Lombok täytti kaikki odotukset ja oli ehkä vähän enemmän vielä. Se on monipuolinen saari: siellä on tekemistä niin rannalla viihtyjälle kuin maisemista ja luonnosta pitävälle. Jos vielä sattuu tykkäämään skootterilla ajelusta, Lombok on oikeastaan aika täydellinen. Sen oikeastaan ainoa huono puoli on etäisyys ja lentojen kova hinta. Reissubudjettia ja saarelle pääsemistä avasin edellisessä postauksessa. Loma oli ihana. Viikossa pääsi irti kaikista maailman huolista ja murheista (ainakin melkein). Viikko oli täynnä kohokohtia, isoja ja pieniä. En osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, joten kerron kokemisjärjestyksessä. Matkareittimme kulki etelästä Kutasta pohjoiseen Senaruun ja sieltä lähteen Senggigiin.
Pieni, korni rantabaari
Lombok ei ole bilesaari ainakaan samalla tavalla kuin vaikkapa Gili Trawangan naapurissa. On siellä baareja, ja alkoholia saa, vaikka saari on muslimienemmistöinen (kuten koko Indonesia, maailman suurin valtio, jossa islam on valtauskonto). Ensimmäisenä iltana lähdimme kylille ja päädyimme Sanurin kylässä rannalle. Varsinaiset uimarannat ovat toisaalla, mutta meri siinä oli, ja ruohokattoinen rantabaari, vitosen drinkkejä ja auringonlaskukin. Rannalla leikki paikallisia lapsia, matkalla rantaan tepasteli kukkoja, rannalla koira toiveikkaana kierteli, josko jollakulla olisi ylimääräistä makupalaa sille antaa. Baaritiskin yläpuolella oli hauskoja kylttejä: ”Love you till airport”, ”Laundry today or naked tomorrow”. Sillä hetkellä tiesin, että Lombok oli ikuisuudelta tuntuneen matkan arvoinen.
Lue lisää: kolme postausta Gili Trawanganista
Aan beach – suosikkirannalla
Lombok ei ole paratiisirantojen kohde, vaikka joistain postauksista sellaisen kuvan olin saanut. Siellä on paljon rantoja, mutta pitkiä valkohiekkaisia palmujen reunustamia rantoja, sellaisia unelmien Instagram-rantoja saarella on niukasti. Vielä jos yhdistää unelmarantaan toiveen palveluista, valikoima kapenee entisestään.
Ensimmäinen rantakokemuksemme oli Aan beach, ja se valikoitui ehdottomasti parhaaksi. Ranta on hyvä sekä uimiseen että kävelemiseen, siellä on paljon sekä kiinteitä palveluja (warungeja, vuokrattavia aurinkotuoleja ja -varjoja, surffikouluja ja lautavuokraamoja) että liikkuvia, esimerkiksi jätskimopo, kaikenlaista (vähän turhan häiritsevästi) myyvät kaupustelijat sekä Antonio, joka myy ja kuorii tuoreita ananaksia.
Auringonlasku Irlannin nummilla
Parhaan auringonlaskupaikan luin olevan Bukit Merese. Paikka löytyy Google Mapsista tällä nimellä. Parkkipaikalta pitää jatkaa kävellen ja nousta kalliolle. Siellä avautuu hämmentävä maisema. Se on vähän kuin Irlannin nummilla. Lombok on vihreä saari, siellä on epäilemättä kaikki vihreän sävyt luonnossa, mutta tällaiset nurmen peittämät kalliot eivät ole minusta ainakaan kovin tyypillisiä Kaukoidässä, tai ainakaan en vastaavaa muista muualta. Paikka kerää paljon porukkaa sellaisinakin iltoina, joina ei ole odotettavissa upeaa auringonlaskua. Meille sattui huono ilta, mutta paikka itsessään oli jännä nähdä.
