Langkawi – turisti ja islam

Langkawi – turisti ja islam

Yli puolet malesialaisista on muslimeja. Ehkä tästä syystä Malesia ei ole monelle länsimaalaiselle yhtä tunnettu ja suosittu matkakohde kuin vaikka naapurimaa Thaimaa, koska tuntematon aina vähän pelottaa. Miten minä turistina voin olla? Mitä minulta odotetaan? Miten se sharialaki ja pukeutuminen ja alkoholi ja uimarannat ja bikinit ja ja ja… Kuala Lumpurista muistan suuren moskeijan, johon mennessä oli pukeuduttava kaapuun ja huiviin. Muistan hienon islamilaisen taiteen museon. Mutta katukuva oli noin muuten aikalailla samanlainen kuin Kaukoidän suurissa kaupungeissa muutenkin, vaikka ihan joka kuppilasta ei saanut alkoholia eikä kadulla kaljaa juoda, mutta koska en muutenkaan joisi, ei uskonto vaikuttanut olemiseeni.

Menin Langkawille ramadanin aikaan. Olin Bruneissa syönyt salaa hotellihuoneen kätkössä, verhot sentään avoinna, ja helteestä huolimatta ollut juomatta julkisesti, vaikka eivät säännöt yleensä ei-muslimeja koske. Miksi turhaan uhmata ja osoittaa epäkunnioitusta toisten kulttuuria ja uskontoa kohtaan. Borneolla oppaani oli krititty, joten me söimme kyllä, mutta autonkuljettaja muslimina ei. Penangissa ramadan näkyi lähinnä harvempina bussivuoroina. Mutta koska Langkawi elää turismista, siellä turistin sopii pukeutua haluamallaan tavalla (eihän uimahousussa yleisellä paikalla kulkeminen tai säädytön pukeutuminen ylipäätään ole hyvän maun mukaista missään), syödä ja juoda ympäri vuorokauden ihan julkisestikin, oli ramadan tai ei. Alkoholiakin on saatavilla, eikä sen saatavuutta ole mitenkään rajoitettu. 

Länsi-ihminen voi siis viettää lomaansa ihan huolettomasti.

Mutta minusta oli mielenkiintoista tutustua myös siihen puoleen, miten muslimit itse toimivat.

Oppaani ja autonkuljettajani olivat muslimeja. Minusta oli alkuun vähän epämukavaa juoda heidän nähtensä, mutta kysyin luvan. Molemmat sanoivat paastonneensa niin kauan, ihan lapsesta asti, että he ovat tottuneet elämään sen kanssa. Heitä ei häiritse, jos minä syön tai juon. Toisaalta mitäpä muuta he, turismin palveluksessa työskentelevät, voisivat sanoa? Mutta viimeistään silloin, kun he toivat minulle omaehtoisesti kaupasta välipalaa, lakkasin potemasta syyllisyyttä. Pimeä kuitenkin laskeutuu noilla tienoilla aika aikaisin, ja hekin pääsevät syömään.

Pääsin kolme kertaa tutustumaan Langkawilla erittäin suosittuun tapaan, ramadan buffetiin. Kaikki ainakin suuremmat hotellit järjestävät omansa, ja kaikkiin riittää kymmeniä, suurimpiin satoja ruokailijoita joka ilta. Perheet kokoontuvat syömään ja testailevat eri paikkoja. Alkuun en oikein tiennyt, miten toimia, mutta onneksi minulla oli aina paikallista herraseuraa. Yritin tehdä perässä. Kolmannella kerralla olin yksin, mutta silloin hallitsin jo kuvion.

Untitled

Lagoon hotellissa illallista syödään uima-altaalla.

Untitled

Ramadan buffet toimii suunnilleen näin:

1. Tule paikalle hyvissä ajoin.
2. Kerää pöytä täyteen ruokaa. Kaikenlaista ruokaa. Alku-, väli-, pää- ja jälkiruokaa. Kylmää ja lämmintä ruokaa.
3. Ota selfieitä ja ruokakuvia. Jaa ne.
4. Pidä hauskaa. Juttele. Naura. Viihdy.
5. Kun aurinko on laskenut kello 18.45 (aika vähän vaihteli eri paikoissa), ala syödä. On ihan tavallista aloittaa vaikka pienistä donitseista, jos niitä sattuu tekemään mieli. Mikään kotoa oppimani sääntö ensin suolaista sitten vasta jälkiruokaa, ei pätenyt. Osa ruoasta on jo jäähtynyt. Sekään ei haittaa. Sen voi syödä tai hakea uutta. 

