Lijiang on Kiinan Venetsia

Lijiang on Kiinan Venetsia

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Lijiang on kiinalainen kaupunki yllättävän lähellä Myanmarin rajaa, reilun neljän tunnin päässä Shanghaista länsi-lounaaseen. Jos katsoo karttaa, näyttää, kuin se olisi oikeastaan keskellä ei mitään. Olin sanomassa, että lähimpään miljoonakaupunkiin on matkaa, mutta sitten tarkistin, että eipä tarvitsekaan lähteä mihinkään: Lijiangissa asuu toista miljoonaa ihmistä. Sitä ei kuitenkaan vanhan kaupungin vuoksi seudulle tullut huomaa kuin ehkä siitä, että lentokentälle on pitkä matka, mutta ei matkalla mitään pilvenpiirtäjiä ole, maaseutua enimmäkseen.

Lijiang oli oikeastaan matkani odotetuin osuus. Olin nähnyt yhden pienen kuvan Skyscannerin lentohaussa, ja se riitti vakuuttamaan, että tänne on päästävä. Vielä vajaata viikkoa ennen matkaani oli ollut aurinkoista ja 20 astetta lämmintä, mutta kun laskeuduin keskellä yötä oli kolme astetta ja satoi räntää. Majapaikassani oli jäätävän kylmä. Tästä todeisteena vaikka respan mies, jolla oli toppatakki ja -housut. Koskaan ei siis ole huono idea pakata matkalle mukaan villasukat. 

Aamulla ei todella tehnyt mieli nousta peiton alta, johon olin saanut itselleni lämpimän pesän. Mutta verhon raosta näkyi sininen taivas.

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Lijiang sai minut rakastumaan ensimmäisestä aamupäivän askeleesta. Majataloni sijaitsi ihan vanhan kaupungin kupeessa. Olisi kaksi vaihtoehtoa: kavuta vuoreksi kutsutun yli tai kiertää tien kautta. Kiipeäminen tietenkin! Mukulakivet olivat vielä sateesta vähän liukkaat, kun lähdin ensin kipuamaan rinnettä, sitten laskeutumaan. Oli helppo nähdä heti alkuunsa, että Lijiang on hyvin kaupallistanut UNESCO-statuksensa ja upeutensa – kuten Venetsia. Mutta kojuilta, krääsältä, matkamuistoilta on oikeastaan helppo sulkea silmät, koska kukaan ei tuputa. 

Sain jonkinlaisen kartan, mutta se oli suuntaa-antavuudessaan aika turha. Vanhan kaupungin kujilla oli joitain opaskylttejä, mutta enimmäkseen en löytänyt, mitä etsin. Ei se haitannut. Päämäärätön haahuilu oli oikeastaan parasta – kuten Venetsiassa. Toki onnistuin eksymään, ja kun takana alkoi olla lähes kymmenen käveltyä kilometriä, toivoin aika pian löytäväni sokkeloista ulos. 

Vanhan kaupungin keskus on Square Street (tai Market Square). Siltä lähtee lukemattomia kujia, ja nämä lähikujat ovat täynnä ihmisiä. Voi sanoa ihmisiä olevan ehdottomasti makuuni liikaa. Mutta kun lähtee vähän kauemmas, ihmismassat vähenevät. Jossain saa kulkea yksin – kuin Venetsiassa, jossa sielläkin keskivertoturistin liikkuma-ala on aika pieni. Karttaani merkityt nähtävyydet ovat vanhoja siltoja, kiviportteja, temppeli, jota koskaan en löytänyt, vanhat vesipyörät ja Black Dragon Pool Park, jossa saatoin sanoa, että nyt löytyi kauneus. 

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Unescon kriteereissä Lijiang kuvataan näin: The Old Town of Lijiang, which is perfectly adapted to the uneven topography of this key commercial and strategic site, has retained a historic townscape of high quality and authenticity. Its architecture is noteworthy for the blending of elements from several cultures that have come together over many centuries. Lijiang also possesses an ancient water-supply system of great complexity and ingenuity that still functions effectively today. Kokonaisuudessaan kriteerit voi lukea täältä. Turistille se on lähinnä kauniita rakennuksia, jotenkin muinaista tunnelmaa kujilla, tunnetta, että on paikassa, jollaista ei ole nähnyt missään, mutta jossa on vieraudestaan huolimatta hyvä olla. (Niin, samoin tunnen Venetsiassa.)

