Palasimme (me=espoolainen lapsiperhe eli äiti ja isä sekä 4- ja 7-vuotiaat pojanviikarit) viikko sitten kahden viikon lomalta Karibialta, Guadeloupelta. Itse Guadeloupella vietimme 12 yötä. Matka oli ikimuistoinen. Ilmasta katsottuna Ranskalle kuuluvan perhosen muotoisen Karibian saaren liidunvalkeat rannat, upeat kirkkaat vedet, maukas ranskalais-kreolilainen keittiö ja pohjolassa asukkia hellivä tasainen lämpö tekivät meihin vaikutuksen, joka ei unohdu ihan heti.
Guadeloupe ei ehkä ole ihan ensimmäisenä mieleen tuleva talvilomakohde, ainakaan suomalaiselle lapsiperheelle. Se valikoituikin kohteeksemme äärimmäisen satunnaisesti erään kesäpäivän päättömän nettisurffailun perusteella. Guadeloupe tuntui täyttävän kriteereistämme (lapsiperhematkaajan näkökulmasta) useimmat: varmasti lämmin, vähäsateinen, korkeatasoinen terveydenhuolto, hyvä infrastruktuuri (esim. tiet) verrattuna muihin Karibian saariin. Pelkkää plussaa oli, että monien lähteiden mukaan rannat olisivat Karibian alueen upeimpia ja ruoka sekä palvelut ranskalaista tasoa. En oikeasti tiennyt näistä saarista mitään: Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti, osa Euroopan Unionia ja euroaluetta. Se jakautuu kahteen pääsaareen: kuivan ja alavan maan Grande-Terreen ja vehreään ja vuoristoiseen Basse-Terreen.
Olemme matkustaneet lasten kanssa jonkin verran: lähinnä Euroopassa Saksassa, kerran Kroatiassa vanhemman pojan ollessa pieni ja muutaman kerran Kanarialla. Tämä reissu olisi toistaiseksi jännittävin, vaikka keväällä 2012 kävimme Kanadassa Vancouverissa. Lennot sinne olivat pitkiä, mutta selvisimme hyvin kaikin puolin. Tällä kertaa jännitin eniten matkaa aivan erilaiseen maailmaan ja kulttuuriin. Minulla tai meillä ei ollut mitään käsitystä (aurinkoja ja rantoja lukuunottamatta), mikä meitä perillä odottaisi. Lapsia kiinnostivat (erityisesta uimista rakastavaa esikoistamme) matkassa lähinnä rannat, joita pitkin syksyä katselimme netistä. Ja tietysti lentäminen. Ja oman matkalaukun pakkaaminen. Kuopus tosin jätti pakkaamisen lähtöaamuksi, ja loppujen lopuksi senkin suoritti äiti. Esikoisella laukku oli valmiina vähintään kaksi viikkoa ennen matkaa.
Lentoliput ostimme heti kesäloman loppupuolella. Ensin Norwegianilla Pariisiin Orlyn kentälle ja Pariisista Corsairilla (www.corsair.fr) Guadeloupen Pointe-à-Pitreen. Aloimme suunnittelemaan matkaa innolla. Corsairin lennot lennetään Ranskan kotimaan lentoina. Lennot olivat todella kohtuuhintaisia verrattuna Air Franceen, jonka lennoilla lasku olisi ollut tonnin verran enemmän. Yövyimme lentojen välissä Orlyn lentokenttähotellissa, mikä osoittautuikin järkeväksi. Pojat saivat illalla kylpeä hotellin ammeessa, ja saimme kaikki nousta hyvin levänneinä aamupäivän lennolle Karibialle.
Valmistautuminen matkalle jäi syksyn harmaudessa hieman viime tinkaan. Majoitukset kyllä olimme hoitaneet, normaali matka-apteekki koottu ja aurinkosuojavaatteet (ja -voiteet) hankittu, mutta rokotukset jäivät hieman viime tippaan. Sainpa lasten rokotuksista pienen saarnan terveysaseman sairaanhoitajaltakin. Yhtä kaikki otin itselleni ja lapsille kuitenkin Twinrix-rokotteen, joka suojaa tehosteiden jälkeen sekä A- että B-hepatiitilta (A-hepatiittirokote on alueella suositeltava). Moskiittojen levittämästä denguekuumeesta ja Chikungunya-viruksesta kehitin itselleni pienimuotoisen paniikin juuri ennen matkaa. Rauhoituin kuitenkin luettuani, että virus ei ole syy jättää matkustamatta alueelle ja tartuntoja voidaan välttää moskiittojen puremia ehkäisemällä. Viruksista varoitettiin heti paikan päällä jo lentokentällä, joten tämä oli syytä ottaa vakavasti myös lasten kanssa.
