Type and press Enter.

Luostarikierros Lorin alueella Armeniassa – mielettömiä paikkoja

Irinan herkkujen voimalla jaksoi lahteä kiertämään luostareita. Kuten Irina sähköposteissaan lupasi, hän myös hoiti taksin tilaamisen ja hinnasta sopimisen. Kolme luostaria odotteluineen (myös lounaan ajan) maksaisi alle 25 euroa. Samalla hinnalla saimme muuten bonusluostarin ja pari käyntiä marketissa. Julkisilla olisi mennyt murto-osa tuosta rahasta, mutta olisimme tarvinneet päivän enemmän aikaa Alaverdissä viettämiseen.

Kuski veteli Volgallaan (“Russki Mercedes”, kuten hän itse sanoi ja nauroi makeasti päälle.) hurjaa vauhtia vuorten rinteitä ylös ja alas mutkittelevia teitä, poltteli tupakkia, tekstaili ja soitteli, mutta olo oli hutera vain harvoin. Oli hän Volgansa rattia pyöritellyt ennenkin.

Luostarit ovat Lorin alueen ylpeys, eikä siellä toki muuta nähtävää olekaan. Ainakin näkemämme kylät ovat pieniä, maaseutumaisia pieniä taajamia, ja kaupunkien voisin sanoa olevan jopa rumia. Niissä on toiminnassa olevia tehtaita tai Neuvostoliiton hajoamisen myötä toimintansa lopettaneita tehtaanraatoja, joiden ei voi sanoa kaunistavan kaupunkikuvaa. Mistään tuoreesta kulttuurista ei voi puhua, sillä kaikki näkemämme luostarit ovat vähintään 800 vuotta vanhoja.

Kesä-heinäkuu 2012 1107
Kesä-heinäkuu 2012 1115

Akhtala on kuuluisa varsin hyvin säilyneistä freskoistaan. Ovet olivat lukossa, kun menimme. Pahoittelin kuskille, ettemme päässeet sisälle. Hän huuteli lähimpään taloon, ja kohta sieltä tuli nainen avaimen kanssa. Rouva esitteli meille freskoja saksaksi. Myöhemmin luin, että ovet ovat enimmäkseen lukossa ja avain jollakulla kyläläisistä. Kysymällä yleensä löytyy avaimen haltija.

Kesä-heinäkuu 2012 1019
Kesä-heinäkuu 2012 988
luostarit
luostarit1-001

Akhtalan luostarin kirkko on hyvin säilynyt, vaikka muut luostarin rakennukset ovatkin sortuneet. Tärkeintä kirkossa ovat vanhat freskot, joita kirkon ovet meille avannut rouva saksaksi esitteli. En tiennytkään osaavani saksaa, mutta kuvien katsominen auttoi ymmärtämään. Täydellistä säilyminen ei ole ollut, kuten vaikka Scrovegni-kappelissa Padovassa, jossa nimenomaan freskot tekivät sen, että liput piti hankkia viikkoja etukäteen, jotta pääsi vierailemaan silloin, kun halusi. Italiassa säilyminen taataan tasaisella lämpötilalla ja kosteustasapainolla, kun taas Armeniassa kaikki on niin kuin on tuhat vuotta ollut.

Luostarit olivat kaikki vuoristomaisemassa. Kesäkuinen Armenian luonto oli vehreää. Akhtalassa vain kirkko kunnolla säilynyt. Muuten luostari aikalailla raunioina.

Kesä-heinäkuu 2012 1017

Haghpatin luostarinkaan historiaa en ala tässä referoida, koska netti on pullollaan sellaista tietoa. Päivittelen vain, miten tuhatvuotiaat rakennukset ovat upeita ja missä kunnossa ne voivat vielä olla! Sen ensimmäiset osat ovat 900-luvulta, viimeiset 1200-luvulta. Haghpat kuuluu läheisen Sanahinin luostarin kanssa Unescon maailmanperintölistalle, ja tuskin tarvitsee ihmetellä miksi. 

Kentis juuri Unesco-status aiheutti sen, että Haghpatissa oli lisäksemme muitakin turisteja. Törmäsimme täällä myös israelilaisrouvaan, joka asui samassa B&B:ssa. Hän liikkui julkisilla, kun meillä oli Volga kuljettajineen. Minäkin olisin halunnut vähän seikkailua ikivanhoilla oransseilla kaasubusseilla, joissa oli puupenkit, mutta emme olisi ehtineet nähdä kuin murto-osan paikoista, jos emme olisi turvautuneet omaan kuskiin. Matkantekoa olisi saattanut hidastaa myös bussien melko kehno kunto. “I have to fix my bus”, kuulin kuljettajan sanovan seurueelleen ennen kuin sukelsi konepellin alle.  

Haghpat oli minusta ehkä vaikuttavin näkemistämme luostareista, suurin ainakin. Myös maisemat olivat hienot.

Kesä-heinäkuu 2012 1041
Kesä-heinäkuu 2012 1045
Kesä-heinäkuu 2012 1047
Kesä-heinäkuu 2012 1079
luostarit2
luostarit3
Kesä-heinäkuu 2012 1073
Kesä-heinäkuu 2012 1064
Kesä-heinäkuu 2012 1026
Kesä-heinäkuu 2012 1087

Matkalla alas rinnettä on MIG-hävittäjän luoneen insinöörin museo. Ehkä arvaatkin, kumpaa meidän perheessä tämä kohde kiinnosti, kumpi jäi pihalle paistattelemaan päivää. Toisaalta yhdessä matkustaminen velvoittaa myös sen toisen joskus vaatekauppojen ovelle tai äijäparkkiin pelaamaan Angry Birdsiä.