 

Untitled

Aseania hotellilla aletaan valmistautua iltaan.

Untitled

Untitled

Jälkiruokavaihtoehdot eivät suinkaan kaikki ole tässä.

Ramadan buffetit ovat näin suomalaisen näkökulmasta aika samanlaisia, vaikka ruokalajit eivät suinkaan olleet kaikissa ravintoloissa samoja: Ruokaa on paljon. Ruotsin-laivan seisovapöytä jää kakkoseksi runsaudessa. Ruoka on tehty paikalliseen makuun, ei turisteja ajatellen, ja syöjistä vain aivan murto-osa oli muita kuin paikallisia. Jotta illallisesta pystyisi nauttimaan täydellisesti, pitää suun olla tottunut mausteisiin tai makuaistin turtunut. Minulta jäi harmillisen moni suupala syömättä tulisuuden vuoksi. Turistialueiden ravintoloissa sai myös selvästi meidän suullemme suunniteltua miedompaa ruokaa, eli tankkasin lounaalla, jos tiesin illalla meneväni buffetiin.

Minulla ei-muslimina olisi ollut lupa syödä heti, mutta odotin muiden mukana. Jotenkin epämukavalta jopa tuntui katsoa naapuripöydän ehkä japanilaista tai kiinalaista pariskuntaa, joka hyvällä ruokahalulla haarukoi menemään muiden odottaessa merkkiä. Joissain paikoissa se oli pieni rukous, jossain saattoi kongi kumahtaa. Minä koin vähän jopa mokanneeni pukeutumalla liian kevyesti. Langkawin illassa oli kuuma ja kostea, eikä minulla oikein ollut sellaista peittävämpää asua, joka olisi sopinut ravintolaoloihin. Kysyin yleensä joltakulta, onko minun sopiva tulla näin. Sain hyväksynnän – ja tunsin silti itseni vähän nakuksi olkapäät paljaina.  

Untitled

Adya hotellilla kasasin itselleni tällaisen annoksen.

Untitled

Pyysin luvan kuvata naapuripöydän valmistautumista. Henkilöitä ei saanut näkyä kuvassa.

Untitled

Hedelmät ovat aina hyvä valinta: ne eivät polttele suussa.

Untitled

Nyt on vaikea sanoa, mitä tämä kaikki on. Omalle suutuntumalle kaikki tuollaiset hyytelöhommat ovat aika arveluttavia.

Untitled

Vielä vähän leivonnaisia

Tietenkään kaikki langkawilaiset eivät syö joka ilta ulkona. Jos kokkailukaan ei paastotessa innosta, on jokaisen perheenäidin ja kokkailijaisän pelastus take away -ruoka, jonka paratiisi on ramadan market. Ramadan market on samanlainen kuin night marketit ympäri Aasiaa, mutta siellä ei ole pöytiä ruokailua varten, koska kojujen aukioloaikana ei kuulu syödä. Valtava parkkipaikka oli täynnä autoja ja käytävät vilisivät pisteeltä toiselle herkkujen perässä kulkevia asiakkaita. Saatavilla oli kaikenlaisia paikallisia ruokia.  

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Vielä yksi uskontoon liittyvä erikoisuus Langkawilla on aivan uusi, vuonna 2015 avattu, muslimihotelli Adya pääkaupungissa Kuahissa. Hotellin on tarkoitus olla mukava kaikille. Se tarjoaa muslimeille palvelua, jota muissa hotelleissa ei aina voida tarjota: Henkilökunta on pukeutunut peittävästi, naiset käyttävät huivia. Huoneissa on Koraani ja rukousmatto. Hotellissa ei tarjoilla alkoholia eikä sikaa.