Corsairin palvelu toimi, ja lento meni loistavasti. Kuulutukset tulivat ranskan lisäksi englanniksi, ja lapset huomioitiin hyvin. Poikien aika kului piirtäessä, pelatessa, koneen taulutv:tä katsellessa ja torkahdellessa. Kun saavuimme Guadeloupelle kahdeksan ja puolen tunnin lennon jälkeen, kello oli paikallista aikaa puoli neljä. Sisäistä aikaamme kello oli jo kuusi tuntia eteenpäin eli puoli kymmenen (nukkumaanmenoaika..). Mutta lämpö, aurinko ja tuulessa huojuvat palmut huumasivat meidät kaikki. Hei, Karibialla ollaan!! Oli pakko kaivaa aurinkolasit ja -lakit esiin. Ensimmäiset ostokset tuli tehtyä lentokentän hyvinvarustellussa apteekissa: kosteuttavaa ja hoitavaa moskiittosuojaa sekä lapsille että aikuisille puoleen hintaan siitä mitä Punkkiässä Suomen apteekissa. Samassa meiltä jo udeltiin, mistä tulemme ja miten kylmä meillä oikein on…? Suomesta ja miinus viisitoista, vastasin… ja sain apteekin farmaseutin ja paikallisen bussikuskin kiljahtelemaan kauhusta.
Auton saamisessa vuokrapisteessä kesti. Helpottuneina kaiken ranska-englanti-kähinän jälkeen pääsimme lopulta matkaan ensimmäiseen majapaikkaamme Pointe des Châteux’ssa saaren itäisimmässä kärjessä. Auto oli hyvä ja kuopuksellakin kunnon istuin.
Koska pimeys alkoi jo ajon alussa laskeutua ja sisäinen kellomme olla lähempänä puoltayötä, hermotkin joutuivat koetukselle. Useiden navigaattorin virhevalinnan aiheuttamien kymmenien ylimääräisten ajokilometrien, ruuhkien, kiroilujen (jossain vaiheessa viidettä karibialaista iltaruuhkaa mies jo uhkasi, että seuraavana talvena lähtisimme takuulla seuramatkalle Kanarialle) jälkeen kurvasimme viimein seitsemän aikaan illalla Hostellerie de Châteux’n pihaan. Lämpimän vastaanoton ja kylmän juoman jälkeen olo alkoi tuntua taas ihmiseltä. Karibian ilta oli kaunis, lämmin ja pimeä. Saimme avaimet lomakotiimme (kuopuksen antama nimi bungaloweillemme) ja kävimme vielä syömässä majapaikan loistavassa ravintolassa. Kuopus vaipui ravintolatuolissa unten maille, eikä se meillä muillakaan kaukana ollut. Hyvillä mielin painumme pehkuihin mukavan oloiseen bungalowiimme.
Päivät Grande-Terrellä alkoivat nopeasti kulua omalla painollaan. Aikaeroon tottuminen kesti muutaman päivän. Silti emme koko matkan aikana halunneet hukata valoisia hetkiä. Heräsimme kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan aamulla (yleensä ennen seitsemää) ja menimme aikaisin nukkumaan. Päiviä rytmittivät ihana aamiainen hotellilla, rannalla oleskelu, lounas ja vielä ehkä toinen kerta rannalla. Kello ja päivien nimet tuntuivat pian tarpeettomilta, antauduimme täysin lomatunnelmaan.
Nautimme rannoista ja uimisesta täysillä. Jotkin rannat olivat kuin suoraan paratiisista, toiset kuin melkein paratiisista. Suosikkejamme (mm. plade de Bois Jolan, plage de Caravelle, plage de Petit Havre, plage de la Malendure) olivat ne, joilla meri oli tyyni ja saatoimme kaikki yhdessä uida ja leikkiä vedessä. Tai vain oleskella. Lapset nauttivat silminnähden siitä, että olimme kaikki yhdessä ehdoitta. Rannalla meillä oli aina mukana evästä ja juomaa. Majoituimme yleensä varjoon palmun juureen, toisella kerralla ehkä mangroven alle. Etsimme simpukoita ja jahtasimme rantavesien kaloja. Pojilla oli omat mielikuvitusleikkinsä.
