Luontoa ja kaupungin valoja

Luontoa ja kaupungin valoja

Tänä aamuna oli pakko herätä aikaisin, jotta ehtisimme ajoissa eläintarhaan ennen kaikenkokoisista koululaisista koostuvia ryhmiä. Kaikkialla kaupungissa on kuvia eläintarhan vetonaulasta, alle puolivuotiaasta pandasta. Maanantaina en ollut malttaa nousta pois metrosta, kun jäin katsomaan vaunussa pyörinyttä pandavideota. Se oli Haskojen kotivideoiden tapaan koottu siitä, miten poikanen törmäilee, putoilee, kaatuilee ja lyö päätään puuhun. Ei sellaista karvapalloa voi vastustaa.

Eläintarhan sisäänpääsy on vain 1,50 euroa. Tarha sijaitsee ruskean meteolinjan päässä, eli on myös helppo tavoittaa. Siellä sanotaan vierailevan joka vuosi noin 5 miljoonaa kävijää. Pandataloon saa portilta vuoronumeron, tai oikeastaan ajan, milloin on lupa mennä sisään. Myönnän, haimme toisenkin, nimittäin ensimmäisellä kierroksella pikkupanda kiipesi tankana seisovan puunnokkaan ja kävi nukkumaan. Siinä se sitten makaili liikkumatta. Toisella kerralla se oli dynaamisempi ja touhuili kaikenlaisia kiipeilyhommia. Aivan mahdottoman suloinen olento!

PAP11836

luontoa

PAP11841

PAP11844

Ei kuitenkaan tuntunut hyvältä nähdä pandoja sinisessä sisätilassa. Ei vain ole niiden paikka. Toisaalta jotain osaavat tehdä eläintarhassa oikein, kun ovat saaneet pandat tarhaoloissa lisääntymään. Isäpanda oli seinän takana ja äiti pienen kanssa toisella puolella. Sekä isä että emo kulkivat välillä aika levottomina takaseinän oven luona. Tuli tunne, että ahdistuneisuuttaan purkavat. Kysyimme henkilökunnalta, ja syynä oli kuulemma lähestyvään ruoka-aikaan liittyvä rituaali: emä kävi jo hakkaamassa ovea, josta ruoka kai tavallisesti annetaan.

Pientä olisi voinut katsella vaikka tunteja, mutta pakko oli meidänkin jatkaa matkaa, kun vaksi kiinaksi kehotti. Ei pandataloon varsinaisia ruuhkia ehtinyt muodostua, mutta laillamme aika moni olisi halunut jumia nenä lasissa turhankin pitkään.

Taipein eläintarha on noin niin kuin eläintarhaksi ihan hyvä. Eläimillä on kohtuulliset oltavat, paljon pahempiakin on nähty. Mutta eihän tarha ikinä ole luonto.

Eläintarha on varsin suuri: portilta toiseen päähän on noin 1,5 kilometriä. Tietenkin kierroksesta tulee huomattavasti pidempi, jos koluaa kaikki sammakkotalot ja Afrikka-osastot. Alueella kulkee myös juna, joka, yllättävää kyllä, maksoi erikseen. Sen saattoi kuitenkin kätevästi maksaa metrokortilla. Hyppäsimme vaunuun ja ajoimme kaapeliradalle, jolla pääsee ajamaan noin neljän kilometrin matkan muistaakseni noin 400 metrin korkeuteen Maokongin asemalle. Metrokortilla tämänkin maksaminen onnistui. Hinta oli ehkä euron luokkaa (en katsonut tarkkaan) yhteen suuntaan. Yleensä köysiradoista saa pulittaa helposti 10-15-kertaisen summan, ja senkin turisti maksaa yleensä mutisematta.

luontoa1

luontoa2

Mitä ylhäällä on? Luontoa. Jalkoja purevia itikoita. Teetä. Temppeleitä. Aseman turisti-infosta saa kartan, johon on merkitty vaellusreittejä, teehuoneita, temppeleitä ja muuta nähtävää. Me lähdimme kohti Tianen temppeliä. Matkalla piti olla useita teehuoneita. Odotin tummasta puusta rakennettuja sieviä vanhanaikaisia taloja, mutta taiwanilainen todellisuus ei ole yhtä kaunis. Sen sijaan luonto ei tuottanut pettymystä.

