Lago d’Iseon ympäri. Autolla kuvankauniissa Lombardiassa.

Lago d’Iseon ympäri. Autolla kuvankauniissa Lombardiassa.

Suunnitelmat on tehty muutettaviksi, ja kun on matkalla yksin, on liikkuvia osia vain yksi ja joustavuus hämmästyttävää. Olin aikeissa ensimmäisenä kokonaisena päivänä Lombardiassa vain tutkia Bergamoa ja seuraavana ottaa junan Como-järvelle vaikkapa Leccoon (vai onko omalla järvellään, en tiedä, samalta näyttää, mutta nimi vaihtuu). Mutta sitten alkoi sataa vinkkiä sieltä ja toista täältä ja Como vaihtui Lago d’Iseoksi, vähemmän tunnetuksi mutta ei kuulemma lainkaan vähemmän kauniiksi. Ja koska järvi olisi kiva kiertää, julkiset eivät enää samalla tavalla taivu, joten minä taivuin tutkimaan autovuokraamojen tarjontaa ja aamulla pyörittämään Ford Focuksen rattia kohti seikkailuja. Ja koska jotain laaksoakin olisi kiva nähdä, otin auton saman tien toiseksikin päiväksi.

Suhteeni teknisiin laitteisiin on huono. Navigaattori on tekninen laite. Ja koska mies (John) sen sisällä sanoo, että mene liikenneympyrään, mutta mitään ympyrää ei ole, minä päädyn ajamaan turhan ympyrän jos toisenkin. Muutaman reitin uudelleenlaskennan jälkeen ajattelin rauhoittua. Ei se navigaattorin mies kuitenkaan tottele. Mikä siinä oli ajellessa ihanana loppukesän aurinkoisena päivänä kauniissa maisemassa, paitsi silloin kun härveli pyöritteli pitkin teollisuusaluetta. Jos en pääse perille, menen muualle, ajattelin. Sitä paitsi enhän minä oikeastaan tiennyt, mikä oikeasti olisi perillä. Kunhan ajelisin ja jos vaikka vettä näkisin.

Bergamosta katsottuna hyvältä paikalta aloittaa Lago d’Iseon kierros vaikutti Sarnico. Järvinäköala ei vielä ollut erityinen, mutta joutsenet vaikuttivat viihtyvän. Viikonloppuna kaupunki luultavasti on aivan toisenlainen, ei unelias, koska järvellä kulkee lauttoja ja niillä voi kaiketi ajella kaupungista toiseen. Fillarin kanssa järvelle lähtevälle päiväpassi näytti maksavan 18 euroa. Kuulosti aivan taivaalliselta tavalta viettää päivää, jos tykkää pyöräillä. Pieniä sähköfillareita sai myös vuokrata koko päiväksi euron tuntihintaan.

Sarnico

Sarnico

Untitled

Sarnicon jälkeen kohti pohjoista tie myötäilee järven rantaa. Välillä järvi pilkahtaa talojen takaa. Jos löysin parkkiksen tien varresta, saatoin pysähtyä ottamaan kuvan, ihailemaan järveä. Mutta kun näin kirkon edessä Predoressa hääautona vanhan avokuplan, näin vaivaa paikan löytämiseksi. Kaupungin, jossa valkoiset sydämenmuotoiset ilmapallot lentelevät tiellä, on oltava erityinen. Entä kun rinnettä tuli alas mies Segwayllä, piipahti Tabacchissa hakemassa savukkeita, otti taas menopelinsä ja lähti? Minun kaupunkini! Ehdottomasti minun paikkani!

Predore

Predore

Suloinenhan tuo oli, ja kun taas yhden portin takaa avautui näkymä järvelle ja ristorante Gabbianoon, halusin saada lounaani järvinäköalalla, maksoi mitä maksoi. Lounasta odotellessani kuulin hurrauksia kirkolta. Ehkä kuplavolkkariväki oli nyt saanut toisensa.

