköhän tuolta sitä oluttakin olisi saanut. Oli kuulemma alkoholivarastot kunnossa kuukausiksi, jos jostain syystä ei olisi mahdollista tuoda lisää. 🙂