Temppeli vaikutti uudelta ja muoviselta. Suurin ilo siitä oli pihan bajamaja (lattiaversio, en tiennyt sellaisiakin olevan). Taiwanissa on muuten julkisia käymälöitä kaikkialla, ja ne ovat järjestäen erittäin siistejä. Tässäkin bajamajassa oli paperia ja jopa käsienpesumahdollisuus. Poluille emme lähteneet, mutta jatkoimme tietä vielä Caonan sillalle, joka vaikutti edes vähän historiallisemmalta kuin temppeli. Sinne käveli Maokongin asemalta ehkä 45 minuuttia.

PAP11926

PAP11928

PAP11945

luontoa3

PAP11952

luontoa4

Paluumatkalle nappasimme bussin, mutta se jätti ehkä puoliväliin. Olin jo mennessä katsonut pehmiksiä myyvää kahvilaa, ja poikkesimme siihen. Virhe. Kahdeksasta mainostetusta mausta oli tarjolla kahta: tee ja kalliimpi tee. Valitsimme setin, jossa oli jätski, tee ja suklaasufleeksi sanottu leivonnainen (kyllä juu, suklaakakkua, mutta sisällä teetahnaa). Tunsin oloni vähän huijatuksi, enhän edes juo teetä.

Saimme pyytämättä ja tilaamatta muuten lasipohjaisen kaapelikopin, kun tulimme vuorelta alas. Se oli aika siisti. Olimme aikeissa jäädä matkalla vielä yhdelle temppelille, mutta teki mieli ajella tällä hauskuudella koko matka alas asti. Ilmeisesti siitä olisi lisämaksu (cristal cabin oli muistaakseni nimeltään), mutta koska se sattui kohdallemme eikä siitä maksaneiden jonossa ollut ketään, hissipoika kysyi, haittaako meitä, jos otamme sen.

Shoppailuksihan iltapäivä meni. Mies halusi uuden kännykän. Kun tehtiin kauppaa, alkoi ilmaantua kylkiäistä. Jos laittaisi noin kahdeksan euroa lisää, saisi vaaleanpunaisen hiustenkuivaajan. Kiitos ei kuivaajaa. Lopulta se oli laskulla, lisähintaa ei peritty emmekä me koskaan saaneet koko kuivaajaa. Minä sen sijaan sorruin kolmeen pariin kenkiä. Löytyi hyvä kauppa, joka myi todella monipuolisesti Merrellin ulkoilujalkineita sopuhintaan.

Illalla halusin vielä katsomaan kaupungin valoja. Jotenkin mielikuvani Taipeista on pimeä ilta ja paljon neonvaloja. Tuntui, että sellaista halusin vielä nähdä. Yritimme hotellilla kysyä, missä tällaista katunäkymää olisi, mutta kesti aika kauan, ennen kuin henkilökunta oivalsi, mitä haluan. Etsin Instagramista joitain kuvia näytille, ja se auttoi (ehkei kuitenkaan ymmärtämään, miksi olen niistä kiinnostunut). Ihan täydellistä paikkaa ei löytynyt, mutta en voi väittää, ettenkö olisi nähnyt valoja.

luontoa5

PAP11988

PAP12002

luontoa6

luontoa7

Huomenna on aika jatkaa matkaa. Varasimme juuri kolmeksi yöksi Hualienista hotellin. Se on lähellä Tarokon kansallispuistoa, johon teemme päiväretkiä. Suunnitelmat uhkasivat mennä pieleen, kun mies oli unohtanut hakea jo myönnetyn kansainvälisen ajokortin Autoliitosta. Onneksi hänen ystävänsä sai sen valtakirjalla ulos ja UPSin kirjekuori odotti tänään hotellilla. Voimme huomenna ottaa vuokra-auton ja lähteä pois metroreittien varrelta.

Päivän vinkit: Valuuttakurssit eivät olleet kaupungissa yhtään lentokenttää paremmat. Yhtä lukuunottamatta kaikkiin ravintoloihin on saanut hakea omat juomat, jos tarjolla on ollut pelkkää teetä. Yhdellä juomareissulla miehelle oli tarjottu kaupallista seuraa (alkuillasta, ja kujalle oli mukaan joku mies lähtenytkin). Metrokorteista sai pantin ja käyttämättömät rahat takaisin metroaseman infoluukulta. Monet kansainväliset merkkikamat ovat täällä selvästi Suomea kalliimpia.

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.