Mieletön kala-ateria
Tykätään molemmat kalasta. Koko loman paras ateria oli ehdottomasti kokonainen kala Kutassa Maorin-nimisessä warungissa. Kalat ovat esillä ravintolan edessä. Ne ovat jäissä, ja henkilölunta vannoo, että ne ovat ihan tuoreita. Samana aamuna ovat kalastajat kuulemma olleet vesillä. Huijatuksihan me siinä tulimme. Näin kalaa valmistettavan, ja se oli umpijäässä. Ei tuoreita vastapyydettyjä kaloja jäädytetä, jos ne samana iltana syödään. Näimme myös, kun ravintola sulki. Samat kalat laitettiin kylmäbokseihin ilmeisesti odottamaan uutta tuoreena tulemista seuraavana päivänä.
Mutta ei anneta pikkuasioiden haitata. Warungin pihaterassilla oli hyvä tunnelma. Kala valmistettiin avotulella, sen kypsymistä saattoi käydä seuraamassa, tarjoilija piti yllä hyvää meininkiä. Red snapper (en tiedä, mikä on suomeksi) oli lisukkeineen aivan järjettömän hyvää. Koko ateria juomineen maksoi 25 euroa.
Tetebatu – kun matka on tärkeämpi kuin määränpää
Yritän huijata itseäni sanomalla, että matka olisi tärkeämpi kuin määränpää – koska määränpää ei koskaan löytynyt. Mutta aloitan alusta. Sain jostain vihjeen, että Tetebatu olisi siisti juttu. Esitin asiani, että nyt on sillä lailla, että minä haluan Tetebatuun, ja uida voidaan sitten vaikka koko loppumatka. Matkaa olisi 50 kilometriä suuntaansa, ja GoogleMaps kertoo siihen kuluvan skootterilla 1,5 tuntia. Nykyään koko matkan menee hyvä päällystetty tie, eli älä usko muutaman vuoden vanhoja juttuja, joissa tien sanotaan olevan kauhea.
Tetebatussa olisi kiva kylä, riisiterasseja ja vesiputous. Mitä muuta voisi ihminen tarvita?
Suurin osa matkasta oli maantietä, mutta liikenne oli hiljaista, autot ohittivat nätisti, ja suurin osa muistakin kulkijoista ajeli skootterilla. Välillä ajoimme pieniä kyläteitä. Mies ajoi takanani ja näki minut omasta peilistäni. Olin kilometrikaupalla hymyillyt. Matka Tetebatuun lisäsi onnellisuuttani eksponentiaalisesti. Näkymät olivat kauniita: riisiviljelmiä ja lisää vihreää. Kylien kohdalla ei voi sanoa Lombokin olevan erityisen kaunis, mutta toisaalta näin myös – ainakin etäältä – todella kauniin kylän.
Seurasimme GoogleMapsin ohjeita. Viimeiset kilometrit olisivat olleet kirjaimellisesti sateen pehmentämää kärrypolkua. Yritimme ajaa sitä, mutta parin sadan metrin päässä oli todettava, että emme pysty. Jäi näkemättä kylä, putous ja riisiterassitkin. Myöhemmin katsoin vielä karttaa: etsimämme paikat eivät olleet suoraan kohdassa, jossa kartta sanoo olevan Tetebatu. Jos itse joskus lähdet samalle seikkailulle, laita määränpääksi vaikka putous (Tetebatu Waterfall). Nyt kun katson karttaa, oma määränpäämme oli ehkä vuori. En voi kieltää, etteikö harmittaisi aika paljonkin oma moka, mutta päivä oli silti huippukiva. Kotimatkalla alkoi kyllä sataa, mutta pahimman yli istuimme katoksen alla marketin pihalla ja söimme suklaata. Muistoja siitäkin jäi.
Aamun värit Senarussa
Helmikuu on Lombokilla sadeaikaa, mutta lähinnä saimme niskaan iltapäiväkuuroja ja taivas oli useammin harmaa kuin sininen. Harmaus ja matalat pilvet söivät Senarussa maisemasta merkittävän osan: Rinjani-tulivuori ei näkynyt. Aloin jo pitää Rinjani Lodgen nimeä huijauksena, koska mitään ei näkynyt.
