Seuraa raportti yhdestä niistä aamuista, jolloin mietin, että jos kuitenkin olisin vain herännyt omasta sängystäni Helsingissä tai vaikka mökiltä, joka hädin tuskin kuuluu sanavarastooni, että jos kuitenkin aina jossain vaiheessa reissujumala vaihtuu pieneksi travelpiruksi, joka heittelee kaikenlaisia ylläreitä matkalaukun pyörien rullaamista estämään.
Kaikki alkoi, kun ostin lennot numerolla LG666 (Lanmei Airlines).
Minun piti päästä Phnom Penhistä Hanoihin. Suoraa lentoa omalle päivälleni tarjosi vain Lanmei Airlines, jonka nimen kuulin ensimmäistä kertaa siinä klikkaillessani. Eihän tuo halpakaan ollut (124 euroa yhdensuuntaisesta lennosta). Lippuun sisältyi 15 kiloa matkatavaroita, joka minun tapauksessani kuulostaa amatöörien puuhastelulta. Tiedän, epäilemättä taas on mukana turhaakin, mutta pitäähän nyt jokaisella naisella mekko ja korot ja pari muutakin välttämättömyystarviketta olla mukana. Ei takerruta tähän (ennen kuin check in -tiskillä). Yritin lentoyhtiön sivuilta löytää mahdollisuutta maksaa ylipainosta, onhan se yleensä halvempaa etukäteen ostettuna. Löytyi vain kohtalaisen epämääräinen taulukko, mutta sen verran sain siitä selville, että 5-10 kilon ylipaino (laukkua – ei matkustajaa – koskeva) maksaisi 25 dollaria. Selvä.
Kun on oltava taksissa 4.45 aamulla, käy minulle ainakin niin, etten saa nukuttua. Torkahtelin herätäkseni täysin koomassa. Mutta kyllä siinä väkisin alkaa herätä, kun alkaa säätö tiskillä.
Ensimmäinen kysymys: ”How long are you staying in Hanoi?” Mistä minä sen voisin tietää? Minulla on kuukauden viisumi Vietnamiin. Vaikka suomalaisena saisin olla pari viikkoa ilmankin, oli viisumi esitettävä. Koska minulla ei ollut paluulippua tai ylipäätään mitään lentoa Vietnamista pois, piti allekirjoittaa lomake, että otan täyden vastuun itsestäni, että Lanmei Airlines ei ole vastuussa minusta. Ei paha rasti aikuiselle suomalaiselle. Siis vastuun kantaminen minusta.
Sitten tuli seuraava haaste: ylipainomaksu. ”70 dollars, please.” Keskustelukumppanin kanssa olemme takuulla olleet eri jonoissa, kun logiikkaa jaettiin. Kerroin aiemmin siitä taulukosta. Zone 1 ja 25 dollaria oli, jos lentää Kambodžan ja Vietnamin välillä. Zone 2 oli, jos kohdetta ei ole listalla. Ja koska listalla ei ole ”your country”, muodostui hinnaksi kevyet 70 dollaria. Yritin kovasti selittää, että enhän minä nyt suinkaan ole Suomeen lentämässä vaan ihan tässä Phnom Penhistä Hanoihin ajattelin. Ei mutta kun sinun maatasi ei ole listalla. Ei niin, mutta Vietnam on. Ei auttanut. Oli aika soittaa pomolle.
Aloin tunnin yöunien kärsivällisyydellä kasata itseäni. Mutta kas, seuraava muuvi oli, että 70 dollarista ei puhuttu enää sanaakaan, vaan pääsisin 15 dollarilla, jos siirtäisin kaksi kiloa käsimatkatavaroihin. Kummasti siinä alkoi likapyykki vaihtaa sijaintia, kaksi kiloa katosi repun uumeniin, minä kassalle ja loungeen vetämään gin tonicia – ihan vain hermoille.
Mutta kas, jotta lento 666 olisi todella nimensä arvoinen, voisin kertoa pari sanaa vieruskavereistani. Lennon täydeltä on ryhmiä sekä aurinkolippateinejä että ikäihmisiä. Sain sitten viereeni pari kohtuullisen kovaäänistä mummoa. Kun pääsivät istumaan, ei juttu tauonnut hetkeksikään. Esiin kaivettiin ennen nousua jo eväät. Huomaa tuoksujen määrä. Ruokailun päätyttyä pikkuruinen mummu kaivaa pullon jotain ainetta, jota sitten pirskottelee päälleen ihan isolla kädellä pullon pienuudesta huolimatta. Haju on sellainen tiikeribalsami potenssiin kaksi. Pitelen nenääni, mummu hokee ”sorii, sorii” ja käkättää makeasti. Olisipa ollut toinen GT vaikka taskumatissa. Ennen laskeutumista samat aineet, ja laskeutumisen jälkeen oli ryhmäpissan aika. Reilut parikymmentä mummua parveilee vessassa ja hakkaa oveen. Viivyin kai liian kauan.
