Lombok – budjetti ja vinkkejä, jotka itse olisin halunnut tietää

Lombok on ollut toivelistallani jo pitkään. Bali ei puhuttele enää lainkaan, mutta pienempi ja rauhallisempi Lombok siinä naapurissa oli alkanut täyttää ajatuksiani. Helmikuussa on edelleen sadeaika, ja kun TikTok alkoi täyttyä videoista Balin tulvista, alkoi vähän hirvittää. Kun vielä luin Balilla pahaksi yltyneestä dengue-epidemiasta, alkoi hirvittää vähän lisää. Meneekö loma ihan pilalle? Mutta vaikka saarten välimatka on vain vajaat pari tuntia lautalla, sekä ilmasto että hyttystilanne oli Lombokilla paljon parempi.

Lennot ja muu liikkuminen

Aloitan Lombok-jutut budjetista ja hotellivinkeistä. Hinnoissa on hyvä huomioida toisaalta lennoissa Suomen hiihtolomalisät ja toisaalta majoituksessa mahdolliset sadekausialennukset. Onneksi muiden ajankohtien hintoja on helppo selvittää netistä. Koska Lombok on kaukana, suurin menoerä on ehdottomasti lennot. Qatar Airwaysin lennot Dohan kautta Balille (Denpasar) turistiluokassa maksoivat 1313 euroa (yhdeltä). Ostimme lennot hyvissä ajoin syyskuussa. Lentojen hintoja nostavat vielä levottomuuksien ja sotien aiheuttamat kiertoreitit ja siksi pidentyneet lentoajat.

Balilta pääsee Lombokille sekä lentäen että erilaisia reittejä erilaisilla lautoilla. Lentohinnat olivat sen verran lauttoja kalliimmat, että emme edes harkinneet lentämistä Balin ruuhkaiselta kentältä yhtään enempää, kuin oli pakko. Lautalla lyhimmillään matka on reilun tunnin lähinnä turistien suosimilla nopeilla yhteyksillä. Pisimmillään se kestää moninkertaisesti kauemmin paikallislautoilla, joilla hinnat ovat myös selvästi halvemmat.

Tulen helposti merisairaaksi, joten olimme asennoituneet viiden tunnin merimatkoihin hitaalla paikallislautalla. Ne ovat isoja autolauttoja. Mutta koska silmämääräisesti sää ei ollut huono, muutimme suunnitelmia lennosta ja otimme riski mennä molempiin suuntiin Ekajaya-nimisen firman lautoilla Padangbaista (Bali) Senggigiin (Lombok). Säästihän siinä aikaa ihan älyttömästi, eikä merenkäyntiä juurikaan ollut. Mennessä ostin liput satamasta hintaan 34 eurolla henkilöltä, mutta paluumatkalle etukäteen netistä reilun kympin halvemmalla. Aikatauluja ja reittejä löytää googlaamalla esimerkiksi ”bali to Lombok ferry”. Paikallislautat (local ferries) kulkevat kerran tunnissa kellon ympäri, ja muita yhteyksiä on useita päivässä. Lähtösatamia Balilla ovat ainakin Denpasar, Sanur ja Padangbai. Satamia Lombokilla ovat ainakin Senggigi ja Lembar.

Taksilla ajaminen on halpaa – jollei päädy turistivedätyksen uhriksi (eikä se kallista ole silloinkaan). Denpasarin lentokentällä on taksien villi länsi. Suosittelen Grab-sovelluksen lataamista ja taksin tilaamista sen kautta. Kentällä on toimiva wifi. Ainakin autoon istuessa teidät, mitä olet maksamassa. Ikuisuuslennon jälkeen lähdimme kentältä jonkun suharin perässä, joka sanoi hinnaksi 100 000 rupiaa (reilut 6 euroa), mutta perillä olikin 150 000. Koska ikuisuuslento ja väsymys, ei vain jaksanut alkaa vääntää. Jo satatuhatta oli kolminkertaisesti siihen, mitä oikea hinta suunnilleen on kentältä lähialueen hotelleihin.

Padangbain satama on yli 50 kilometrin päässä Denpasarista. Grabilla matka maksoi 372 tuhatta. Pyöristin seuraavaan sataseen (400 000 rupiaa on 25 euroa), menihän matkaan melkein kaksi tuntia. Stressasin paluumatkaa, että miten syrjäisestä Padangbaista saa taksin, joten varasimme Bookingin kautta kuljetuksen. Hinta oli samaa luokkaa tulomatkan kanssa. Hyvä stressi meni muuten täysin hukkaan: lautalta oli vaikea päästä ahtautumaan ulos, koska ovella parveili miehiä, jotka työnsivät Grab taxi -kylttejä hyvä ettei suuhun. Satamassa oli paljon palveluita eikä satama ollut edes mitenkään syrjässä.   