Basse-Terren puolen upeimpien rantojen, Grande Ansen ja plage de la Perlen, mainingit olivat käyntimme ajankohtana hieman liian rajuja lapsille vedessä leikkimiseen, mutta niilläkin aika kului mukavasti kukkoja (!) jahdaten, palloa pelaten ja elämää suurempia hiekkalinnoja rakennellen.
Illan pimetessä olimme usein jo majapaikallamme. Joskus kävimme illallisella hotellin ravintolassa, jonkin kerran kylällä. Pääasiassa sielläkin vain nautimme olemisesta ja teimme illallista tai iltapalaa itse. Karibian yön äänet olivat mahtavat: taustalla kuohuivat meren aallot, ja puista ja pensaista kuului aivan uskomaton konsertti. Emme edes tiedä, mitkä kaikki näitä ääniä päästivät. Pojat jaksoivat vielä illalla juosta ja leikkiä lomakotiemme nurmella tai terassilla, tai vaihtoehtoisesti käpertyä saalistamaan tähtiä Angry Birds -pelillä.
Lomamme ei loppujen lopuksi ollut pelkkää uusien rantojen bongailua. Basse-Terren puolella vietettyjen viiden päivän aikana kävimme mm. hienolla vesiputouksella (cascade de l’écrevisse) ja paikallisessa eläintarhassa (Zoo de Guadeloupe). Lisäksi ajoimme plage de Malendurelle Bouillanten lähellä ja veneilimme lasipohjaisella veneellä Jacques Cousteaun nimissä suojelluksi julistetun merenalaisen koralliriutan läheisyydessä.
Kävimme myös kaakaofarmilla (la Maison du Cacao) ja Deshaiesin kylässä kasvitieteellisessä puutarhassa (Jardin botanique de Deshaies). Vielä viimeisenä päivänä ennen lentokentälle menoa kävimme Pointe-à-Pitren akvaariossa. Akvaario oli upea kokemus, sillä siellä esiteltiin alueen merialueiden kalalajeja ja nisäkkäitä: näimme mm. kaksi aivan mahtavaa merikilpikonnaa.
Kaksitoista yötä tällä upealla saarella meni lopulta aivan liian nopeasti. Kuten ehkä loma aina? Lento Pariisiin lähti paikallista aikaa kuudelta illalla. Pojat nukahtivat parin tunnin lennon jälkeen yöunille. Itse en saanut nukuttua poikien vallattua penkit, joten olo 7 ja puolen tunnin lennon oli enemmän tai vähemmän uupunut. Pariisissa olimme aamulla aikaisin. Lento kotiin Suomeen lähti vasta illalla. Olimme kotona puolenyön jälkeen todella väsyneinä, mutta matkaan erittäin tyytyväisinä. Helsinki-Vantaan kentälle päästyämme esikoinen muisteli ääneen Karibiaa. Vanhahko mies vieressä totesi vain, että niin niin joo joo Karibiallapa tosiaan… Esikoinen katsoi miestä kummastuneena, minä tyydyin vain myhäilemään. Seuraavassa hetkessä pojat jo innostuivat lumesta, jota satoi koko ajan lisää. Äiti ja isä kaipasivat valkoista hiekkaa… tulisivat kaipaamaan vielä kauan.
Terkuin,
Milla
Kuvat Milla & Marcus R.
11 comments
Hei!
Varasitteko nuo lennot suoraan Corsairin sivuilta? Ja mitä kautta otitte majoituksen? Kiitos vastauksesta jo etukäteen 🙂
Hei, pyydän Millaa vastaamaan.
Hei! Emme varanneet suoraan Corsairin sivuilta vaan jonkin hakukoneen antaman palvelun kautta. Mutta nyt jälkikäteen (ja jos matkustamme uudelleen) varaisimme varmaankin suoraan Corsairin sivuilta. Kun on tehnyt tuon varauksen Corsairin sivuilta, pystyy tekemään käsittääkseni e-check inin, seuraamaan varaustaan ja valitsemaan tarjolla olevia lisäpalveluja. Sivut ovat mielestäni hyvät englanniksikin, jos ranska on vieras kieli (ei onnistuisi ainakaan minulta…).