Kiersin hotellin tiloja Utami Fajar Sarin, hotellin Marketing Communication Managerin, kanssa. Uima-altaalla hän osoitti minulle näyttävin elein, miten naiset voivat omalla altaallaan heittää huivinsa nurkkaan ja olla vapautuneesti uima-asussa vapaina miesten katseilta. Uima-altaita on siis kaksi: toinen vain naisille, toinen kaikille yhteinen. Olisin niin mielelläni liittynyt siellä muiden naisten joukkoon, mutta oli sateista, eikä kukaan ollut nauttimassa edes altaalta avautuvasta näköalasta.

Untitled

Untitled

Oma Deluxe Seaview -huoneeni

Untitled

Kävin tutustumassa myös yhteen sviiteistä. Kulmahuoneistossa oli koko huoneen levyinen parveke kahteen suuntaan.

Untitled

Ei ole sviitin näköaloissa valittamista.

Untitled

Oma näkymäni oli myös suunnilleen tällainen. Vaikka hotelli on aivan meren rannassa, Kuahin keskustassa ei ole uimarantaa.

Untitled

Naisten uima-altaalla

Untitled

Rouva Usami ja minä

Vaikka Adya hotelli, ramadan buffetit ja marketit ovat olemassa muslimeja varten, ne eivät ole vain heille. Ihan jokainen on uskonnostaan tai sen puutteesta huolimatta tervetullut osallistumaan. Minulle tämä oli uusi maailma ja uusia kokemuksia, enkä olisi toivonut olevani missään muualla. Ehkä taas ymmärrän vähän lisää. Jostain.  

Majoitukset, buffetit ja retket yhteistyössä LADAN, Adya hotellin, Aseania hotellin ja GC Butler Travel & Eventsin kanssa  

 

Next Post:
Previous Post:
There are 50 comments for this article
  1. Avatar
    Anna / Tämä matka-blogi at 13:32

    Esim. Indonesiassa, Egyptissä ja Emiraateissa moni hotelli on muslimihotelli ihan automaattisesti. Naiset ja lapset omassa altaassaan, miehet muualla. Alkoholi no-no, mutta oman olupullon voi kyllä altaalle viedä. Joissain paikoissa naistenpuolelle ei sallita kuin naispalvelijoita, joissain taas on miespalvelijat kuskaamassa pyyhkeitä, limuja ym. Jossakin voi olla rannalla aidattuja alueita omine aurinkovarjoineen ja tuoleineen varattavissa perheille, jotta naisten ei tarvitse pelätä säädyllisyytensä puolesta. Samoin ruokailuun on omia perhetiloja myös hotellien ravintoloissa, jotta naiset voivat riisua niqabin suuosan

    Koraani ja rukousmatto löytyy usein muuten myös ihan normihotellistakin muslimimaissa. Hauskinta minusta on etsiä mihin nurkkaan/laatikkoon/mattoon milloinkin on piilotettu Mekan suunta : ) Monissa paikoissa myös paikalliset rukousajat ovat selkeästi esillä. Sinällään hämmästyttävää, sillä yleensä rukouskutsua ei mitenkään voi olla kuulematta.

    • Avatar
      Annika Author at 12:43

      Muistan, kun ensimmäisiä kertoja näin katossa olevan nuolen: mikä ihme tämä on? Ah, ai niin! Suunta! Rukouskutsuihin ehkä tottuu? Ensimmäisinä aamuina ikkunan takana olevan moskeijan rukouskutsuun herää muttei välttämättä enää seuraavina. Tietenkin muslimille kutsut merkityksellisiä ja tutka päällä eri tavalla.

  2. Avatar
    Elina | Vaihda vapaalle at 16:43

    Näyttää kyllä herkulliselta tuo Ramadan-buffet! Jotenkin hassua, että siellä on siirrytty selfieiden aikakaudelle, mutta silti noudetaan orjallisesti ikivanhoja perinteitä. 😀 Kävin Lankawilla joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta ei siellä mielestäni kovinkaan paljon tullut esille se, että Malesia on muslimimaa. Siis siten, että turistin pitäisi ottaa jotain huomioon verrattuna Thaimaahan. Olisi kyllä hauska palata sinne näin vuosien jälkeen ja nähdä miten se on muuttunut.