28 comments
Ai kamala! Anteeksi kun naurattaa, vaikka nauru on varmasti ollut noissa tilanteissa kaukana. Kerroit vastoinkäymisistä niin hauskasti ja hei, onneksi on gin tonic! Se auttaa lähes kaikkeen.
Kyllä tälle saa nauraa. Voin sanoa, että kyllä alkoi naurattaa jo logiikka ja kyllä myös mummot, vaikka samalla ajatukset vähän jopa väkivaltaisia.
😂 Voi apua… ei ihme, että tuli tarve gin tonicille aamutuimaan😁
Kiitos ymmärryksestä. Olihan tuo taas melkoinen kokemus. 😀
Onpa siinä ollut aasialaista logiikkaa ylipainon kanssa… Muutenkin aika persoonallinen tuo 15 kg sallittua matkatavaraa. Luulisi tuottavan hankaluuksia enemmänkin, kun on niin epätavallinen määrä. Tai sitten lentoyhtiöllä ei koskaan ole transfer-matkustajia.
Aasiassa olen törmännyt 15 kiloon ennenkin. Uskoisin aika monen reppureissaajan saavan kamansa nohin rajoihin. Kyllä minä sitäkin jonain päivänä ehkä kokeilen. Mutta logiikka oli pettämätön. Eihän sille voi kun nauraa. Mutta piti yrittää olla kohtelias. Näillä kulmilla kun kasvojen menettäminen vähän huono juttu.
Finnairilla oli ennen lentonumerouudistusta AY666 Köpiksestä Helsinkiin. Kun tuo vielä sattui perjantaille 13. päivälle, niin johan innostuivat lehdet aina kirjoittelemaan. Epäilen silti, että itse lento oli aika lailla tylsempi kuin LQ666. Olethan nähnyt Niko Kivelän Air China -sketsin? Jos et, niin katso ihmeessä YouTubesta! Pääsit kokemaan sen ihan livenä…
Muistan nähneeni juttuja tuosta Finskin lennosta. Se tuli mieleen, kun näin oman numeroni. Mutta epäilen samaa kuin sinä, että liian perusmeininkiä on sillä lennolla tähän verrattuna. Sketsiä en tunne, mutta pitää katsoa, milloin olen taas verkossa, joka suostuu pyörittämään videota.
Kyllä matkustaminen sitten on ihanaa! 😀
Mutta oikeasti, ihan hauska välillä lukea siitäkin ettei kaikki mene just niin kuin olisi toivonut. Toivottavasti olet toipunut kokemuksesta 😀
Ainahan näitä kaikenlaisia sattuu. Lopultahan kaikki meni ehdottomasti parhain päin. Säästinhän sen kymmenen dollaria, kun pyöritin likapyykkirumbaa aikani. Sain GT:nkin. 🙂
Tämä on niin uskomaton juttu mutta kiitos varoittavasta tekstistä. Me kun juuri olemme varaamassa lentoja Kambodzean ja Vietnamin välillä. 9 milj vietnamin rahaa meni meillä välille Ho Chi Minh- Seam Reap kahdelta. Euroissa 300 €.
Kaikki näytti menevän hyvin niillä, jolla oli osoittaa, miten poistuvat maasta, ja joilla oli se 15 kiloa enimmillään tavaraa. Kysymykseen, kauanko aiot viipyä Hanoissa, on siis yksi väärä vastau: en tiedä.
Onneksi on GT, se on pelastanut monelta 🙂 Voi jestas noita tiikeribalsami mummoja, hermot olis menny. Onneksi ei tainnut olla pitkä lento?
Kyllä minä tunnin ja 45 minuuttia mummujen kanssa viihdyin. Mutta ei onneksi sen pidempi ollut. 😀 Ja sano mun sanoneen, GT saattaa pelastaa ihmishenkiä. ;D
Päivän naurut. Hajustemummojen viereen en ole päässyt, mut monenlaisia mielenkiintoisia vierustovereita on sattunut lentomatkalle mm Saigon – Moskova : Ruotsalainen mies oli ollut tulevan morsmaikkunsa luona Vietnamissa ja itki ikävää jo ennen kuin kone edes rullasi kiitoradalle. Lisäksi hänen isänsä oli kuolemassa kotimaassa. Niin ja viihdekeskus hänen paikallaan ei toiminut. Mies katsoi lennon aikana vaivihkaa mun olan yli Friends – sarjaa ja kikatti mun korvaan.
Olen huomannut Aeroflotin lentojen Kaukoitään olevan aika paljon eläväisempiä kuin Finnairin, eikä ollenkaan hyvällä tavalla, mutta aina ei ole kassa kestänyt suorien lentojen ostamista. Mutta voi ei, jos tuon isännän vieressä olisi pitänyt istua koko matka! :O
Sarjassamme mielenkiintoiset reissukokemukset. 😀 En kyllä tiedä olisinko uskaltanut edes nousta lennolle 666!