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Kuljeskelin näitä kujia kahtena päivänä. Näin yhteensä viisi länsimaista turistia lisäkseni. Koska en erota idän kieliä tai kansoja toisistaan, en tiedä, paljonko ylipäätään on ulkomaalaisia. Koreasta oli ainakin yksi perhe, koska heidän kanssaan ajauduin juttusille etsiessäni englantia puhuvaa ihmistä avuksi. Tästäkin syystä pidin Lijiangista. Olin vähän niin kuin yksin kaltaisenani maailmassa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. 

Vanhaan kaupunkiin on pääsymaksu, mutta en tiedä, mistä muualta lippuja saisi ostaa kuin Black Dragon Pool Parkin sisäänkäynniltä. Missään muualla lippua ei myös kysytty. Niinpä olin toisen päivän pummilla, koska en tiennyt, mistä ostaa lippu. Puisto on jonkin matkan päässä vanhan kaupungin ytimestä, enkä tullut sinne toista kertaa lähteneeksi. Vesipyörien vieressä oleva aukio on mielenkiintoinen. Siinä kokoontuvat paikalliset muun muassa tanssimaan. Kun muutama tanssiryhmä kokoontuu lähekkäin, kuuluu tietenkin jokaisen musiikki toisensa yli. Melkein teki mieli osallistua. Saman aukion laidalla on rivi amerikkalaisia pikaruokaketjuja, KFC, Pizza Hut, McDonalds, ja Starbucks. Myönnän käyneeni hampurilaisella kaksikin kertaa. Syy on ehkä erikoinen, mutta totta: Macissa oli lämmin. Siellä oli nimittäin lämmitys, jota muualla ei ollut. Halusin pari kertaa syödä ilman takkia ja palelematta. 

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Lijiang on uniikki kohde. Se oli juuri niin ihana, kuin olin ajatellut sen olevan. Minulla vain kävi aivan mahdottoman huono tuuri sään kanssa. Päivälämpötilat ovat taas lähellä pariakymmentä. Kun katselin ylipäätään kaupungin säätä (täältä), lämpötila on hyvä oikeastaan aina. Olisin nauttinut vielä enemmän, jos olisin voinut istua ulkona enemmän ja nauttia asumisesta ja ruokailusta palelematta.

Kertokoon kuvat loput, sen, mitä en osannut sanoin kuvata.  

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Lijiang

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
  1. Avatar
    Marika / Matkalla Missä Milloinkin at 19:35

    Näyttää ihanalta kaupungilta! Ja tosiaan, ei lainkaan miljoonakaupungin tuntua. Olemme suunnitelleet käyvämme Lijiangissa loppuvuodesta, kun menemme Hiipivän tiikerin rotkolle. Täytyypä pakata villasukat mukaan.

    • Avatar
      Annika Author at 21:59

      Onneksi villasukat eivät paljon paina. Kevytuntuvatakki oli myös kätevä sisätiloissa. 😀 Oli kyllä poikkeuksellisen kylmä. Oletettavasti pärjäät ilman villasukkia, mutta niin minäkin luulin pärjääväni… Lijiang on kyllä ihastuttava.

  2. Avatar
    Daniel at 07:47

    En ole Kiina-fani, mutta jos lähteä pitäisi, niin tämä voisi kyllä hyvinkin olla kärkikohde. Onpa hienoa, että ovat säästäneet vanhaa noin paljon!

    McD:n ymmärrän oikein hyvin. Pizza Hut oli minun pelastukseni Chongqingissä, kun englantia ei puhuttu edes hotellissa saatikka sitten missään muualla, enkä enää ollut niin nuori ja hurja että olisin sokkona syönyt suunnilleen mitä vaan, kuten joskus Shanghaissa. Kiinassa nyt vaan on kiva, että on tuttua roskaruokaa tarjolla.

    • Avatar
      Annika Author at 17:44

      Lijiang on kertakaikkiaan ihana. Epäilemättä maasta löytäisi vastaavanlaisia aarteita muualtakin, jos vaan tietäisi, mistä alkaa etsiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.