Lempipaikkani Venetsiassa

Lempipaikkani (oman kodin jälkeen) on tämä laituri Canal Grandella, Rialton sillan kupeessa. Voisin istuksia sillä tuntikausia vain katomassa ohi kulkevaa liikennettä: putputtavia vaporettoja, sulavasti lipuvia gondoleja ja muuta Venetsian vesiliikennettä. Rialton seutu on Venetsian ruuhkaisimpia: jalkakäytävällä saattaa ärsytyskynnys olla aika matalalla, kun liikennevirta ei tahdo edetä, mutta laiturilla saa olla ihan rauhassa. Jokunen turisti tietysti haluaa tulla ottamaan valokuvia, mutta harvat pyrkivät häiritsemään piknikiä sen enempää. Laiturilla oleilemiseen kuuluu nimittäin erottamattomasti venetsialaisherkkujen nauttiminen. Pikkupullo Belliniä ja paikallinen jättikeksi toimittivat eväiden virkaa tällä kerralla. Edelliskerralla passitin miehen hakemaan lisää herkkuja, kun en vain malttanut nousta ja jättää tarkkailupaikkaani.

Olen kokeillut myös kanaalin vastarantaa, mutta siellä ei ole samanlaisia laitureita. Reunakiveyksellä istuminen ei ole ollenkaan sama asia. Ei siinä voi heilutella paljaita varpaita veden päällä tai nojailla venepoijuun.

Jokaisella Venetsian-matkallamme olemme viettäneet vähintään yhden parituntisen San Marcon aukion kahviloissa seuraamassa aukion hulinaa, tyylikkäitä italialaisia, kaikenlaisia turisteja, lapsia, koiria, kerjäläisiä, rihkamakauppiaita. Suosikiksemme on muodostunut Caffè Quadri, jonka terassilla sain viime kesänä nauttia myös ensiannokseni Biagio Antonaccia ja jäädä koukkuun. Pelkästään aukion rakennukset, esimerkiksi Markuksenkirkko ja Kampaniili (kellotorni), ovat vangitsevia. Koska aukiolla ei ole lupa istua maassa, voi ympäristöstä ja tunnelmasta nauttia ympäriinsä kävellen tai kahvilassa istuksien. Überkalliiden hintojen vuoksi kovin nälkäisenä tai janoisena ei kahviloihin kannata ajautua, jollei matkabudjetissa ole paljon löysiä euroja.

Vasta viidennellä kerralla katsoimme paikan nimen: Un mondo di Vino. Tähän asti olemme kutsuneet sitä Tynnyribaariksi ravintolan ulkopuolella pöydän virkaa toimittavien suurien viinitynnyrien vuoksi. Tynnyribaari on mieheni ehdoton Venetsia-suosikki. Viinibaarissa on sisällä alle kymmenen istumapaikkaa, mutta suosittuina iltoina sen sisä- ja ulkopuolella voi seisoksia viinilasi kädessä moninkertainen määrä asiakkaita.

Viinilista on monipuolinen ja hinnat varsin edulliset. Kalleinkin taisi maksaa 4,50 euroa lasilta. Tiskistä voi valita myös pientä syötävää: juustoja, oliiveja ja muita tapaksia. Un mondo di Vino on selvästi myös paikallisten suosiossa. Se on monelle oma korttelikapakka, jossa pistäydytään silloin tällöin lasillisella.