Predore

Predore

Paikoin tie kapenee 1,5 auton levyiseksi. Tulee lukuisia mutkia, joiden takaa ei näe mitään. On pakko ajaa kuin paikalliset ja töräytellä torvella vahinkojen välttämiseksi. Maronen molemmin puolin on pitkiä matkoja ilman rakennuksia rannan puolella, eli näköaloista pääsee nauttimaan autosta nousematta – milloin uskaltaa katsoa muuta kuin liikennettä. Keskellä järveä on muuten Euroopan suurin järvessä oleva saari, Monte Isola. Sinne on lauttakyytejä ainakin Sulzanosta ja Sale Marazinosta.

Untitled

Untitled

Jälkiruokajäätelölle pysähdyin Lovereen. Senkin rantabulevardi ja kapeat kadut olivat pienen kävelyn arvoisia. Toisella puolella on vettä, toisella kohoavat vuoret. Tällaisessa maisemassa sielukin lepää. Ja ruumis, kun saa italialaista jäätelöä auringonpaisteessa. 

Lovere

Lovere

Lovere

Kauneimmat näköalat järvelle ja Monte Isolalle olivat minusta Sulzanossa. Kun ajaa päätietä kaupunkien halki, läpi ajettavat kaupungit näyttävät tielle jokseenkin samanlaisilta. Kaikissa on samanlainen tupakkakauppa, pieni baari, kiinteistönvälittäjä ja pari toimistoa. Kirkkokin saattaa olla tien varressa tai ainakin sen torni näkyy. Mutta joka kerta jalkauduttuani hämmästyin, kuinka kauniita kaikki ovat ja kuinka sittenkin omaleimaisia, eivät kadunvarsikuvansa mukaan identtisiä ollenkaan. 

Sulzano

Sulzano

Sulzano

Sulzano

Päädyin ajelemaan kotimatkalla vielä viinialueella pienten kylien läpi, mutta Lonely Planetin vinkki alueesta oli minusta aika turha. Vain harvassa olivat todella kuvaukselliset maisemat. Taidan 19:nnellä Italian matkallani olla jo vähän vaativa. Kuten Matkakuume.netin Gia taannoin kirjoitti, matkabloggaajan luotettavuuteen liittyy olleellisesti se, mitä hän on nähnyt ja kokenut aikaisemmin. Minä saatan olla nähnyt Italiaa sen verran, että pienestä en enää jaksa innostua. Lago d’Iseon kiertäminen oli kyllä minullekin elämys, varsinkin jalkautuminen muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunkeihin. Ne vain kerta kaikkiaan ovat todella kauniita.

Untitled

Untitled

La bella Italia. La Dolce vita. Kuinka onnellinen olinkaan ajellessani pappaharmaalla Focuksellani kuin signorina ikään. Vain kerran törttöilin tööttäyksen arvoisesti. En siis kääntynyt parkkikselle takana tulleen signoren mielestä liian ripeästi.

Next Post:
Previous Post:
There are 45 comments for this article
  1. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 22:32

    Ihania maisemia. Ihania ruokia. Ihana Italia.

    Tulee matkakuume, vaikka oikeastaan haluan vaan kohta kotiin.

    – Gia

    • Avatar
      Annika Author at 12:47

      Viha-rakkaussuhteeni tähän maahan on tällä kertaa ollut vahvasti rakkauden puolella.

    • Avatar
      Annika Author at 18:55

      Jännä juttu, kun joillekin Italia on Toscanan maisemia, toisille Rooman kuuluisia nöhtävyyksiä. Siitä maasta on niin moneksi!

  2. Avatar
    Anna / Tämä matka-blogi at 15:45

    Mua taas naurattaa, kun navigaattori neuvoo: “Jatka tätä tietä suoraan”, ja siihen onkin rakennettu älyttömän iso liikenneympyrä eteen. Näen itseni aina killumassa siellä liikenneympyrän keskellä korokkeella autoineni. Hieman kryptisiä ovat myös ohjeet: “Ota viides liittymä”, ja huomaat olevasi matkalla takaisin tulosuuntaan. Tai klassikko: “Aja tätä tietä”, ja olet jollain parkkipaikalla.