    • Avatar
      Annika Author at 12:40

      Itse oli edellisen kerran 15 vuotta sitten. Silloin olin epäilemättä niin urpo, etten olisi tajunnut, vaikka mitä olisi ollut. Jos nyt ei olisi ollut ramadania, en usko, että olisi muslimikulttuuria huomannut muusta kuin muutamasta moskeijasta. Jos liikkuu turistialueilla, ei minustakaan eroa esimerkiksi Thaimaahan.

  3. Avatar
    Jenna / With huge passion for life at 17:13

    Herkullisen näköinen tuo Ramadan-buffet. Malesia ei ole koskaan maana kiinnostanut ja en oikein tiedä miksi. Muslimimaissa on tullut jonkin verran reissattua ja musta ne rukouskutsut ovat jotenkin pelottavan kuuloisia. Joskus olen itsekin pohtinut, että miten muslimimaissa tulee käyttäytyä, mutta useimmissa maissa saa olla ihan huoletta. Kunhan muistaa, että pikkupikkutopeissa, bikineissä ja sortseissa ei kannata mennä ihan tahansa 😉

    • Avatar
      Annika Author at 12:38

      Minusta pikkutopit ja miniminit eivät ole kaupunkiasu missään. Sillä opilla pärjää aika hyvin muslimimaissakin. 🙂 Langkawilla en muista kuulleeni rukouskutsuja, koska moskeijoitakaan ei ollut kovin tiheässä, mutta esimerkiksi Penangilla sellainen oli lähellä. Sen verran olen Lähi-idän alueellakin reissannut, että niihin jo tottunut. Malesiassa muslimikulttuuria ei turistipaikoissa välttämättä edes huomaa.

  4. Avatar
    Ansku BCN at 17:58

    Oh, tuli nälkä! Meni kyllä ihan arvailuksi, että mitä nuo annokset sisältävät. Taitaisin keliaakikkona valita ihan vaan turvalllisia hedelmiä…

    • Avatar
      Annika Author at 12:35

      Todellakin sai arvailla, mutta väittäisin, että gluteenitontakin olisi joukossa. Buffat varmaan ruokarajoitteiselle hankalia, kun ei ole niin helppo kysyä, mitä ruoissa on.

  5. Avatar
    Stacy Siivonen at 18:13

    Olen pitänyt Malesiaa Thaimaata parempana maana, koska olen olettanut, ettei se ole sellainen seksilomakohde kuin Thaimaa. Sitä taas seuraa, että saisin olla enemmän rauhassa. Sen sijaan minua ovat kiinnostaneet maan brutaalit lait. Satuinpa kerran malesialaisen kanssa samaan dormiin ja kysyin häneltä kepittämisestä. Hän sanoi, ettei se suinkaan johdu islamista, vaan se on peruja Brittien siirtomaahallinnon ajoilta.
    Kuumia mässyjä olisi tietysti kiva maistaa, jos oma suu olisi asbestia, mutta kun ei ole, niin varmaan minäkin tyytyisin turreille tarkoitettuihin länkkäriversioihin.
    Kaakkois-Aasia ei kuitenkaan ole kutsunut minua millään tasolla, joten en ole matkustanut Malesiaankaan, vaikka se onkin ehkä naapuriaan kutsuvampi.

    • Avatar
      Annika Author at 12:34

      Epäilemättä kaikkialla on prostituutiota, mutta ei Malesialla seksiturismimainetta tosiaan ole.

      Tuo on muuten niin totta, että miellämme helposti monien asioiden johtuvan uskonnosta, mutta ovatkin paikallisia muita tapoja. Esimerkiksi arabimiesten käyttämä valkoinen kaapu ja huivi eivät liity uskontoon lainkaan.

  6. Avatar
    Laura at 22:32

    Todella mielenkiintoinen postaus! Itse haluan myös kunnioittaa mahdollisimman hyvin paikallista kulttuuria ja tapoja matkustaessani mutta tietysti välillä sitä on uusissa tilanteissa aluksi vähän pihalla miten käyttäytyä, onneksi aina oppii uutta 🙂 Herkullisen näköinen buffet!

    • Avatar
      Annika Author at 12:31

      Paikallisen kulttuurin kunnioittaminen on minullekin tärkeää. Ainakaan tarkoituksella en halua tehdä vastaan. Pukeutumisessa kyllä joustan, mutta yritän pitää hyvän maun rajat siinäkin.