Onneksi en ole taikauskoinen. Olisi tullut tosi paljon kalliimmaksi vielä, jos olisi pitänyt vaihtaa yhtiötä pelottavan lennonnumeron takia.
Anteeksi kun naurattaa :D. Aika katastrofin ainekset todellakin, ja varmasti tuo aamuinen herätys on ollut se tekijä, joka on nostanut ärsytyskynnyksen tavallista matalammaksi. Muistan itsekin, kun matkustin Ausseista ensin Abu Dhabiin, sitten Berliiniin ja sieltä Suomeen. Kun oli takana noin vuorokausi matkustamista ja oli välillä Berliini-Helsinki, turvatarkastus alkoi valittamaan käsimatkatavaroiden painosta (!). Jouduin menemään check-in-tiskille ja tyttö siinä vaati maksamaan ylimääräisestä ruumaan menevästä laukusta, että pääsen lennolle. Ja olin tosiaan lentänyt (koko lento oli samalla lipulla) jo tuhansia kilometrejä kyseisillä matkatavaroilla, ja vedin sellaiset hermoraivarit, että sain jatkaa matkaani maksamatta. Väsymyksellä lienee osuutta asiaan 😀
Joo, eihän tuossa lopulta kummia tapahtunut, mutta olin nukkunut ehkä kaksi tuntia. Väsyneenä ei vaan jaksa yhtään mitään säätöä tai logiikkaa toisesta maailmankaikkeudesta. 😀 Mä niin näen itseni tuossa sinun tilanteessasi. Ei riittäisi samoilla silmillä reissatessa tuommoisiin joutavuuksiin kärsivällisyys. Ymmärrän toki, että matkustamoon ei voi viedä ylisuuria laukkuja tai kymmeniä nyssäköitä, mutta mikä on kelvannut aloituspaikassa saane luvan kelvata viimeiselläkin pätkällä.
Minä kun kuvittelin, että lento 666:n kohde on HEL, mutta siis joo, kauhujen lento. Minä olisin ollut mukana niin huonoilla silmillä, että olisin kuosittanut koko matkan koneessa, vaikka norsut olisivat rynnineet käytävällä. Ylipäätään reissatessa oppii, että nukkuminen on lähes aina oikea vaihtoehto; ja että muille pitää antaa hiljaisuus sitä varten, että he saisivat nukuttua.
Minä niin yritin nukkua, mutta minikokoisista mummoista lähtee jäätävä meteli. Kunpa tosiaan lennoilla olisi jokin desibeliraja.
Voi ei, melkoisilla käänteillä on ollut varustettuna sun reissu! 😀 Minä sen sijaan sain nauttia oikein miellyttävästä lentomatkasta Köpiksestä kohteeseen HEL lennolla 666 tuossa muutama vuosi sitten. Mukana oli vielä pieni broholminkoiranpentu ja matka meni paremmin kuin hyvin! Kyllä vähän hirvitti alkuun, kun huomattiin lennon numero. Harmi, että poistivat sen. Ilmaista mainosta firmalle kun jengi postaa ihan innoissaan lentojuttuja. Etenkin nyt Tuska-viikonloppuna tuo olisi ollut hauska veto ulkomaalaisia festarivieraita ajatellen.
Ehdottomasti 666 to HEL olisi saanut jatkua. Toisaalta jotkut ovat tavattoman taikauskoisia. Niin monessa paikassa rakennuksista esiermiksi puuttuu 13. kerros. Minulle tuolla lennon numerolla ei ollut mitään merkitystä siihen asti, kun se alkoi muuttua painajaiseksi, mutta saihan siitä aika kivan otsikon. Jälkeenpäin ajateltuna ainoa oikeasti ikävä asia oli mölyävät mummot, mutta kyllä otti koville parin tunnin yöunien jälkeen selittää, että ”my countrylla” ei todella ole tämän matkatavara-asian kanssa mitään tekemistä.
Tuo lennon numero olisi karkoittanut minut jo toisaalle, mutta ihailen kärsivällisyyttäsi. Reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi niille voi jälkeenpäin naureskella! Minulle nuo ylikilot ovat kanssa haaste, minä en pääsisi 15 kg rajoituksella kovinkaan pitkälle 🙂
Olen ajatellut, että kerran vielä teen rinkkaretken, jolla paino pysyy tuossa 15 kilossa. Se vaatii sitten ihan erilaista asennoitumista esimerkiksi siihen, hoidanko tukkaani, menenkö mihinkään laadukkaampaan paikkaan jne.
Kyllä tuo taisi jo olla kahden G&T:n paikka. 🙂 Voin kyllä niin kuvitella sinut tuonne tiskille ihmettelemään virkailijan puuhia ja puheita. 😀
Oli näitä ”let me explain” -tilanteita, joissa ei mitenkään voi olla vihainen edes, koska logiikan erilaisuus nyt vaan on tuommoinen ominaisuus. 😂