Ehkä kokonainen maa ansaitsisi kunnon päivityksen tai monta, mutta Monaco oikeastaan on vain Monte Carlo ja Monaco-Ville (vanha kaupunki). Päivä riittää sen katsomiseen aika hyvin, jos pysyttelee ulkoilmassa, mutta jos haluaa museoihin, kasvitieteelliseen puutarhaan (vai mikä sen nimi nyt onkaan) tai akvaarioon (vai mikä kalalaitos lienee), olisi toinen päivä tarpeen. Minusta tuntuu, että yksi helteinen päivä oli kyllin. Illalla palasimme takaisin hotelliin Nizzaan. Ainakin jos julkisilla liikkuu, lienee Monacoon helpointa tulla junalla. Nizzasta matka kestää alle puoli tuntia.
Rautatieaseman ympäristössä Monaco on kuin mikä tahansa eteläeurooppalainen kaupunki: kerrostaloja, ihan tavallisia, ravintoloita, ihan tavallisia. Mutta kun lähestyy Monte Carloa ja pääsee veden äärelle, huomaa vaurauden. Satamassa näkee veneitä, joita Suomessa kai kutsuttaisiin risteilijöiksi.




Juuri vaurauden vuoksi kuvittelin Monacon kaikkineen upeaksi, kauniiksi ja kaikkineen äärimmäisen rikkaan näköiseksi, mutta oikeastaan yleiskuva kaupungista on aika ruma.

Mitä oikeastaan teimme? Kävelimme. Mies halusi nähdä joitain formula-paikkoja. Kasinolla kävimme, onhan se kuuluisa. Se on sisältä tavattoman hieno. Pelasimme kympin. Hävisimme. Kuvia oli lupa ottaa vain ulkopuolelta. Samalla aukiolla kasinon kanssa on Cafe de Paris, jossa kuuluu näyttäytyä. Siksi istuimme vasta kolmannessa rivissä. Kahvilan terassin edessä kuuluu myös pörisyttää Ferrareita. Huvitin itseäni ajatuksella ajella ympyrää perhe-Corollalla luu ulkona ja poppi täysillä.






Hintataso on Monacossa selvästi halvempi kuin kuvittellin. Hotellit ovat toki kalliita, ja samoja luksusmyymälöitä on kuin monissa muissa kaupungeissa, mutta toisaalta älytöntähän kova hintataso olisi, koska Ranskan ja Italian puolelle on lyhyt matka ostoksille. Toisaalta Monacossa asuville korkeat hinnat eivät olisi ongelma: onhan sinne asumaan muuttaville olemassa tulorajat.

Monaco on kukkuloiden maa (kaupunki). Monte Carlo on yhdellä ja meren lahden toisella puolella Monaco-Ville (vanha kaupunki) toisella mellä. Vanha kaupunki ruhtinaan palatseineen on tavattoman pieni, ja siellä on jokseenkin vain ravintoloita ja turistikamamyymälöitä.





Aivan uusi urheilukokemus oli seurata hetki esteratsastusta. Maailman huiput kisasivat Monte Carlon satamaan rakennetulla areenalla. Alueelle pääsi ilmaiseksi, ja pääsimme aidan takaa ihan vierestä seuraamaan kilpailusuorituksia. Chanelein varustautuneet katsojat olivat omissa aitioissaan.

No olinko ihan junttisuomalainen kaikkien filmitähden näköisten monacolaisten joukossa? En ollut. Ei teidän olisi hävetä tarvinnut. Tietysti päällepäin näkyi, että toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla, mutta venäläistyyppistä rahan täytyy näkyä kauas -meininkiä näkyi aika vähän. Toisaalta Ferrarilla voi kai ajaa vaikka Tarjoustalon kuteissa?

2 comments
Ihania kuvia! Olisi hauska päästä joskus käymään Monacossa, siellä näyttää kovin kesäiseltä ja kauniilta! Terkut sateisesta Amsterdamista!
Kiitos! Kovin on ollut kesä. Vähempikin riittäisi. 🙂 Et ole kaukana, mutta ilmeisesti säätyyppi kovin erilainen.