    • Avatar
      Annika Author at 12:30

      En tiedä, mitä kolmesta tarkoitit, mutta joo, aikamoisia olivat! Jos vain suu olisi kestänyt, olisin haljennut. 🙂

    • Avatar
      sari matkalla at 20:03

      Siis hotelli Aseanissa. Kyllä tuolla saakin olla tarkkana että mennään protokollan mukaan. Naisten ja miesten allas hui….tasa-arvo toteutuu.

    • Avatar
      Annika Author at 20:11

      Naisille helppoa: voi mennä kummalle tahansa. Mutta jos nainen haluaa olla ilman miesten katseita, hän voi mennä naisten altaalle. Ymmärsin, että tämä näkökulma on musliminaisille tärkeä.

  7. Avatar
    Mika / Lähtöportti at 14:03

    En tunnista kovinkaan montaa noista ruokalajeista, mutta nyt tuli kyllä nälkä! Paikallista kulttuuria on aina hyvä tuntea jonkin verran, kunnioittaa sitä – ja unohtaa turhat ennakkoluulot.

    • Avatar
      Annika Author at 18:58

      Juu, ennakkoluulot on parasta jättää kotiin, matkustaa mihin tahansa, mutta helpostihan sitä ottaa oman kuplansa mukaan – minäkin, vaikka kuinka yritän ennakkoluulottomasti maailmaa kiertää.

  8. Avatar
    Pirkko / Meriharakka at 15:58

    Aika kontrasti merkittävän muslimiväestön takia tuo Malesia meille viime syksynä sinne Indo-Kiinasta tullessamme oli.
    Lassen mielestä useimmat ostoskeskuksissa ja ravintoloissa näkemämme naiset, tiukasti huivi päässä tai jopa abayassa olivat jotenkin vihaisen näköisiä / oloisia verrattuna hymyileviin vietnamilaisiin, laoslaisiin tai kambodzalaisiin. Tai ehkä se sitten johtui siitä, ettei vieraalle miehelle sovi hymyillä!
    Mutta monen muun muslimimaan rinnalla suvaitsevainen ja maallistunuthan Malesia on, ei siellä juuri turisteille rajoituksia aseteta, vaikka kuten totesit, fiksu turisti kyllä itse miettii hiukan vaatetustaan ja käyttäytymistään, ja jättää ihan äärijutut väliin kunnioituksesta paikallisia kohtaan.

    • Avatar
      Annika Author at 18:57

      Kovin eri tavalla koin Malesian, mutta toisaalta juuri Langkawilla olin koko ajan paikallisseurassa, sekä miesten että naisten, ja kaikki olivat aivan ihania, hymyileväisiä, ystävällisiä ja mitä sydämellisimpiä ihmisiä. He kyllä työskentelevät turismin parissa eli työkin vaatii tietynlaista suhtautumista, mutta yhtään vihaisen oloista en tavannut. 🙂

  9. Avatar
    Mia / Elämää ja Matkoja at 11:32

    Jännä, miten eri lailla eri muslimimaissa suhtaudutaan esim. alkoholiin ja pukeutumiseen, vaikka samasta uskonnosta on kysymys.
    Nämä runsaat Ramadan-buffetit olivat minulle uusi asia, todella mielenkiintoista nähdä ja lukea mitä ne pitävät sisällään.

    Itsekin pyrin aina huomioimaan kohdemaan tavat pukeutumisessa ja tavoissa, ettei nyt ainakaan tieten tahtoen tule loukattua omalla käytöksellä.
    Niin kuin totesit, mini-mini pukeutuminen tai miesten paidatta kulkeminen kaupungilla ei sovi ylipäätään yhtään mihinkään.

    • Avatar
      Annika Author at 22:33

      Pitkälti kai kuitenkin tavat ja säännöt ovat nimenomaan kulttuurista, eivät niinkään uskonnosta johtuvia. Ne on meidän muun uskoisten vain niin helppo niputtaa yhteen.

