Lantau – monipuolinen päiväretkikohde Hongkongista

Hongkongissa se tuli: täydellinen reissuväsymys. Ensimmäisen vuorokauden olin käytännössä peiton alla hotellissa.  Kävin vastapäisessä ravintolassa syömässä dim sumit, hain 7elevenistä juotavaa, aamulla taas vastapäätä Starbucksista aamupalaa, josta riitti lounaaksikin. Kun vihdoin kömmin ulos luolasta, en jaksanut kuin kävellä Kowloonin pääkatua Nathan Roadia pari kilometriä, kääntyä takaisin ja mennä Mäkkiin, jossa en ikinä reissussa käy. Tiesin, että näin ei voi jatkaa. Parempi siirtää lentolippua ja palata kotiin tai sitten reipastua ja alkaa elää taas. Yksi pyjamapäivä sallittakoon. Tiedän, että näinä huonoina hetkinä tarvitsen tarkan suunnitelman, mutten jään vielä jumimaan, joten tein sen: Lantau ja siellä Big Buddha, luostari, Tai O, pinkit delfiinit. Kiitos suunnitelma, kiitos Lantau, olin elossa taas.

Ensimmäisellä kerralla Hongkongissa  vuosikausia sitten ollaan ajeltu bussilla buddhalle. Oli kaatosade, bussi ajoi edessä ajaneen perään ja särki tuulilasinsa. Jättimäinen buddha oli aika ankea kaikessa harmaudessa, kun kertakäyttösadetakkiset turistit parveilivat sen luona. Tällä kertaa menin kaapeliradalla helteessä ja auringonpaisteessa. Koko jättimäinen buddha vajaan kolmensadan portaan päässä on sinänsä erikoinen, että se on rakennettu vastaa 90-luvulla. Että ei se historiaa hengi. Onhan se majesteettinen, mutta myönnettävä on, ettei mitenkään erityinen.

Po Lin luostari siinä vieressä on pieni mutta ihan kaunis. Aika paljon sen ympärillä parveili selfieitä ottavia munkkeja eri maista nimilaput kaulassa eri värisissä kaavuissa. Temppeleihin ei ole lupa mennä eikä niitä sisältä kuvata. Silti niihin änkeytyi länskäreitä pyörimään rukoilijoiden sekaan kamerat tanassa tietenkin. Ihan kiva, tuumin ja valuin bussille. Joihinkin paikkoihin yksi kerta riittää, ja buddha olisi ollut sellainen. Toisaalta olen haalinut sen verran jo pyhiä paikkoja tässä matkan varrella, että vaikkapa Baganin ikivanhojen temppelien rinnalla reilu parikymppinen buddha vain väkisin kalpenee.

Lantau on sen verran suuri saari, että sinne mahtuu lentokenttä ja Disneyland mutta myös “old charming fishing village” Tai O. Haluamatta nyt lytätä tätäkin kohdetta kyseenalaistan silti vahvasti Tai On charmin. Se on meinaan aika ruma. Mutta sen kiinnostavuus on minusta siinä, että kohtuullisen lähellä Hongkongin saaren pankkimaailmaa ja tehokkuutta on kylä, jossa jengi asuu kontteja muistuttavissa rakennuksissa, kuivaa kalaa siinä pihalla, ajelee kolmipyöräisillä fillareilla sen kummemmin turisteista häiriintymättä. Tai O on ehkä ollut charmikas ennen kuin Lonely Planet ja paikalliset matkailuyrittäjät kertoivat kaikelle kansalle sen olemassaolosta charmikkuudesta.

Bussiasemalta jos lähtee vasemman käden suuntaan, löytää torin ja rantaa myötäilevän kadun, jolla on juuri niitä konttitaloja, kissoja, koiria, avoimia ovia, joista voi zoomata ihmisten koko asumukset. Jos tälle tielle lähtee nälkäisenä, on vaihtoehtona ostaa kalapalloja tai kävellä niin pitkälle, että tulee Tai O Heritage Hotel, josta saa kallista ja hintaansa nähden aika vaatimatonta länsiruokaa ja oluen, kun tilaa laskun.