Majoitukset valitsin Tripadvisorin kautta (tai luin muiden arvosteluja) ja otin suoraan yhteyttä ko. hotelliin. Monet pienemmistä paikoista eivät ole esim. booking.comissa tai ainakin itse koin, että siellä oli vain suurempia (ja ehkä kalliimpia) hotelleja. Molempiin majoituspaikkoihin kirjoitin englanniksi, ja englanniksi sain vastauksetkin. Ensimmäiseen majapaikkaan halusivat ostetun lentolipun vakuudeksi ja toisessa oli varausmaksu. Auton vuokrasimme jonkin Finnairin palvelun kautta. Toivottavasti vastauksesta oli iloa. Ja kysy ihmeessä lisää, jos on jotain 🙂
Milla
Kiitos vastauksesta!
Tuo Corsair on minulle aivan uusi tuttavuus. Liityin postituslistalle ja tällä hetkellä näyttäisi olevan menopaluu Pointe a Pitreen alle 400e.
Oliko siellä millainen hintataso, esim. ravintolassa käydessä? Jostain luin, että Suomen hinnoissa.
Tuntuiko paikka Karibialta vai oliko meno liian eurooppalaista? 😉
Hinnat ovat kyllä ihan Suomen tasolla, Karibialla matkustaminen ei taida olla mitenkään edullista. Mutta rantaravintolassa saattoi saada lounaan 10-12 eurolla ja lapset koko menun (juoma, ruoka, jäätelö) alle kympillä, halvimmillaan jopa viidellä eurolla. Kaupan hinnat olivat ihan suomalaista tasoa, koska kaikki tuodaan saarelle muualta. Hedelmät sen sijaan olivat luonnollisesti ainakin puolet halvempia.
Emme itse ole matkustaneet aiemmin Karibialla tai latinalaisen Amerikan maissa, mutta kyllä elämänmeno mielestäni selkeästi poikkesi eurooppalaisesta. Guadeloupe taitaa olla jonkinlainen sulatusuuni eurooppalaisuuden ja karibialaisuuden välimaastossa. Itse tykästyimme niin kovasti, että seuraava matkaa taitaa olla harkinnassa mahdollisesti jo ensi talveksi
Mekään emme olleet ennen kuulleet Corsairista, mutta kokemus oli todella positiivinen.
Milla
Hei! Loistavaa, kun löysin matkakertomuksesi 🙂 Luo uskoa sille että meidän kannattaa kuin kannattaakin lähteä talvella omatoimiselle perhelomalle Guadeloupelle. Corsairin lentoja minäkin olen seuraillut, 1-2 yötä Pariisissa mennen-tullen katkaisisi mukavasti pitkää matkaa. Oliko teillä vuokra-auto koko loman ajan, ja oliko teillä siinä lastenistuin?
T.Pauliina
Meillä oli vuokra-auto käytössä koko Guadeloupella oleskelun ajan. Käytännössä se oli välttämättömyys, sillä omat majoituksemme ainakin olivat poissa esim. kauppojen välittömästä läheisyydestä. Muutenkin kulkeminen erityisesti lasten kanssa autolla oli huomattavasti helpompaa. Myös kulkeminen rannoille yms. paikkoihin helpottuu huomattavasti. Autonvuokra oli mielestäni hieman huokeampaa kuin esim. Euroopassa. Itse varasimme auton muistaakseni Finnairin nettisivuilla olleen palvelun kautta. Ja saimme kyllä lapsillemme autovuokraamosta sekä korokkeen että pienemmälle kunnon istuimen. Taksilla kulkeminen ei ilmeisesti tuolla suunnalla ollut mitenkään edullista, tosin useimmilla majoituspaikoilla taisi olla mahdollisuus saada kuljetus kentältä majoitukselle ja sitten kentälle. Julkinen liikenne ilmeisesti toimii, mutta ranskalais-karibialaisesti ilmeisesti vähän siten miten sattuu -aikataulun mukaisesti.
Autovuokraamoilla oli lentokentällä omat toimipisteensä, jossa hoidettiin muodollisuudet. Sitten pikkubussi vei ihmiset matkalaukkuineen lähellä sijaitsevaan varsinaiseen vuokraamoon, josta auton sai. Auto myös palautettiin tuohon pisteeseen, ja bussi toi sitten lentokentälle. Auton saanee lunastaa myös jostain muusta pisteestä.
Vastaan mielelläni, jos sinulla on jotain muuta kysyttävää. Olemme itsekin suunnitelleet taas reissua tuonne… 😉
Milla
Kiitos nopeasta vastauksesta! Hyvä tietää autonvuokrauskäytännöstä. Kohde oli mitä ilmeisimmin hyvä, kun uutta reissua jo suunnittelette 🙂 Vähän jännittää ranskan kieli, sillä aika unholassa se on minulla. Olisi kyllä muutama kk aikaa kertailla.