Kesä-heinäkuu 2012 1166
Kesä-heinäkuu 2012 1170

Toinen Unesco on Sanahinin luostari. Nousimme rinteen köysiradalla (matka yhdeltä 20 senttiä). Kuski ajoi ylös autolla ja oli odottamassa meitä viedäkseen loppumatkan luostarille. Haghpatin jälkeen Sanahin tuntui pieneltä, mutta en lakannut täälläkään ihmettelemästä suunnittelijoiden ja rakentajien ammattitaitoisuutta. Rakennuksissa on vain vähän ikkunoita ja nekin tavattoman pieniä, mutta niihin voisi sanoa tulvivan valoa. Toisaalta rankkasateella voisi sanoa tulvivan vettä, koska ikkunoissa ei ole laseja. Savun poistumista varten kaikissa on myös aukot keskellä kattoa.

luostarit5
Kesä-heinäkuu 2012 1154
Kesä-heinäkuu 2012 1158
Kesä-heinäkuu 2012 1139
Kesä-heinäkuu 2012 1119
luostarit6

Ymmärrän, jos joku jo miettii, kuinka friikki oikeastaan olenkaan, mutta kyllä sittenkin olen friikimpi kenkien kuin luostarien suhteen. Tästäkään huolimatta en voi sanoa kuin nauttineeni myös Sanahinistakin. Vaikka olimme nähneet jo kaksi muuta, oli tämä taas erilainen. Kuumalla ilmalla viileät luostarit ovat myös oivallisia hengähdyspaikkoja.

Sanahinissa mielenkiintoinen oli myös hautausmaa. On kiinnostaa nähdä eri puolilla maailmaa esimerkiksi hautakiviä: millaisia ne ovat, millaisia tietoja niissä ihmisistä on. Nämä kuvat ovat samasta kivestä molemmin puolin. Alemmasta käy selväksi, mikä tämän perheen kohtaloksi on käynyt. Miten tavattoman surullista.

Kesä-heinäkuu 2012 1161
Kesä-heinäkuu 2012 1164
Kesä-heinäkuu 2012 1165

Seuraavaksi pysähdyimme yhdelle Alaverdin halkovan joen silloista. Tamara’s bridge on kamalan kuuluisa, mutta en tiedä miksi. Paikallisen matkaopaskirjasen mukaan se on jopa merkittävämpi kuin osa luostareista. Sillassa pitäisi olla leijonankuvia, ja legendan mukaan, kun oikea mies kävelee sillan yli, leijonat heräävät eloon. En tiedä, millainen on oikea mies, enkä kyllä nähnyt leijoniakaan. Oltiinkohan oikealla sillalla? Komea kivisilta tämä ainakin on (ja sen molemmin puolin kahviloita. Viereisen neuvostoaikaisen ruman sillan pielessä kahviloita ei ole.)

luostarit4

Lounaalla pysähdyimme Irinan suosittelemaan ravintolaan. Hän myös sanoi soittavansa sinne, jotta varmasti saisimme tuoretta ruokaa. Suomalainen ei voi kuin ihmetellä hintoja, mutta toisaalta kun kuulimme, paljonko armenialainen saa keskimäärin palkkaa, loppuu ihmettely. Keitot alle euron, kuskin tilaama jättikokoinen rullakebab alle 1,50 euroa, kilo grillattua lihaa kahdeksan euroa (tilasimme puoli annosta, joka riitti salaatin kanssa hyvin kahdelle). Keitto, lihat, salaatti, kivennäisvesi ja olut maksoivat noin kahdeksan euroa. Saman verran meni markettiin, ja rahalla sai pullon armenialaista valkoviiniä (ei todella mitään kuraa), pullon olutta, kaksi vettä, kaksi pillituoremehua, pussin karkkia ja suklaata (=raukea iltapäivä ja ilta Guesthouse Irisin parvekkeella).

Kolmesta kohteesta ja lounaasta olimme sopineet, mutta silti Volga-mies ajoi Irinan paikan risteyksen ohi, kun lounaan jälkeen jatkoimme matkaa. Aivan pyytämättä ja yllättäen tuli vielä yksi luostari, Odzun. Vuoren rinnettä kipusi vajaat seitsemän kilometriä mutkatietä, ja perillä oli taas yksi kirkko. Aiempiin verrattuna tämä oli vaatimaton, mutta silti ehdottomasti näkemisen arvoinen. Myös maisemat vuoren rinteeltä olivat upeat. Lorin alueen viidennen luostarin näkeminen olisi ollut jo liioittelua, vaikka kuski mieluusti olisi vienyt meidät sinnekin. Emme halunneet aivan mahdotonta kirkkoähkyä, koska huomenna Yerevanissa lienee taas jokunen, joihin on kiva pistäytyä.

Kesä-heinäkuu 2012 1173
Kesä-heinäkuu 2012 1181

p.s. Kuski puhui viidestä luostarista, mutta Irinan luona lukemani esitteen mukaan niitä olisi lähes pari kymmentä. Jokunen siis jäi vielä näkemättä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.