Olen muutaman kerran kirjoittanut jossain yövyttyäni, että nyt oli muuten elämäni hotelli. Mutta silloin en vielä ollut yöpynyt Museum Hotelissa. Museum Hotel on Kappadokian ainoa luksushotelli, ja minulla oli etuoikeus tulla kutsutuksi sinne kahdeksi yöksi. Kuvissa se näytti unelmalta, ja kun olin hotellissa, elin unelmaa todeksi.
Museum Hotelin saamien erilaisten palkintojen määrä on mittava:
Best Luxury Boutique Hotel – Europe, World Luxury Hotel Awards 2015
Best Boutique / Special Category Hotel – Turkey, SKAL International, Skalite 2014 Tourism in Quality Awards
Best Small Hotel – Turkey, International Hotel Awards 2013 – 2014
Best Small Hotel – Europe, International Hotel Awards 2013
Best Hotel Architecture – Europe & Turkey, International Hotel Awards 2013
Best Cultural Tourism Investment, The Economist – Turkey’s Tourism Investments Awards 2013
Best Hotel Restoration and Renovation – Turkey, International Hotel Awards 2013
Best Luxury Historical Hotel – Turkey, World Luxury Hotel Awards 2013
Best Boutique Hotel Location, Voyager Magazine, The Bests of 2013 Awards
Mutta eivät palkinnot tee fiilistä, tunnetta, sitä, mikä vieraalle on tärkeintä. Mutta kun Museum Hotel on enemmän kuin kukaan voi hotelliltaan koskaan odottaa. Sillä on persoona. Kahdessa päivässä ehdin tutustua siihen – ja voimakkaasti ihastua. Minä taisin rakastua.
Kun menin, huoneeni ei ollut vielä valmis. Respan herra esitteli minulle hotellia. Aha, kauppa, jossa myydään kalliita tavaroita. Hmpf. Taidegalleria! No nyt alkoi kiinnostaa. Aamiaishuone, ravintola, spa, noita perusasioita. “Ottaisitko lasin viiniä? Se on valmistettu omista rypäleistämme tätä hotellia varten. Meillä on myös oma puutarha, jossa kasvatamme vihannekset, hedelmät ja yrtit. Ovat luomua.” Ei, mä en kestä, mihin ihanuuteen olen tullut. Istun varjossa uima-altaalla, jonka vesi tietenkin on lämmitetty.
Huoneesta ehkä riittävät kuvat. Ne kertonevat kaiken tarpeellisen. Se oli ihana. Aivan hurjan ihana. Yhdet parhaista unista ikinä. Ilmastointilaitekin oli kätketty taideteoksen taakse, ettei ollut ruma silmälle. Osa huoneestani oli vanhaa luolaa, takkatulen olisi ehkä saanut, mutta reilussa 30 asteessa ei oikein ollut tarvetta. Aika oli patinoinut sohvan nahan. Yksi erityisen special päivä päättyi poreammeeseen.
Näen erikoisimman “liikennemerkin” vähään aikaan: kilpikonnia. Kyllä vain. Hotellilla asustelee useita. On myös muutama baby. “Miksi teillä on täällä kilpikonnia?” “Koska ne asuivat täällä ennen kuin hotelli rakennettiin.” No niinpä tietysti. “Oletko jo nähnyt riikinkukkomme?” En ollut, mutta pian näin. Aika herroina nekin tontilla kulkivat. Seuraavana aamuna tapasin hotellin omistajan. Osa kilpikonnista on hänen huonossa kunnossa hotellille tuomiaan. “But now they are happy”, hän sanoo, ja minä kuivaan silmäkulmaani. Mies, joka innovatiivisena on aloittanut kuumailmapallobisneksen Kappadokiassa, joka rakennutti ensimmäisen luksushotellin alueelle, joka nyt suunnittelee ja rakennuttaa high end kylpylähotellia kulmille, pelastaa kilpikonnia käydessään vaeltamassa.