Meillä oli tarkoitus olla oman elämämme seikkailijoita, vuokrata skootterit Lombokilla heti satamasta ja ajaa rinkat selässä koko viikko. Vähän luovuttajalta edelleen tuntuu, että hylkäsimme idean, mutta ratkaisu oli silti täysin oikea. Emme tajunneet, kuinka pitkiä välimatkat todellisuudessa ovat. Pisin matka etelärannikoilta pohjoisrannikolle kesti autolla nelisen tuntia. Olisi se ollut ihan tarpeettoman pitkä matka pistellä skootterilla. Varasimme taksit majapaikkojen kautta. Senggigin satamasta Kutaan matka maksoi 400 000 rupiaa (25 e), Kutasta pohjoiseen Senaruun 800 000 (50 e) ja Senarusta Senggigiin 450 000 (28 e).

Kutassa ja Senggigissä vuokrasimme skootterit. Otimme molemmille omat 125-kuutioiset Hondat. Yhteensä ne olivat vuokralla neljä päivää. Päivävuokra oli yhdestä noin kuusi euroa. Bensa maksaa euron pintaan litra. Skootterihommiin meni yhteensä vajaat 60 euroa. Esimerkiksi Kutassa asuimme muutaman kilometrin päässä keskustasta. Yhteen edestakaiseen taksimatkaan majapaikka – keskusta meni saman verran kuin kahteen skootteriin päivässä. Liikennettä Lombokilla on paljon vähemmän kuin Balilla. Ruuhkia ei ole. Joitain vähän hasardeja ohituksia näimme, mutta liikenne on pääsääntöisesti tosi siistiä. Liikenne on vasemmanpuoleinen. Tiet ovat enimmäkseen hyvässä kunnossa.

Me varauduimme Autoliiton ohjeen mukaan kansainvälisillä ajokorteilla (47 e), mutta ainakaan vuokraustilanteissa ei kysytty mitään kortteja – eihän paikallisittain tunneta edes A-ajokorttia. Kohtaamisia poliisin kanssa ei tullut, joten en tiedä, mitä turistilta silloin odotettaisiin.

Hotellivinkkejä Lombokille

Olen todella tyytyväinen kaikkiin majapaikkoihimme. Asuimme kolmessa kohteessa: Kutassa etelärannikolla, Senarussa pohjoisessa ja Senggigissä länsirannikolla. Jälkeenpäin ajatellen kolme paikkaa viikossa oli liikaa, mutta en silti olisi valmis jättämään niistä mitään pois. Yhteensä viikon majoitukset maksoivat 800 euroa eli keskimäärin noin 115 euroa yöltä.

Upea villa Kutassa

Airbnb:n kautta vuokraamassamme villassa oli iso olohuone, avokeittiö, tilava makuuhuone, kylppäri ja erillinen wc, iso terassi ja sillä kylpyamme sekä pieni infinityallas. Se oli kaikin puolin todella kiva. Villa oli korkealla mäellä, ja sieltä oli näköala merelle. Jännitin jyrkkää mäkeä, mutta ei se lopulta ollut skootterilla hankala. Ainoa ikävä asia olivat kylppärissä ja muuallakin mönkivät toukat. En tiedä, mitä noin nelisenttiset madot olivat, mutta ne inhottivat. Sijainti on asuinalueella, jolla ei ole mitään palveluja. Niinpä oma kulkupeli tai taksi on melko lailla välttämätön. Ei matkaa Kutan keskustaan tai  rannalle älyttömästi ole, mutta reitti ei erityisen miellyttävä kävellen (maantie ja jyrkkä, pitkähkö nousu). Plussaa vielä juomavesiautomaatista, jollaisia soisi olevan kaikkialla muoviroskan vähentämiseksi.   

Habitat #5 – Yhden makuuhuoneen huvila Kuta Love Nestissä (3 yötä 350 euroa)  

Ehkä upeimmat näkymät ikinä

Senaruun hakeutuvat useimmiten ne, jotka haluavat kiivetä Rinjani-tulivuorelle. Tulivuorella on upea kraatterijärvi. Rinjanille järjestetään vaelluksia, mutta näin sadekaudella reitit on suljettu. Rinjanin huippu on yli 3700 metrissä. En tiedä, mihin asti retkillä mennään, mutta koska oma pääni ei kestä juurikaan yli kahta kilometriä, ei vuodenajalla ollut merkitystä. Rinjani Lodgesta näkee kirkkaalla säällä tulivuoren, ja vaikka olisi vähän harmaampaa, riisiterasseja alempana laaksossa. Siellä on pari uima-allasta, upea puutarha ja vain reilut kymmenen bungalowia. Omassamme oli tilava huone ja ulkokylpyhuone ammeineen. Hotellilla on ravintola ja lähettyvillä useita ruokapaikkoja. Hotellilta järjestävät myös retkiä. Me varasimme oppaan viemään luontoon. Jos jotain huonoa pitää etsiä, sanon ulkopuolelta tulevat vieraat, joita saattaa tulla bussilastillinen. He parveilevat tosin vain ravintolan alueella, mutta vaikuttavat paikan seesteisyyteen. Toisaalta mitä enemmän ravintolassa on asiakkaita, sitä todennäköisemin ruoka kiertää ja on tuoretta.  