    Paras navigaattori on tähän mennessä ollut kiinteänä isossa Mersussa. Välittömästi kun siihen tuli ruuhkatiedote, se rupesi automaattisesti etsimään kiertävää reittiä. Se myös näytti kunnolla ryhmittymisohjeet, eli todella ohjasi oikealle kaistalle ajoissa ja eriytti näytön näyttämään niitä kaistoja omaksi osiokseen. Erinomaisen tarpeen jos baanalla on vähän enemmän nopeutta, ja siinä on jo kuusi kaistaa menossa suoraankin.

    • Avatar
      Annika Author at 18:57

      Navigaattorit ovat jostain ihan toisesta todellisuudesta, kuten tuossa kuvassakin: Jatka tielle liikenneympyrä. Olin parkkiksella, ei kiertoliittymää lähelläkään. Omassa autossani on aivan raivostuttava. Se käskee kääntyä ja sitten sanoo pienen tauon jälkeen vasta, että 300 metrin päästä. Saatan olla jo kääntämässä rattia edellisessä risteyksessä. Olisi moukarille hommia.

  3. Avatar
    Mia / Elämää ja Matkoja at 11:46

    Italia, amore mio! <3 Ei siitä mihinkään pääse, nämä maisemat ja pikkukylissä kiertely on aivan ykköstä!
    Saapasmaassa matkatessa maisemien vaihtelu on suurta, kaikissa oma viehätyksensä.

    • Avatar
      Annika Author at 21:05

      Mua nauratti, kun Rantapallo twiittasi jostain artikkelistaan nimellä tyyliin kaikki Pohjois-Italiasta, mutta kun ei ole mitään yhtä Pohjois-Italiaa. On vuoret, on Milano, Cinque Terre, järvet, Venetsia… Kaikki ovat Pohjois-Italiaa!

    • Avatar
      Mia / Elämää ja Matkoja at 11:07

      Totta, jo niillä alueilla on niin erilaiset maisemat ja ‘luonteet’, saati sitten kontrasti keski- ja eteläosiin maata!

  4. Avatar
    Terhi / Muru Mou at 13:04

    Voi Garmin! Meni hermo koko aparaattiin viime syksynä Floridassa.. Poikaystävä ajoi Garminin ohjeiden mukaan vikaan, vaikka yritin neuvoa oikealle reitille. Meinasi tulla useampikin riita, kun Garminin nainen oli kuulemma virheistä huolimatta luotettavampi kartanlukija. Pah!

    • Avatar
      Annika Author at 14:13

      Meillä meni alkuhässäkän jälkeen Johnin kanssa ihan hyvin. Ikinä ei kyllä pitäisi luottaa pelkkään masiinan vaan pitäisi olla paperikartta myös. Sitä ei vain yksin ajellessa oikein jouda lukemaan…

  5. Avatar
    Heidi at 15:00

    Voi John – oikukas matkakumppani sinulla :D. Mutta tämä Italia, miten se voikaan ihastuttaa aina niin paljon. Ihana Italian mukuinen postaus. Tahdon Italiaan… onneksi pääsen pian edes Espanjaan – on sekin jo jotain. Tämä järven kiertäminen polkupyörällä vaikutti muuten kivalta idealta. Ehkäpä joskus…

    • Avatar
      Annika Author at 19:18

      Minun todella tekisi mieleni alkaa tutustua Espanjaan, Portugaliin ja Ranskaan samalla intensiteetillä kuin Italiaan (19 kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana), mutta jotenkin aina vain päädyn Italiaan. Onhan sielläkin vielä niin paljon nähtävää. Bolognan seutu oli kyllä hienoa kaikin puolin.

  6. Avatar
    AnnKat at 22:38

    Upeita kuvia ja ihania maisemia. Matkakuume kyllä nousee ja lisäksi kiinnostus Italiaa kohtaan. Pitäisi varmaan joskus suunnata Rooman sijaan jonnekin muualle. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 22:39

      Ei tartte, jollei halua! 🙂 Italiassa on kyllä kaikea niin kaunista ihan joka puolella.

  7. Avatar
    Henna /suurin onni at 23:14

    Nauratti tuo navigaattorisähellys. Joskus se äänisedät ja -tädit heittäytyvät varsinaisiksi kiusankappaleiksi! Kauniin näköistä seutua… Minäkin olen käynyt Italiassa lähinnä vain Roomassa. Olisihan se varmasti upea maa, mutta aina tuntuu joku muu menevän matkasuunnitelmissa edelle.