Koska aamut ovat selkeimmät, yritin nousta ennen aurinkoa, jospa näkisin ensimmäiset auringon säteet vuorten välistä. Mutta kun kello soi, oli jo valoisaa. Lähteeni oli kertonut auringon nousuajan väärin. Silti oli vielä jäljellä häivähdys aamun upeasta lämpimästä väristä. Siinä värissä kaikki, niin maisema kuin ihmiset, näyttävät aina erityisen kauniilta. Minusta ei toki ole yhtään kuvia, koska hiippailin lodgen puutarhassa pyjamassa. (Kenenkään ei tarvitse hävetä. Ei ollut muita hereillä.) Tällaiset pienet hetket ovat minulle usein kohokohtia. Niin tämäkin.
Viisi tuntia paikallisoppaan seurassa Lombokin luonnossa
Senarussa palkkasimme oppaan, joka vei meidät viideksi tunniksi toisaalta luontoon, toisaalta seuraamaan (ja vähän osallistumaankin) paikalliseen elämään. Jos Rinjanille kiipeämistä ei lasketa, suosituimmat kohteet Senarussa ovat pari putousta, joille löytää kyllä omin neuvoinkin, mutta halusimme vähän enemmän. Omin neuvoin emme olisi mitenkään löytäneet kaikkia niitä reittejä, joille Karni meidät vei.
Reitti kulki metsässä, sivusi ihmisten pihoja, oli välillä kosketusetäisyydellä lehmistä. Karni kertoi kasveista ja perinteisistä tavoista käyttää niitä. Hän näytti, miten jonkin kasvin varren taittamalla ja puhaltamalla saa kuin saippuakuplia (maagista!). Hän kertoi kulttuurista, vei katsomaan kylää. Hän kertoi, miten 50 ihmisen kylässä on yksi vessa, kaikilla muilla sähköt, paitsi uskonnollisella johtajalla (sellainen on joka kylässä), miten yhdessä laitetaan juhliin ruokaa katoksen alla. Vaikka turistille Lombok näyttäytyy varsin modernina, saarelaisten elämä on sittenkin kovin toisenlaista.
Jatkoimme riisipelloille, joilla Karnin vanhemmat olivat töissä. Äiti näytti, miten naruvirityksillä ja vähän huutamalla saadaan peloteltua linnut pois riisin kimpusta. Kokeilin naruja. Äiti hoiti huutamisen. Seurasimme, miten isä lastasi moponsa kyytiin valtavan määrän ruohoa perheen kahdelle lehmälle. Syövät kaksi kuormallista päivässä.
Tällaisen jälkeen putoukset eivät oikeastaan tuntuneet enää miltään. Johan niitä on maailmalla nähty, mutta kontaktia maaseudun väestön kanssa saa harvoin. Sen sijaan näkymät riisiterasseille olivat niin upeita, että patikka olisi voinut jatkua vielä pidempäänkin.
Ostoksilla paikallismarkkinoilla
Jututimme mopovuokraamon kavereita Senggigissä ja kyselimme vinkkejä mihin tahansa paikalliseen. Pelkästään rantojen kiertely ei tyydyttänyt, vaikka kivaa sekin oli. Suosittelivat paikallisia markkinoita. Paikka löytyy GoogleMapsista nimellä Cakranegara Traditional Market. Olimme siellä valitettavasti liian myöhään, jolloin myyjiä oli enää vähän paikalla ja tiskejä paljon suljettuna, mutta markkinat olivat ehdottomasti yksi kohokohdista. Sieltä sai kaikkea, mitä indonesialaiseen keittiöön tarvitaan. Meihin suhtauduttiin kivasti. Ostelimme hedelmiä ja mausteita.
Muistan aikaisemmin kammoksuneeni toreilla myytävää lihaa. Länsimainen kylmäketju on niin iskostunut mieleen. Mutta jos eläin on teurastettu aamulla, myyty päivällä ja syöty saman vuorokauden aikana, kalpenee meidän teollinen ketjumme tuoreudessa. Vaikka Lombok on turistien suosima ja siellä vierailee 2,5 miljoonaa turistia vuosittain, siellä on paljon tällaista täysin autenttista, eikä tarvitse lähteä edes kauas suosituimmilta rannoilta.
