Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone
VVaikka Helsinki – Lahti-väli kestää junalla vain tunnin, en mitenkään osaa mieltää Lahtea vain paikaksi, jossa voisi pistäytyä vaikka syömässä tai konsertissa, vaikka kaupungin ravintolatarjontaa kehutaan vähän väliä jossain. VR:kin taisi lisätä yövuoroja, jotta illan juhlijatkin pääsisivät vielä omaan sänkyyn nukkumaan. Minusta taas tuntuu, että jos lähden noinkin kauas kotoa, lähden kunnon lomalle ja jään yöksi. Houkutus jäädä on myös Lahden Seurahuoneen aamupala, jota olen kuullut kehuttavan hotelliaamiaisten kuningattareksi.
Me Naiset teki taannoin jutun 9 syytä, miksi Lahti on Suomen hienoin kaupunki. Kaikesta tästä ja epäilemättä kaupungin muistakin vetovoimatekijöistä huolimatta en ollut kaupungissa koskaan käynyt. Nytkään minua ei houkutellut urheilu tai vesijohtovesi vaan ystävän tapaaminen ja keskiolutjatsi, eli menimme Sir Elwoodin keikalle Möysän musaklubille Lahden keskustaan.
Ihan kaupungin ytimessä on myös jo 1890-luvulla perustettu Lahden Seurahuone, yksi suomalaisia hotelliklassikkoja. Muutama vuosi sitten saneerattu hotelli toki on päivitetty viihtyisästi tähän päivään. Siellä me tytöt sitten laittauduttiin ja otettiin lasilliset ennen illan rientoja.
Kuja Street Food – tuunattua katuruokaa ja mutkattoman mukavaa palvelua
Kuja Street Food on Lahden Seurahuoneen uusi ravintola. Se on ihana! Se on kertakaikkiaan viehättävä, jotenkin kansainvälinen mutta silti kotoinen ja ehkä kotikutoinenkin, vaikka kaikki on harkittua. Kansainvälisyys tuli mieleeni factory style -sisustuksesta ja graffiteista, kotoisuus palvelusta ja mutkattomuudesta, kotikutoisuus lahtelaisuuden korostamisesta ja vaikkapa lapsuudestani tutuista oransseista Lahtikko-juomakoreista.
Kuja Street Food tarjoaa nimensä mukaisesti katuruokaa ympäri maailmaa, mutta ei mitenkään perinteisesti vaan aika lailla tuunattuna. Koskaan en ole päässyt nauttimaan alkuperäisestä lihamukista enkä tämän jälkeen kyllä haluakaan, ja jos lihapiirakat olisivat aina tällaisia, alkaisin niiden suurkuluttajaksi. Ei meinaan tarttunut rasvamöykkynä kitalakeen. Saatettiin joutua maistelemaan vielä halloumia ja hilloa ja wakameakin, kun kerran vauhtiin päästiin.
Tiedätkö muuten, mikä on lahtelainen sampanja? Se on lonkeroa pullon suusta juotuna. Jälkiruoaksi saatettiin joutua lapiohommiin.
Möysän musaklubilla oli livekaraoke
Vähän yllätti lahtelainen rokkikansa, joka laulaa hoilotti niin, että eturiviläinen kuuli heitä kovempaa kuin laulajaa. Mietin vain, kuuntelevatko aina mieluummin itseään kuin artistia. Mutta Sir Elwoodin hiljaiset värit on aina ihana, soittavat sitten koko porukalla, duona, triona tai kuten Lahdessa hetken kvartettina.
Entä Seurahuoneen ylitsevuotavasti kehuttu aamiainen?
Olin kuullut Lahden Seurahuoneen aamiaista kehuttavan aina, kun hotelli jotenkin on tullut puheeksi. Myönnän olleeni vähän skeptinen: miten pienen maakuntahotellin aamiainen voisi olla jotenkin erityinen? Myönnän skeptisyyteni täysin asiattomaksi: aamupala on loistava. Henkilökunta on ystävällistä, kahvi tarjoillaan pöytään, samoin lämpimät karjalanpiirakat. Ruoka on aseteltu kauniisti, ja valikoima on todella laaja. Yritin parhaani mukaan syödä kaikkea mahdollista, mutta aamuvatsa on säälittävän rajallinen. Mutta toki saatoin muun syömisen lisäksi joutua paistamaan itselleni vohvelin ja syömään salaa vähän Nutellaa. Seuraavalla kerralla maltan myös asettua jonoon ja puristaa itselleni appelsiineista mehun – enkä unohda käydä karkkipurkilla.
Olisin halunnut ottaa kuvan jokaisesta ruokalajista ja niiden esillepanosta, mutta tuntui jo nyt, että olin häirikkönä sohimassa kamerallani toisten kiireettömässä aamussa – ja omalle lautaselleni en osaa ruokia kauniisti asetella. Vohvelikuvallani ei kenenkään ruokahaluja olisi herätelty.
Taas on todettava, kuinka kiva on pienen pienikin matka, vaikka se ei suuntautuisi kuin Helsingistä Lahteen. Tietenkin tärkeintä on hyvä seura, mutta on puitteillakin merkitystä, hyvillä yöunilla tietenkin – ja etenkin ruoalla. Pisteet Lahden minilomalle 6/5.