Jos taas lähtee oikean käden suuntaan, löytää kohtuullisen ruman kylän, mutta kyllä enemmän ravintoloita ja kahviloita, pienen temppelin. Olen edelleen, vaikka kuinka suuri maailmanmatkaaja välillä kuvittelenkin olevani (not!), todella huono menemään ravintoloihin, joissa ruokalista on vain kiinaksi ja atmosfääri vähän epämääräisen nuhjuinen. Tätä taustaa vasten suuntavalintani oli sittenkin ihan hyvä.

Tai O on tunnettu myös valkoisista (vaaleanpunaisista) delfiineistä. Kuulin niistä ensimmäisen kerran, kun kerroin nähneeni niitä Khanomissa. Jokainen turisti ylittää Tai Ossa sillan, jonka pielessä jokainen yritetään repiä veneretkelle niitä katsomaan. Aggressiivisin isäntä myi 20 HKD:lla, mutta hän oli niin kiireinen kaupittelussaan, ettei kysymykseenkään joutanut vastaamaan, kun piti jo seuraavaa uhria käännyttää. Maksoin kympin (reilun euron) enemmän ja sain mukavaa jutustelua ja neuvoja kaupanpäälle. Halusin nimittäin kysyä, voiko delfiinejä ylipäätään nähdä keskellä päivää, kun ainakin Khanomissa ja Borneolla niiden sanottiin olevan liikkeellä lähinnä aamulla. Kuulemma oli hyvä mahdollisuus. Ja kyllä vain, näin niitä taas! Nyt lähinnä ihan vitivalkoisen ja jo harmaaksi tulleen vanhemman delfiinin. Ei vain vieläkään ole eläinkuvaajan refleksejä. Ihme olentoja kyllä nuo delfiinit. Lentokoneet lentävät yli, valtava silta pauhaa, mutta siellä ne elelevät Launtaun saaren kupeessa.  Veneretki on vain 20 minuuttia. Siinä ei delfiinejä erityisesti etsitä eikä kyllä jahdatakaan. Niitä joko näkyy tai ei.

Bussin ikkunasta näin ihan kauniin hiekkarannan. Taas jotain lisää Lantaun monipuolisuuteen. Mutta koska kaikessa moninaisuudessaan Lantau on vähän outo, siellä käyskenteli sarvipäisiä nautaeläimiä siellä täällä. Välillä niitä kulki jonossa tienviertä, välillä bussi pysähtyi tehdäkseen tietä. Kun jäin pois Mui Won lauttaterminaalin kohdalla, näin nautalauman uimarannalla. Haaveilin lautasta auringonlaskussa, mutta sellainen hidas versio, jossa pääsisi ulos kannelle katsomaan, olisi lähtenyt vasta auringon jo laskettua. Niinpä otin nopean lautan, istuin sisällä ja tulin katsomaan auringonlaskua mojito kädessä Pier 7 -baariin lauttasatamassa Hongkongin saarella. Olin sen ansainnut.  Olin voittanut väsymykseni.

Jos haluat toteuttaa samanlaisen retken, tässä kulkupelit ja niiden hinnat (heinäkuu 2017). Helppo päiväretki Lantaulle julkisilla, kas näin:

• MRT (metro) Tung Chun -asemalle (hinta riippuu, mistä asti tulet)
• Tung Chun asemalla exit B, josta on opasteet kaapeliradalle. Yhdensuuntainen lippu 130 HKD
• Buddhalle kävellessä näkyy oikealla puolella linja-autoasema. Sieltä bussi numero 21 vie Tai Ohon (6.60 HKD). Tai O on päätepysäkki.
• Tai Osta bussi numero 1 Mui Wohon (10,70 HKD) ja sieltä nopea lautta Hongkongin saarelle (31,30 HKD)
  Yhteensä 178,60 + 30 veneretki = 208,60 (heinäkuun 2017 vaihtokurssilla 24 euroa)
• Lisäksi metrot tai bussit Tung Chunin asemalle ja lautalta hotellille Hongkongissa.