Aamukävelyllä lähes autiolla rannalla
Viimeisenä aamuna mies halusi vielä uimaan. Minä lähdin kävelylle Senggigi Beachille. Aurinko oli noussut jo aikoja sitten, mutta ranta oli tyhjillään. Vain muutama paikallinen istui kivimuurilla ja yritti saada minut ostamaan retkiä. Niin paljon kuin rantojen kaupustelumeininkiä inhoankin, aamunvirkeänä en jaksanut kuin naureskella. Rakastan pitkiä rantakävelyjä. Aamulla ei vielä ollut edes kuuma. Olisin voinut jatkaa niin pitkälle, kuin rantaa vain riitti, mutta oli käännyttävä, syötävä ja lähdettävä pitkälle kotimatkalle. Tällaisissa tunnelmissa oli ihan parasta hyvästellä Lombok.
+ Delfiinit saattelivat kotimatkalle
Lyhyellä reilun tunnin lauttamatkalla näkyi kaksi delfiiniparvea. Eläimet omassa ympäristössään tekevät aina vaikutuksen. En saanut niistä kuvaa, mutta ei kaikesta tarvitse. Silmissä hyppivät delfiinit on silti helppo vielä viikkojen jälkeen nähdä.
4 comments
Itse en ole Irlannissa käynyt, mutta Bukit Merese kyllä näyttää aika paljon sellaiselta, joikis Irlannin nummet kuvittelenkin. Luulisi muuten, että noin lähellä merta olevan ravintolan oliis varsin helppoa ostaa kalastajilta päivittäin tuoreet kalat, mutta pääasia, että kala oli hyvää. Red snapper on muuten suomeksi ihan sama – punanapsija. Hienolta kuulosti myös tuo retki luontoon, ja hienot riisiterassit tosiaan!
Sadeaikaan turisteja sen verran vähän, että kierto ei riitä ihan päivittäisiin tuoreisiin. Mutta kyllä silti tuntui vähän huijatulta. Onneksi kala oli kunnossa. Ja niin hyvää, että aikoihin muista syöneeni vastaavaa. Punanapsija? Enpä ole koskaan kuullut. Toisaalta kun ei kalaa taida täältä saada, ei sille ole tarvinnut nimeäkään. Lombokin luonto on niin upea. 50 shades of green.
Minulle Lombok ei ole koskaan tarkoittanut muuta kuin jotain pientä Balin rinnalla – onhan monen matkaopaskirjan nimi Bali and Lombok, tai oli ainakin takavuosina, kun niitä vielä runsain mitoin oli olemassa. Ikinä en ottanut selville, mikä se Lombok oikein on, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että Balin sijaan olisi aikanaan pitänyt mennä nimenomaan Lombokille. Vaikuttaa turismi ja paikalliselämä olevan hyvin tasapainossa siellä.
Minustakin paikallisen kyläelämän seurailu on mielenkiintoista, vaikka asun mieluummin kaupungissa ja kunnon hotellissa. Mutta tuollaiselle retkelle lähtisin ehdottomasti ja markkinat kävisin katsastamassa. Aika paljon on tullut markkinoita nähtyä niin Aasiassa, Afrikassa kuin Etelä-Amerikassakin, mutta niistä ei vaan saa tarpeekseen.
Olen ehdottomasti Lombok-puolueen jäsen, jos pitäisi Balin ja Lombokin välillä valita. Balilla olen pari kertaa ollut, ja nytkin hetken yön ja päivän, ennen ja jälkeen Lombokin. Balilla on toki monenlaista, mutta Lombokilla on vielä paljon aitoa ja paljon vähemmän turisteja. Minulla taitaa muuten olla Lonely Planetin Bali ja Lombok. On takuulla niin vanhentunut, että ihan hyvä, etten edes muistanut olemassaoloa.