  10. Avatar
    Henna /suurin onni at 13:45

    Mielenkiintoinen postaus! Vaikka olen muslimimaita kolunnut jonkin verran, en muistaakseni ole koskaan sattunut sellaiseen Ramadanin aikaan. Tuntuu jotenkin tämän tekstin perusteella niin ystävälliseltä ja suvaitsevaiselta tuo ilmapiiri, ja sellainen kokemus itsellänikin pääosin muslimimaista on. Ainoastaan Turkissa meitä esim. kieltäydyttiin palvelemasta ravintolassa, kun porukassa ei ollut yhtään miestä. Mutta siitä on jo pitkä aika, en tiedä, millaista Turkissa nykyään on. Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi tuon paikallisen kulttuurin kunnioittamisen suhteen. Kyllähän sitä noissa vapaamielisemmissä muslimimaissa näkee turisteilla vaikka minkälaista pukeutumista, mutta paheksun sitä vähän itsekin 😀 Vieraana siellä kuitenkin ollaan…

    • Avatar
      Annika Author at 22:32

      Ramadanin aikaan olen osunut muslimimaihin ennenkin. Vahingossa. Toisaalta näkeepähän kaikkea uutta kulttuurista!

  11. Avatar
    Tiia/ReiseReise at 22:00

    Huh, mikä määrä ruokaa. Mielenkiintoisen näköisiä, tuollaisia hyytelökuutioita olen tainnut maistaa Uudessa-Seelannissa korealaisessa buffet-ravintolassa.

    • Avatar
      Annika Author at 22:29

      Aasiassa hyytelöt taitavat olla suurta herkkua… En vain ole kyennyt maistamaan, kun ajattelen, miten ne lötkyvät suussa. 🙂

  12. Avatar
    Jenna / Journey Diary -matkablogi at 20:52

    Kauhea nälkä tuli! Pääsisipä tyhjentämään noita notkuvia buffet-pöytiä. Tiedätkö paljonko tuollaisessa syöminen normaalisti maksaa? 🙂 Ihan mielenkiinnosta kyselen.

    • Avatar
      Annika Author at 22:48

      Hinnat olivat minusta noin 25 eurosta ylöspäin johonkin 40-50 euroon. Minusta siis aika kalliita paikallisittain ajatellen, varsinkin jos perheet käyvät ja vieläpä usein. Ymmärsin, että käyvät nimenomaan eri paikoissa.

  13. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 21:56

    Epäilemättä autenttinen kokemus, hienoa että pääsit osallistumaan ramadanin fiestaan! Kuten monet muutkin, itsekin olen käynyt monesti muslimimaissa (joskus muinoin myös Langkawilla) mutta en muista että olisin ramadanin aikaan osunut paikalle. Olisi mielenkiintoista kokea tuokin joskus.

    Malesialainen keittiö on ollut omasta mielestäni aina vähän outo – en ole ehkä löytänyt sen hyviä puolia, tai sitten niitä ei vain ole 😀 Juurikin nuo kaikenlaiset jellyt sun muut ovat…jännittäviä.

    • Avatar
      Annika Author at 22:53

      Malesialaiseen keittiöön minullakin aika ohut suhde, vaikka viikkoja olin viime kesänä. Ramadanin aikaan olen ollut muutamassa muslimimaassa, ja se todella on kiinnostavaa. Uusia ulottuvuuksia kulttuuriin.

  14. Avatar
    Sanna I Siveltimellä at 23:37

    Kerran Langkawilla käyneenä, niin ei siellä tosiaan aivan silmille hypännyt tuo uskonto, mutta kyllä se silti siellä vaikutti. Ja tietysti siellä ollessaan toivoi, että osaa “käyttäytyä” oikealla tavalla, eli vaikutti ikään kuin sitenkin. Silloin ei mielestäni ollut edes ramada ja ei siltikään saanut kaikista ravintoloista kaljaa, joka oli siis ihan ookoo itselle 🙂 Mielenkiintoinen kokemus varmasti!