Majoitusta ajattelin viikoksi Grande-Terreltä, ja viikoksi Basse-Terreltä. Deshaies ainakin, ja St. Anne tai St. Francois. Harkitsitteko te huvilan/”mökin” vuokraamista yksityiseltä, esim. homeawayn kautta? Guadeloupe on ymmärtääkseni sen verran turvallinen paikka, että tällaista vaihtoehtoa voisi harkita.
Pauliina
Me pärjäsimme reissussa hyvin ns. tankeroranskalla 😉 Vähitellen oppi selviytymään yksinkertaisista tilanteista, ja moni ihminen osasi auttavasti myös englantia.
Katsoimme myös huviloita ja muita majoituksia. Olemme aiemmin vuokranneet mm. HomeAwayn kautta Kanadasta, joten uskaltaisin tuoltakin. Tosin kannattaa varmaan perusasiat varmistaa, kuten ettei lähetä mitään isoa takuusummaa ihan summamutikassa ja varmistaa tarkat tiedot omistajalta. Lasten kannalta paremmat rannat löytyvät Grande-Terren puolelta, mutta Basse-Terren puolella löytyy paljon mieluisaa nähtävää. Lisäksi välimatkat ovat niin lyhyitä, että myös Deshaiesin suunnalta hurauttaa nopeasti Grande-Terren puolelle jos siellä jäi vielä jotain näkemättä. St Anne vaikutti hieman eläväisemmältä kylältä kuin St Francois, mikä sekin kyllä oli ihan mukava.
Milla
Hei vaan,
no nyt on lennot ostettuna ja majoitustiedusteluja sisässä 🙂 Harmi vaan, että lähes samalla kellonlyömällä lippujen oston kanssa Iltalehden sivuilla julkaistiin juttu Chikungunya-viruksesta.. :-/ Vakava asia, mutta en nyt tässä vaiheessa osaa siitä kamalasti huolta kantaa. Millaista ohjeistusta /infoa saitte lentokentällä?
Ihastuin kertomasi perusteella tuohon Hostellerie des Chateaux -hotelliin, vaikka se onkin hieman idempänä kuin mistä olin suunnitellut majoitusta katsella. Saa nähdä onko siellä tilaa meidän matka-ajankohtana. Kävittekö hotellin lähirannoilla Anse des Salines tai Anse a’la Gourdella, millaisia rantoja ne olivat?
Hei, hieno juttu! Mekin ostimme lentoliput jo ensi helmikuulle 😉 Chikungunya- ja denguekuume (molemmat hyttysten levittämiä virustauteja) kannattaa ottaa vakavasti. Mm. lentokentällä oli varoituksia molemmista virustaudeista. Kuten blogissa kuvasin sain kehitettyä niistä itselleni paniikin, mutta rauhoituin kun luin, että ne eivät ole syitä olla matkustamatta. Toki kannattaa seurata tilannetta, näin mekin aiomme. Tärkeää on tosiaan suojata itsensä hyvin hyttysten puremilta vuorokauden ympäri. Ja varmistaa, että majoituksessa on ilmastointi. Lentokentän apteekista sai todella hyvät hyttyssuojat sekä aikuisille että lapsille omansa. Kannattaa muistaa aina laittaa aurinkosuoja alle ja päälle hyttyssuojat. Itse emme Grande-Terren puolella huomanneet hyttysiä paljoakaan, mutta niissä on hämäävä se, että ovat hiljaisia ja liikkuvat myös päiväsaikaan. Kannattaa lukea esim. thl:n sivuilta denguekuumeesta. Denguekuumettahan on esiintynyt epidemioina myös Euroopassa, ja on ilmeisen yleinen esim. myös Aasiassa.
Muistaakseni molemmilla oli melko kova tuuli ja aallokko lapsille. Mutta molemmat olivat hienoja rantoja, joilla kannattaa käydä. Mutta juuri ennen St. Francoisin kylää oli mukava, todella suojainen ranta. Meidän suosikkimme oli blogissakin mainittu plage de Bois Jolan. Ilmeisesti myös Sainte-Annen kylän ranta on lapsille sopiva.
Milla
p.s. voisin antaa vinkkejä myös suoraan sähköpostilla, jottei tämä keskustelu rönsyä liikaa 🙂 Saat spostiosoitteeni laittamalla viestiä Annikalle osoitteeseen annika@travelloverblogi.fi