Kilpikonnat kulkevat, missä haluavat. Seikkailunhaluisimmat vaeltelevat uima-altaalle ja joskus molskahtavat altaaseen. Yhden näin määrätietoisesti painelevan baaritiskin taakse. Vinkkasin lakaisemassa oleelle siivoojalle, joka hellästi haki tyypin pois ja käänsi oikeaan suuntaan. Joskus ne piiloutuvat vieraille uima-altaalle tuotuihin pyyhkeisiin. Monesti näin henkilökuntaa tuomassa kilppareille salaattia, ja joskus syöttämässä, jos jollekulle ei maistu. Arvostan kauniita puitteita, arvostan hyvää palvelua, mutta tällainen tuo hotellille inhimillisyyttä, ihmisläheisyyttä ja osoittaa, että sydän on paikallaan. Minulle kilpikonnat ja niiden kohtelu on niin paljon tärkeämpää kuin se, onko minulla tyynymenu lukuisine vaihtoehtoineen vai ei. Tietenkin oli.
Kun hotellia rakennettiin, osassa luolista oli asutusta. Esimerkiksi oma huoneeni oli oikeasti ollut jonkun koti. Seinässä olevat aukot ovat alkuperäisiä. Kylpyhuoneen paikalla oli ollut kylpyhuone, toki kovin paljon pienempi. Museum Hotelilla todella on historia. Kaikki luksus on rakennettu paikalle, jossa on asuttu kauan – niin ihmiset kuin kilpikonnatkin.
Heräsin minä sielläkin palloja katsomaan. Eivät olleet hereillä edes riikinkukot, kun auringon noustessa vaeltelin tontilla. Muhkeiden pallojen lumo ei haihtunut, vaikka lensin tai heräsin katsomaan niitä joka aamu.
Aamiainen luonnollisesti on kuin unelma. On kaikkea. Mutta mitä eniten arvostan, on, että enimmäkseen herkut ovat turkkilaisia. Ei yritetäkään tarjota jokaiselle omia tuttuja makuja kotoa, vaan sitä, mikä itse on huomattu parhaaksi. Toki joskus tästä ajatuksesta on oltava itsenikin kanssa eri mieltä, mutta ei Museum Hotelissa. Tietenkin on perinteinen munakaspiste, mutta myös toinen paistopiste, jossa elävällä tulella valmistetaan gözlemeä. Ihan taivaallista. Eivät pannukakutkaan juuri maussa hävinneet. Tuorepuristettu greippimehu ja tietenkin hedelmät. Alkaa kuola valua.
Ensimmäisenä iltana olin liian mukavuudenhaluinen ja söin hotellilla. En halunnut lähteä sen syleilystä mihinkään. Turkkilaisittain kahden ruokalajin ateria viinilaseineen oli aika hintava, noin 45 euroa, mutta olihan se herkullistakin ja puitteet kauniit. Sen kerran, kun majoittuu tällaisessa paratiisissa, ei sieltä pikkujuttujen, kuten nälkä, vuoksi halua pois lähteä.
Museum Hotel on Uchisarissa, neljä kilometriä Göremestä, joka on Kappadokian keskus. Minä nautin olla kukkulalla Göremen ulkopuolella. Hiljaisuudessa, jossa oikeastaan ainoat äänet tulivat riikinkukoista.
Luksuksella on hintansa. Halvimmillaan Museum Hotelista huoneen saa parilla sadalla, oman junior sviittini reilun satasen kalliimmalla. Kappadokiasta saa varsin hyvätasoista majoitusta muutamalla kympillä. Mutta jos matkustaa Kappadokiaan vaikka viideksi päiväksi, viettää yön tai kaksi paratiisissa, loput edullisemmin, jää asumisen keskiarvo varsin kohtuulliseksi. Mutta Museumin kerran koettuasi et halua mitään muuta. Se on vaarallista.
Yhteistyössä Museum Hotelin kanssa
Museum Hotelin nettisivulle pääset tästä.
26 comments
OMG!! Siis miten upea! Ihanan aito hotelli, sellainen uniikki. Noissa luksushotelleissa tosiaan on vaarana se, että kun kerran kokeilee, niin ei muuta haluakaan 😉 Siis mieletön tämä paikka kyllä, pistän korvan taakse.
Kivaa matkan jatkoa!
Hotelli kerta kaikkiaan oli upea. Siinä on vain 30 huonetta, joten vieraat tunnetaan nimeltä. Aika henkilökohtaisen palvelun fiilis. 🙂
Vau mikä hotelli! Aikamoinen elämys yöpyä tuollaisessa paikassa. Ihania kuvia. Täytyy laittaa Kappadokia reissulistalle 🙂
Kappadokia on aivan mieletön kohde. Riippuu tietenkin, mistä tykkää. 🙂 Mutta sen luonto ja ihmiset vain ovat ainutlaatuisia, kuten tuo hotellikin.