    • Avatar
      Annika Author at 10:15

      Epäilemättä on vieläkin paikkoja, joista ei alkoholia saa, vaikka juuri Adya-hotelli, mutta kylillä varmasti muitakin. Onneksi oma lomailuni ei siihen kaadu ja voisin mennä vaikka Kuwaitiin tai Bruneihin uudelleenkin. 🙂

  15. Avatar
    lena / london and beyond at 12:27

    Ramadan ilmönä kiinnostaa minua, yksi kaverini on Qatarista ja hän Lontoossa noudatti Ramadamia todella tiukasti. Häntä ei haitannut jos me muut söimme, enemmänkin vaivautui jos halusimme odottaa häntä tms. En ole koskaan käynyt missään Ramadania juhlivassa maassa sen aikaan, joten paikan päällä itse juhlasta ei valitettavasti ole kokemusta. Olisi mukava tietysti kokea ja nähdä se itse, voin kuvitella että olo saattaisi olla vähän vaivautunut jos itse yrittäisi syödä ja juoda julkisella paikalla. Toki varmasti turistipaikoissa tämä on helpompi juttu, ja turistien kohdalla ymmärretään että kaikki eivät ole muslimeja.

    • Avatar
      Annika Author at 21:30

      Olen ollut ramadanin aikaan ainakin Sanzibarilla, Uzbekistanissa Malesiassa useissa kohteissa. Eri maissa vaikuttaa minusta niin eri tavalla ja riippuu tietenkin maan maallistumisen asteesta ja kuten sanoit myös siitä, paljonko eletään turismista. Toisaalta ei siihen ramadaniakaan tarvita, kun huomaa, miten muslimimaissa kulttuuri etenkin pukeutumisen ja alkoholin suhteen voi olla erilainen kuin meillä. Esimerkiksi Istanbulissa pikkuisessa kebabpaikassa ei myyty olutta, mutta emme tajunneet sitä ennen kuin kysyimme. Ei sitä ollut, mutta tarjoilija kuitenkin miehelleni sellaisen naapurikaupasta haki. 🙂

  16. Avatar
    Sini at 12:32

    Hauskaa saada nähdä Langkawista muutakin kuin turistirysäpuoli. Millaista yhteistyötä sinulla oli hotellin ja matkanjärjestäjän kanssa?

    • Avatar
      Annika Author at 21:31

      Kiva kuulla, että sait postauksesta jotain uutta.
      En halua olla epäkohtelias, mutta en mieluusti avaisi yhteistöitäni ihan näin julkisesti.

  17. Avatar
    Heidi at 14:08

    Kävin viime talvena Abu Dhabissa ja kauhistutti, miten pienissä vaatteissa jotkut jenkkituristit kehtasivat siellä kulkea. Itselle ei olisi tullut mielenkään panna minishortseja. Mutta teinköhän virheen, kun Dubaissa metrossa istuin muslimimiehen viereen, mies nimittäin saman tien pomppasi penkiltä pois. No, sainpahan tilaa ainakin, mutta toista kertaa en kyllä uskalla enää näin tehdä…

    • Avatar
      Annika Author at 21:34

      Samaa mietin Qatarissa, kun pimut olivat hotellin aamupalalla läpinäkyvissä pikku mekkosissaan ja samalla toiset naiset niqabeissaan raottivat huivia saadakseen syötyä. Kontrasti oli huima, ja voin vain ihmetellä tyttösten käytöstä. Olkoon, että kyseessä oli kansainvälinen hotelliketju, josta sai myös alkoholia, jota kaupungilla ei ole tarjolla, niin kyllä silmien avaaminen kannattaa. Saa parempaa kohtelua itsekin, kun kunnioittaa toisia.

  18. Avatar
    AnnKat at 10:49

    Aikamoinen tuo tarjolleasetettu buffet. Sen verran erikoisia tarjottavia, että itsellä olisi jäänyt useampikin luultavasti maistamatta. 😀
    Mielenkiintoinen postaus kuitenkin!

    • Avatar
      Annika Author at 16:59

      Jutussa oli kuvia kaikista kolmesta ramadan buffetista, joissa kävin. Toisissa oli ruokaa aikan älyttömiä määriä, toisissa vähemmän, mutta paikallisia herkkuja kaikki.

  19. Avatar
    Lotta Watia | Unagidon at 12:25

    Malesiasta olen nähnyt vain Kuala Lumpurin muutaman päivän visiitillä. Kiinnostaisi ehdottomasti nähdä maata myös laajemmalti. Mulle jäi malesialaisista mieleen ystävällisyys ja safka oli tosiaankin hyvää. Kyllä kelpaisi tuollainen buffetti!

