Air Balticin lennolla Riiasta Chișinăuhun oli lisäksemme muutama suomalainen, mikä oli aika harvinaista siihen nähden, että lennoilla Minskiin ja Kiovaan ei ainakaan korvaan ottanut suomenkielistä puhetta. Erään vanhemman herrasmiehen kuulimme sanovan, että “olisikohan tämä nyt jo sadas maa”, eli ihan ensikertalaisia kotimaan ulkopuolella eivät muutkaan olleet. Kymmenkunta parikymppistä ruotsalaisnuorta oli myös matkassa. Aikoivat viettää Moldovassa viikon. Varsinkin jos lähtee Chișinăun ulkopuolelle tutkimaan maata, saa siellä varmasti helposti kulumaan viikon, johan pelkästään yleisölle avoimia viinitilojakin on useita…
Kenelle?
Chișinău sopii periaatteessa kenelle tahansa, mutta matkailijan pitää olla valmis etsimään itse huvituksensa ja viihdykkeensä. Chișinău ei ole Venetsian kaltainen “ulkoilmamuseo” tai kuten Pariisi ja Lontoo, joiden kuuluisista nähtävyyksistä ovat kuulleet jo lapsetkin. Ennakkoluulottomuus ja avoin mieli auttavat.
Varsinaista kurjuutta ja köyhyyttä ei Chișinăussa näe, jollei sitä erityisesti lähde etsimään. Maaseudusta en tiedä enempää kuin sen, mitä luostarille ajeltiin 50 kilometriä kaupungin ulkopuolelle. Kerjäläisiä on enemmän Helsingissä tai missä tahansa länsieurooppalaisessa kaupungissa. Kulkukoirien näkeminen on minulle aina vaikeaa, mutta varsin hyvin syöneiltä ja hyvävoimaisilta nekin näyttivät
Ravintolat ovat siistejä, samoin niiden vessat. Herkkävatsaisena matkailijana säästyin täysin ilman ongelmia. Toki markkinoiden makkarat ja kukot jäivät ostamatta ja maistamatta. Ruokalistoja ei aina ole saatavilla englanniksi, mutta aina saimme tarjoilijalta apua, vaikka hänkään ei englantia olisi puhunut. Ruokailua en pitäisi minään ongelmana kenellekään. Saahan Chișinăustakin pitsaa – ja pääsee McDonald’sille, jos haluaa.
Milloin?
En ole katsonut säätilastoja juurikaan, mutta voisin mutulla sanoa, että toukokuu saattaisi olla ihanteellinen aika. Huhtikuun alussa sää oli vielä kovin vaihteleva. Aurinkoisena päivänä luostariretkellä tarkenin hyvin t-paidassa, mutta samana päivänä alkoi hurja sade ja samalla ilma viileni kunnolla. Ehkä kevätaika on epävakaista, koska tämänhetkiset ennusteet lupaavat seuraavalle parille päivälle auringonpaistetta ja melkein 30 astetta lämmintä. Melkein kuitenkin kehottaisin pysymään poissa talvikuukausina. Saattaa olla Chișinău aika ankea.
Millä budjetilla?
Hotellimme (Budapest) maksoi alle satasen yö, ja se todella oli kaksine parvekkeineen ja tilavine huoneineen (makuuhuone ja olohuone) hintansa arvoinen. Katsoin satunnaista hotelliyötä Hotels.comista, ja kolmen tähden hotellien lähtöhinta näytti olevan 35 euroa yöltä. Nobilin luksushotellista saa maksaa reilun 200 euroa.
Syöminen on edullista, ainakin oli kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Vain Nobilin näköalabaari oli hintava.
Julkinen liikenne on jokseenkin ilmaista (trolleybussi kymmenen senttiä, maksitaksi lentokentältä 20 senttiä), eikä taksiakaan kannata hinnan takia vältellä. Kaupunkialueella maksu oli 2 – 3 euroa. Taksien edullisuus oli sikäli todella yllättävää, että bensalitra maksoi toista euroa.
Air Balticin lennot ovat kahdelta noin 450 euroa matkalaukkumaksuineen (riippuen tietysti matkustusajasta, mutta muutamalla satunnaishaulla tuo on aika normaali hinta). Lentohintaa pidän todella edullisena.
Huokeaa matkailua arvostavalle Chișinău on kyllä oiva kohde.
Viihdykkeet
Kuten aiemmin totesin, varsinaisia nähtävyyksiä on varsin vähän. Niin hyvin kuitenkin saimme ajan kulumaan, että sotamuseota lukuun ottamatta emme ehtineen edes muihin museoihin, vaikka niitäkin kaupungissa muutama olisi. Viinitilatkin jäivät näkemättä. Moldovalainen valkoviini ei nimittäin ole hullumpaa – ukrainalaiseen tai valkovenäläiseen verrattuna ainakaan. Viinitiloja on ihan kohtuullisen matkan päässä Chișinăusta, mutta niihin pitää muistaa varata vierailu etukäteen.
Kyllä Chișinăussa shoppaillakin voi. Me kävimme vain Mall Dova -ostarissa, mutta vastaavia kaupungissa on ainakin kaksi lisää: Megapolis Mall ja Grand Hall. Lisäksi keskustassa on joitain liikkeitä, myös merkkivaatteita myyviä. Vaikka kuvissani rouvat eivät ehkä ole parhaiten länsimuodin mukaan pukeutuneita, eivät kaupat tarjoa pelkkää itämuotia maatuskahuiveineen. Länsimaisia merkkivaatteita ostavat kun eivät Moldovassa taida ajaa trolleylla. Ladoja enemmän nimittäin näkyi katukuvassa Mersuja.
Pari käytönnön vinkkiä vielä
Moldovaan ei tarvitse viisumia, mutta passin pitää olla voimassa kolme kuukautta kotiinpaluun jälkeen. Lisäksi passin pitäisi olla aina mukana, ja poliisi voi sitä tulla kysymään.
Rahanvaihtopisteitä on todella paljon keskustan alueella. Niiden kursseissa on vaihtelua, mutta niin pientä, ettei se tunnu kuin suurissa summissa. Lentokentällä kurssi on sama kuin kaupungissa. Loput leut kannattaa vaihtaa euroiksi viimeistään lentokentän lähtöaulassa. Tax freessä niillä voi kyllä maksaa, mutta kurssi on tavattoman paljon huonompi kuin vaihtopisteissä. Näin minua informoitiin lentokentän neuvonnassa, kun kysyin mahdollisuutta käyttää loput leut kentän kaupoissa (joita ei ole järin monta).