Tänne on pakko joskus päästä. Kokea tämä hotelli ja erityisesti aamut ja pallot. Huoh.
En voi kuin olla samaa mieltä. Kukaan ei kohta enää jaksa lukea, kun vain hehkutan, kuinka ihana se oli. Mutta kun se oli. Palloista suosittelen nauttimaan myös kiipeämällä koriin ja lipumalla Kappadokian yllä. Katsominenkin on nautinto, mutta lentäminen potenssiin monta.
Upea paikka! Tonne täytyy päästä! Onko kuumailtapallot siellä aina vai oliko siellä joku tapahtuma?
http://www.karoliinakazi.com
Eikö olekin hurmaava!
Pallot ovat Kappadokian yllä koka päivä, myös talvella. 🙂
Huikeeta! Nyt oli kyllä hotelli mun makuun! Upea tuo luolaan rakennettu huone! Rakastan sisustusta, jossa uutta ja vanhaa yhdistellään tyylikkäästi yhteneväksi kokonaisuudeksi. Todellakin toimii! Pienet yksityiskohdat, kuten aidot kukat, tuovat sitä pientä ylellisyyden tunnetta. 😊
Ja että hotellin omistaja on noin hyväsydäminen persoona, ei voi kuin hattua nostaa!
Vallan söpöjä kilppareita! Tänne haluaisin!
Titta
Ps. Tykkään tuosta ajatuksesta että pari yötä täällä ja pari jossain halvemmassa paikassa.. ei tunnu yhtään niin kalliilta 😉
Koko hotellissa on toteutettu uuden ja vanhan yhdistämistä. Vastaanoton pöytä oli satavuotias, joitain ovia oli kunnostettu vanhoista jne. Oli hienoa nähdä, miten vanhaa kierrätäämällä voi saada aikaan näin upean kokonaisuuden.
No voi LUOJA! Tässä on muutenkin ollut Kappadokiakaipuu ja tämä ei todellakaan auttanut. Nuo luoliin rakennetut hotellit ovat niin ihanan omaleimaisia mutta tätä huikeampaa en ole kyllä nähnyt. En ole tainnut missään itse asiassa nähnyt noin hyvää ja tasokasta hygieniatuotevalikoimaakaan…
En oikeastaan pysty ajattelemaan, että Kappadokiassa yöpyisin muissa kuin luolahotelleissa. Kun etsin majoitusta, oli hyvä, jos nimessä jo oli cave. Sillä sai minut klikkaamaan. Ja jos löytyi muuten kiva, mutta ei ollut luolaa, hylkäsin. Ovathan ne niin omaleimaisia juuri tällä alueella.
No jo on kaunis hotelli!! Aivan mielettömän näköinen huone, en varmaankaan haluaisi poistua sieltä ollenkaan. Paitsi tuonne ravintolaan… ja katsomaan riikinkukkoja ja kilpikonnia… ja kuumailmapalloja 😀 Siis aivan mieletöntä!
Hotelli tarjoaa mukavat unet ja kaiken tarvittavan viihdykkeen. Ei sieltä tosiaan ole tarvetta poistua. Kylä on kyllä ihan kiva ja alkaa hotellin ovelta, joten jos pikaisesti haluaa jalottelemaan, siihenkin on mukavat mahdollisuudet. Sitten onkin kiire katsomaan, onko kilpikonnilla ruoka-aika tai riikinkukoilla soidinmenot.
Vaaaaaaauuuu. Jään ihan totaalisen sanattomaksi tästä.
Ja kilpikonnat! Siis kilpikonnat, jotka on annettu elää tuolla vaikka hotelli pistettiin pystyyn! Niinkun niin superisot krediitit tuolle paikan omistajalle ettei tosi!
Laittaisin tähän perään jotain tuhat sydäntä jos voisin. ♥♥♥♥♥
Kilpikonnat minutkin saivat sulamaan. “Landlords”, sanoi respan kaveri, kun hetken kilppareita katselimme. Niin, siinä ne olivat asuneet ennen hotellia. Mihinpä kaverit olisi kotoaan voitu toimittaa. Ovat osa hotellin tarinaa, kuten ovat luolat, niissä asuneet ihmiset, raunioiden päälle kohonnut hotelli kuin feenix-lintu.