    • Avatar
      Annika Author at 16:57

      Kuala Lumpur jäi minulle etäiseksi, vaikka muistaakseni olen viikon siellä ollut. Joihinkin paikkoihin ei vain saa samalla tavalla otetta kuin joihinkin toisiin. Ensimmäisen aterian kyllä muistan: se tarjoiltiin banaanipuun lehdeltä.

  20. Avatar
    Meidän matkassa at 15:28

    Malesia on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, sinne en ole vielä vaan kerennyt. Itse ainakin pyrin kunnioittamaan sen maan kulttuuria ja käytöstapoja, jossa vierailen. Olisin varmaan myös odottanut muiden kanssa merkkiä syömisen aloittamiseen 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 16:55

      Malesia on monipuolinen matkailumaa: tarjoaa paljon muutakin kuin rantalomaa, vaikka juuri Langkawi lienee tunnetuin kohde. Todellakaan ei tullut mieleen aloittaa ennen muita. Yksin siinä syödessä olisi ollut vähän orpoa…

  21. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 15:37

    Tosi mielenkiintoinen postaus! Olisi hienoa päästä syömään tuollaista ramada-buffetin ruokaa, joka on tehty paikallisille. Itse nimittäin pidän tulisesta ruuasta, niin tuolla sitä varmasti olisi tarjolla 🙂 Muutenkin paikallisten ruokiin on aina hieno tutustua, sillä siinä pääsee astetta syvemmälle matkakohteeseen.

    • Avatar
      Annika Author at 15:57

      Nämä todella olivat paikallisille. Aika vähissä olivat turret buffeteissa. Parilla kaerralla taisin olla ainoa. 🙂 Ensi vuonna ramadan taitaa alkaa jo kesäkuun alkupuolella. Siitä vain Langkawille mässäilemään!

  22. Avatar
    Laura – Urbaani viidakkoseikkailijatar at 17:32

    Olet kokenut aika erilaisen Langkawin kuin minä. Ramadanin aikaan paikka on varmasti tosi erilainen, omalla tavallaan kiinnostava. Näyttävät muuten tosi herkullisilta nuo ruoat, tulee ikävä Langkawille. Kävitkö muuten kotkapatsaan lähellä olevassa ruokakompleksissa? Se oli tosi kiva ja edullinen, paljon niiiin herkullisia ruokia sielläkin – ja lähinnä paikallisia. Itse en Kuahissa juurikaan aikaa viettänyt, vaan aivan kaikkialla muualla. Miten yhden kohteen voikin tosiaan kokea niin eri tavoin? 🙂 Ja muuten, mä jollakin tavoin tykkään rukouskutsuista. Niissä on oma viehätyksensä (ainakin hetken aikaa).

    • Avatar
      Annika Author at 19:57

      Kuahissa minäkin vain nukuin kaksi yötä. Itse kaupungista ei ole muuta käsitystä kuin hotelli, sen vieressä oleva pesula ja ostari. Muuten olin ihan muualla. Sää ei suosinut. Siinäkin epäilemättä yksi syy, että minun Langkazini oli niin erilainen kuin sinun. Tuollaisessa ruokapaikassa en käynyt. Jos palaan saarelle, yritän muistaa sen!

  23. Avatar
    Tanja at 05:12

    Kiinnostava ja herkullinen näkökulma postauksessasi 🙂 Oli varmasti mielenkiintoinen kokemus.
    Tutustuin vuosi sitten Ramadanin aikaan Suomessa asuvan muslimin kautta paaston ruokakulttuuriin, kun syödään vain “yöllä”.
    Haastateltavani kertoi yhdessä olosta ja paastoamisen päättävästä juhla-ateriasta. Kun katsoo ruokakuviasi, on kyllä helppo uskoa vietettävän erityistä illallista.

    • Avatar
      Annika Author at 20:36

      Näissä ei ollut vielä kyse edes Ramadanin päättymisestä. olen myös ymmärtänyt, että silloin ollaan enemmän kotona ja tehdään vierailuja, ei niinkään mennä ravintolaan syömään. Ramadan buffetit liittyvät nimenomaan paastoaikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.