Rinjani Lodge, Senaru (2 yötä 150 euroa)

5 tähteä rannalla

Halusimme yhden paikan, joka olisi suoraan rannalla. Senggigissä on paljon vaihtoehtoja, joista lopulta päädyimme Katamaran Hotel & Resortin Premier Club -huoneeseen. Katamaran on perus viiden tähden resort Kaukoidässä: kaikki toimii, henkilökunta on mukavaa, palvelut ovat tuplasti kalliimpia kuin hotellin ulkopuolella, mutta siellä on silti pienen turistin hyvä olla. Päädyimme perushuonetta kalliimpaan suoran merinäköalan ja ammeen vuoksi. Kun näin naapurin perustason huoneen, en oikeastaan näe syytä, miksi maksaa melkein kaksinkertaisesti, emmekä epäilemättä olisi mekään maksaneet, jos olisimme olleen enemmän kuin kaksi yötä. Hotellille minulta ehdottomasti lisäpisteitä gluteenittomasta menusta ja vaihtoehdoista myös aamiaisella.

Kävelymatkan päässä on jonkin verran palveluja, mutta Senggigin keskustaan on enemmän matkaa. Tien toisella puolella hotellia vastapäätä on pesulapalveluja, skootterin vuokrausta ja erilaisia retkiä tarjoava firma. Länsirannikon rannat ovat enimmäkseen joko vailla palveluja tai pienten rantakuppiloiden reunustamia, mutta niillä rannoilla rantakaistale on vain ohut. Rantamielessäkin sanoisin Katamaranin sijainnin olevan hyvä. Samalla rannalla resorteja on useita muitakin.  

Katamaran Hotel & Resort Senggigi (2 yötä 300 euroa)

Ruoka, juoma ja muut menoerät

Lentoihin ja majoittumiseen verrattuna kaikki muu on Lombokilla halpaa. Käyttörahaa ei siis varsinaisesti kulu kovin paljon. Edullisissa warungeissa söimme usein kympillä molemmat (kaksi ruoka-annosta ja alkoholitonta juomaa). Mieletön kala-ateria, jossa grillattiin valtavan kokoinen red snapper, oli pari kymppiä kahdelta. Kallein illallisemme taisi olla meksikolaisen ravintolan 35 euroa. Hintaa nosti kaksi margaritaa.

Kävin todella hyvällä hierojalla. Tunnin hoito maksoi 12 euroa.

Alkoholin hinta vaihtelee todella paljon sen mukaan, missä sitä juo. Hotellilla drinkit olivat kympin pintaan, pienessä rantabaarissa vitosen.

Jos haluaa pysyä online, paikallisen SIM-kortin saa ostettua monesta paikasta. Omani ostin Balilta jo ennen Lombokille siirtymistä. Passi kannattaa olla mukana. Kuva passista riitti paikassa, josta itse ostin. Otin halvimman paketin, koska sekin oli takuulla riittävä viikoksi. Kiertelen, jotten joutuisi sanomaan hintaa, koska en muista sitä. Jotain 15–20 euron väliltä, muistelisin.

Kuten huomaat, monesta voisi tinkiä, jos haluaa Lombokille pienemmällä budjetilla. Lennot saa epäilemättä jonkin verran halvemmalla muuna ajankohtana, majoitusta saa paljon halvemmalla jo pelkästään huoneluokkaa vaihtamalla tai tähtien määrästä tinkimällä. Majoittuminen vain yhdessä paikassa vähentää liikkumisesta aiheutuvia kuluja. Jonkinlaista joukkoliikennettä ja jaettuja shuttleja on myös tarjolla, mutta niistä en osaa enempää sanoa. Alkoholi ei ole kenellekään välttämättömyys, mutta syöminen on. Warungeissa se on halpaa. Warungiksi sanotaan pieniä perheyrityksiä. Listat vain ovat usein suppeahkot ja niillä on vain indonesialaista ruokaa, mutta ruoka ei ole millään tavalla huonompaa tai erilaista kuin ravintoloissa, sitä vain saa selvästi edullisemmin.