Maailman ystävällisin – Syyria

Maailman ystävällisin – Syyria

Isrealin-matka sai muistelemaan muista Lähi-idän maita, joissa olemme viime vuosina käyneet, Syyriaa, Jordaniaa ja Libanonia.

Olen ollut erittäin surullinen lukiessani Syyrian levottomuuksista, miten jengi vihapäissään tappaa toisiaan. Minun Syyriani ei ole väkivaltainen. Se on ehkä ystävällisin paikka, missä koskaan olen ollut. Vietimme kesällä 2010 kaksi unohtumatonta viikkoa maata kierrellen. Ihmisten hyväntahtoisuus oli suomalaiselle hämmentävää. Mitään (paitsi vatsatautia) ei tarvitse pelätä. Tällainen on minun Syyriani. Mutta se ei ole enää ennallaan. Onneksi muistojeni Syyria on ja pysyy. Syyrialaisesta ystävällisyydestä ja vilpittömästä avuliaisuudesta haluan kertoa pari tarinaa.

Latakian rantakaupungissa etsimme Lonely Planetin suosittelemaa ravintolaa. Koska sitä ei löytynyt, kysyimme kauneushoitolasta ulos tulevalta naiselta neuvoa. Koska hän ei puhunut englantia, hän haetutti paikalle omistajattaren. Koska omistajatar taas ei tiennyt, missä ravintola on, hän vaati saada kirjan ja siitä ruokapaikan yhteystiedot, jotta voi soittaa ja selvittää, mistä paikka olisi löydettävissä. Mitä olisi tehnyt suomalainen? Ou, I’m sorry, I don’t know that place. It’s better ask some one else.

Muistaakseni Aleppossa oli taas ravintola hukassa. Tällä kertaa näimme paikasta mainoksen kadulla. Pysäytimme ohikulkijan. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta mainosta näyttämällä mies ymmärsi, mitä olimme vailla. Koska hän ei osannut neuvoa paikkaa, hän osoitti, että seuratkaa. Noin kilometrin matkan seurasimme häntä paahteisessa kaupungissa. Autoja vältellen ja turvallisuudestamme huolehtien mies johdatti meidät paikalle, osoitti, että tuolla se on, kääntyi ja lähti kulkemaan aivan toisaalle. Hän ei siis ollut tulossa sinne päinkään, mutta halusi opastaa turistit ruokailemaan. Mitä olisi tehnyt suomalainen? Ou, I’m sorry, I don’t know that place. It’s better ask some one else.

Syyria 043

ystävällinen

Samainen Lonely Planet vihjaisi, että syyrialaiset saattavat kutsua kotiinsa ja että ei ole mitään syytä olla noudattamatta kutsua. Kuten arvata saattaa, kutsu kävi. Haman kaupungissa olimme kävelemässä norialta, paikalliselta tunnusmerkiltä, jota suomalainen sanoisi kai vesipyöräksi, toiselle, kun kuulimme jonkun huutelevan parvekkeelta. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tämä herra asuu oikeasti Tukholmassa, mutta on nyt vain loman vietossa kotimaassaan, ja koska yhteinen kielikin, ruotsi, löytyi, herra kutsui meidät kotiinsa. Tai oikeastaan ystävänsä kotiin. Kalsareillaan tuli näet toinen herra meitä eteishallissa vastaan. Nopeasti tuli pöytään luumuja. Ja Absolut votkaa. Ei sitten auttanut kuin siemailla. Vaikeuksia tuli vasta, kun pöytään tuli kahvia. Miten siitä voisi enää kieltäytyä? Miten selittää, että oikeastaan en ole eläissäni ikinä juonut kahvia paria teelusikallista enempää? Siinä sitten siemailin kahviani. Kolmanneksen kupista join. Jos pitäisin kahvista, tämä olisi luultavasti ollut minusta erittäin hyvää. Kännykkäkameralla otettiin vielä valokuvia ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Mitä olisi tehnyt suomalainen? Katsonut parvekkeeltaan, että tuossa menee pari turistia, kääntänyt katseensa ja hetken kuluttua mennyt takaisin sisälle.

Syyria 446

Syyria 526

Toivottavasti minun Syyriani, muistojeni Syyria, olisi kuitenkin se oikea ja nykyinen vain jokin nopeasti ohimenevä system error ihmisissä. Näin toivoin syksyllä 2011. Edelleen joudun jatkamaan toivomista.

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
    • Avatar
      Annika Author at 15:06

      Et usko, kuinka paljon minä olen surrut, kun olen seurannut, millaista maassa on nykyään. Miten se ihana kansa on nyt täydessä kaaoksessa.

  1. Avatar
    Hannele Vahtera at 00:03

    Hei Annika, ihania juttuja ja kuvia Syyriasta! Olen myös kuullut tuosta ystävällisestä maasta jossa muutamat ystävät ja tuttavat ovat käyneet. Olin sinne itsekin menossa 2010. Meillä olisi ollut liki ilmainen majoitus (tuttu oli siellä töissä) ja mahdollisuus kierrellä maata alueen todella hyvin tuntevan kanssa. Koska juuri olimme käyneet samalla suunnalla eli Jordaniassa ajattelimme siirtää matkaa eteenpäin ja lähdimme jonnekin muualle. Ja sitten emme enää sinne voineetkaan lähteä ja tuttukin joutui pestinsä jättämään. Nyt en voi kun katua etten silloin lähtenyt ja surra tuon maan ja kansan puolesta…

    • Avatar
      Annika Author at 08:08

      Vaikka maahan rauha saataisiin, ei se koskaan voi olla kuten ennen. Olen pahoillani puolestasi, ettet ehtinyt nähdä minun Syyriaani. Se oli todella hieno kohde. Taisi olla ensimmäinen matkani arabimaahan. Se oli lempeä ensi kosketus erilaiseen kulttuuriin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.