Kiva toi kilpikonnamerkki 🙂
Hintava ja hintava. Maan yleiseen tasoon nähden kyllä, mutta sitten kun mietin tätä noin samanhintaista murjua Norjassa missä istun, niin kateeksi tuota hotellia käy. Eli tuolla voisi viettää luksusloman kuitenkin vielä kohtuuhintaan ja tuollainen ehdottamasi yhdistelmä kuulostaa järkevältä. Kivan näköinen paikka!
Se on totta, että kaikki on suhteellista. Itse harvoin laitan pariasataa hotellihuoneeseen. Jos laitan, pitää olla jotain todella erityistä (tai sitten kohde on Norja tai NY). Mutta Museum Hotelin kohdalla todella sitten voikin puhua erityisyydestä. Se on niin uniikki, ettei vastaavaa takuulla ole missään.
Ihan mieletön hotelli! Erilainen ja upea. Kyllä tuolla mielellään muutaman yön viettäisi. Aamupalakuvia katsellessa alkoi tosiaan kuola valua. 🙂
Aamupalahuone on muuten aamiaisajan ulkopuolella museo. Ruoat on katettu vitriinien päälle, ja niissä on vanhaa alueen esineistöä. Että sekin vielä. Arvostin niin todella sitä, että aamupala ei ole se sama perussetti, mitä laatuhotelleistakin tuppaa saamaan. Syöminen ei ollut pelkkä tankkaus vaan todella nautinto.
Hieno on, eipä voi hotellilta enempää vaatia! Lämmitettyä uima-allasta arvostan, sillä monesti kesäsesongin ulkopuolella matkustaessa menee altaat hukkaan, kun on liian kylmää vettä. Käytännössä kaikissa Kappadokiassa otetuissa kuvissa tuntuu olevan kuumailmapalloja, joten jos sama mies on perustanut tämän hotellin ja aloittanut kuumailmapallobisneksen, niin siinä on jo saavutuksia kerrakseen. Kilpparit ovat hauskoja. Kerran meidän vuokratalon pihalla Italiassa asui kilpikonna, oli kuulemma asunut siellä jo ennen nykyistä omistajaa.
Kilpparithan elävät ihan ikivanhoiksi. Mahtaakohan olla hotellia enää, kun kilppareista viimeisestä aika jättää.
Kuumailmapallobisnes on todella voimissaan Kappadokiassa. Nykyisin toimintaa myös säännellään, ettei ihan villiksi mene, ja pallojen määrälle on rajansa.
Pakko sanoa, että kesähelteellä lämmitetty allas ei virkistä, kuten sen toivoisi virkistävän, mutta sillä on ihanan rentouttava vaikutus. Toisaalta koko hotellin atmosfäärillä on. Ei siellä pysty niska jäykkänä jäkittämään kukaan.
Kilpparit!! <3 <3 <3 Ihan mahtava filosofia tuolla hotellilla. Noinhan se juuri pitää ajatella: säilytetään se mikä oli ensin. Vaikuttaa kaikin puolin mielettömältä kokemukselta.
Niinpä! Ensin oli kilpparit ja luolat, ja molemmat ovat edelleen. Niiden ympärille vain on rakennettu aivan uniikki kokonaisuus.
Noniiin, nyt lukasin sun jutun tuolta! ^_^ Aika hauskaa, että se oikeasti oli vielä sama huone sun kanssa 😀 Meillä ei vain kukat kukkineet puutarhassa. Tuo “eteiskäytävä” ei ollut meidän vierailun aikaan tuonnäköinen ollenkaan! Aika pelkistetty ja muutamia tauluja seinällä. Kävitkö Spassa? Mä en siellä ollessani muistanut koko juttua! Olin vaan niin haltioituneena 😉
Oli kesä ja kuuma. En edes ajatellut spata silloin. Pelkään, että sekin olisi ollut niin ihana, että mikään muu ei olisi enää tuntunut miltään sen jälkeen. Kuinka kaiholla olen Museum Hotellia muistellut tämän jälkeen. Vitsit, että se on ihana. Olisiko minun aikanani ollut sitten jokin erityinen taidenäyttely ja sinun siellä ollessasi ei? Koko käytävä oli täynnä taidetta ja yksi huone siinä käytävän varrella myös