Vaikka olen tottunut reissussa majoittumaan laadukkaasti, myönnän, että vähän epäröin Ritz-Carltonia, sesongin ulkopuolellakin halvimmillaan reilua neljääsataa yöltä maksavaa luksushotellia. Pelkäsin olevani aivan maalaisserkku ja auringosta punoittava suomalainen junttipossu, jollaiseksi helposti tunnen itseni vaikkapa viileän kauniiden italiattarien rinnalla. Toisaalta olen majoittunut saman ketjun hotellissa Key Biscaynilla Floridassa enkä muista hotellin olleen tosi kivaa kummempi. Sitten vielä muutamien oman elämän rankkojen juttujen keskellä olin aivan satavarma, että juuri tällaista astetta parempaa elämystä kaipasin tähän kevääseen.
Iltamyöhällä koko päivän matkanteon päätteeksi oli oikeastaan aika sama, mihin pääni kallistaisin. Lakkasin ajattelemasta, olinko junde vai en – enkä palannut ajatuksiin enää hetkeksikään tämän jälkeen. Minä vain viihdyin.
Tältä näytti Club Delux room:
En muista, että olisin koskaan maksanut hotellihuoneesta extraa saadakseni siihen pääsyn loungeen tai clubiin, miksi sitä missäkin hotellissa sanotaan. Dubain Ritz-Carltonissa tila on viihtyisä. Ensimmäisenä aamuna söin aamupalan siellä. Valikoima on aamiaishuonetta pienempi, mutta riittävän monipuolinen epäilemättä suurimmalle osalle asiakkaista.
Loungessa on tarjolla aamiaisen lisäksi lounasta, iltapäiväteetä, illallista ja iltapalaksi vielä suklaata. Ruokatarjoilua on koko päivän aamusta iltakymmeneen. Kattausten välillä on vain puolen tunnin tauot. Lisäksi tarjoillaan alkoholia. Muutamaa päivää ennen lähtöä tarkistin huonehinnan: 419 / 549 euroa kahden hengen huoneesta. Reilun satasen erolla päivää kohden voi syödä ja juoda vapaasti, mikä Dubain hinnoilla palaa hyvinkin nopeasti ulkona syömiseen ja juomiseen.
Mutta tulisiko kaikista riennoista aina palattua hotellille syömään? Jos tekisi altaalla mieli drinksua, kävisinkö suihkussa ja pukeutuisin käydäkseni sisällä yhdellä ja palaisin takaisin ulos? Toisaalta jos yöpyisin tavallisesti tämän hintaluokan hotelleissa, minulle tuskin olisi ongelma syödä aina 40 euron pääruokia, eli problematiikka on lähinnä teoreettinen.
Allasalue ei minusta ollut erityisen hieno. Odotin viiden tähden hotellilta enemmän. Loikoilin siinä varjon alla ja nautin auringosta ja Imagesta. Odotin aikani tarjoilijaa, jota koskaan ei tullut. Kipitin baaritiskille. Kipitin takaisin ja pian perässäni tuli myös drinksu. Ilmainen, koska olin joutunut odottamaan. Näin toimii palvelu silloin, kun palvelu ei alun perin ole toiminut. Ei jäänyt huonoja fiiliksiä.
Someaddiktina tietenkin vilkaisin myös Instagramia. Porukan ainoa mies on postannut kuvan uima-altaasta, joka oli aivan erilainen kuin omani. Hän myös hehkutti, miten altaalla soi loistava musiikki. Minun altaallani ei soinut mikään. Lisää vielä jotain, mikä sai minut saman tien keräilemään tavaroitani: hänen altaansa on vain aikuisille, ja vesi lämmitetty täydellisen lämpöiseksi. Murheekseni aurinko alkoi vähitellen laskea. Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin:
Dubaissa on meneillään käsittämätön rakennusbuumi. Vuonna 2020 järjestetään maailmannäyttely, ja tavoitteena on saada turistimäärät kaksinkertaistumaan nykyisestä siihen mennessä. Rakentaminen näkyy kaikkialla, varsinkin rannoilla. Vaikka valkoinen hiekkaranta on upea, vähän siellä täällä pyörivät norturit pilaavat tunnelmaa. Toisaalta Dubai on niin omanlaisensa rantalomakohde muutenkin: hiekkarannan takana nousevat pilvenpiirtäjät. Hotellien yksityiset rannat myös takaavat turvallisuuden ja rauhan.
Hotellin ravintoloista pääsin testaamaan aasialaista Blue Jadea. Se ruoka <3 Eivät ihan heti sanat riitä kertomaan. Pimeä, lämmin ilta. Terassi. Pöydän keskellä aivan taivaallista ruokaa. Mukavia ihmisiä ympärillä. Lasissa hyvää valkoviiniä. Jos tähän vielä sanoisin, että söin kuitenkin ihan maltillisesta, valehtelisin rankasti.
Ritz-Carltonilta on lyhyt kävelymatka Dubai Marinaan. Jotenkin tuntui, että aina kun joku on puhunut Dubaista, hän on maininnut Marinan. Mutta en keneltäkään ole kehdannut kysyä, mikä se oikein on. Koska illallista oli pakko sulatella, lähdin iltakävelylle. Siellä se oli: pilvenpiirtäjien reunustama keinotekoinen kanaali, jossa kellui hurjan kalliita veneitä. Sen reunamilla on kahviloita, ravintoloita ja Dubai Marina Mall -ostari. Illalla oli hiljaista. Hauskinta oli paikallisilla naisilla, jotka ajelivat täysillä kahden istuttavilla polkuautoilla. Heidän riemuunsa oli helppo yhtyä. ”You are amazing!” huudahdin ihan huomaamattani.
Vaikka oli myöhäinen ilta ja olin kävelyllä yksin, tunsin oloni turvallisemmaksi kuin olisin tuntenut samaan aikaan lauantai-iltana Helsingissä. Ja kun uuvahdin enkä jaksanut kävellä takaisin, otin taksin. Taksilla ajaminen on Dubaissa halpaa. Kuskit ovat siirtotyöläisiä eivätkä vissiin kovin kummoisille palkoille pääse. Siksikin kai taksilla kannattaa ajella. Paitsi saasteet. Mutta matkani joka tapauksessa maksoi 3,50. Ihanan halpaa.
Postaus on osa pressimatkaani Dubaihin 21. – 25.5.