    • Avatar
      Annika Author at 23:29

      Niin kuin minulla Italia tuntuu menevän aina muiden Euroopan kohteiden edelle…

  8. Avatar
    Laura / My Passport Pages at 13:19

    Tämä olikin ihan uusi tuttavuus paikkana! Pari vuotta sitten tuli käytyä Comolla, tänä keväänä Gardalla – ehkä siis seuraavaksi tuonne! Pohjois-Italia on vain niin kaunista seutua että siihen ei helposti kyllästy ja kaikki ne pikkukylät pitävät huolen että houkuttelevat kohteet ei tuolla kyllä lopu kesken! Voin niin samaistua tuohon tilanteeseen Johnin kanssa. Itse inhoan navigaattoreita yli kaiken ja välttelen niitä viimeiseen asti. Onneksi kartat piirtyvät muistiin melko helposti, joten pärjään liikenteessä monesti suurkaupunkien ulkopuolella paremmin karttaa vilkaisemalla ennen lähtöä, kuin turvautumalla navigaattoriin.

    • Avatar
      Annika Author at 17:28

      Miten mielerön ominaisuus tuo, ettet tarvitse navigaattoria! Minä voin eksyä, vaikka kuljen kartta kädessä. Olen ihan onneton suunnistaja. Lago d’Iseo oli minullekin aivan uusi tuttavuus. En ollut kuullutkaan ennen kuin b&b:n nainen sitä suositteli. Oli hyvä vinkki!

  9. Avatar
    Venla at 19:20

    Niin unenomainen paikka ja tuo hääauto, apua miten ihana! Jotenkin mulle tuli tästä postauksesta Mamma Mia! -musikaali mieleen, samanlainen positiivinen ja energinen fiilis, kiitos siis siitä 🙂 Como-järvi on muuten ollut mulla varmaan vuoden-pari to-do -listalla.

    • Avatar
      Annika Author at 10:31

      Kiitti! Jos Mamma Mia! tulee mieleen, postauksesta todella on välittynyt hyvää fiilistä. Ja sellainen minulla ainakin oli. Hienoja paikkoja! Mutta joo, Comolle ehdottomasti kannattaa mennä. Kaunista seutua (mutta aika kallista).

  10. Avatar
    Tiia at 19:26

    Ihana tunnelma kuvissa ja ihania ovat kyllä kuvatkin! Olisipa mullakin ajokortti, niin voisin joskus harkita auton vuokraamista ja ajeskella ympäriinsä.
    Mulla tuli maisemista vähän myös mieleen Sveitsi.

    • Avatar
      Annika Author at 10:32

      Noilla kulmilla pääsee kätevästi liikkumaan myös fillarilla ja lautoilla. Tämä oli vasta kolmas kerta, kun ajelen yksikseni ulkomailla, mutta voi että sitä vapauden tunnetta!!

  11. Avatar
    Arja / Haavematkoja at 23:01

    Sinä kun käyt minun blogissa ihmettelemässä pyöräilyä niin nyt minä tulen tänne ihmettelemään sinun autoilua – mulle nimittäin tarjottiin yhtä vuokra-autoa juuri matkalle jonka olen suunnitellut tekeväni yksin, ja enhän minä sitä voi ottaa kun vaikka kortti löytyy ja osaan ajaa motarilla ja kaupugissakin eteenpäin, en osaa parkkeerata taskuun ja tiukemmasta peruutustilanteesta en selviäisi ikinä yksin. Taitaa jäädä autotarjous siis tällä naisella käyttämättä! Tämä järvi oli ihan uusi tuttavuus, Comolla olen käynyt mutta kun Italiaan vielä joskus menen (koska varmasti menen) niin kohteena voisi hyvin olla tämä järvi. Tosi kaunista 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 10:34

      Kerro minulle taskupysäköinnistä… Onneksi selvisin tämäkin matkan ilman vaativia suorituksia. Mutta rohkeasti vain John (navigaattorin mies) juttelemaan ohjeita ja anna mennä! Näille kulmille voitkin sitten lähteä sillä tutummalla välineelläsi, fillarilla. 🙂

  12. Avatar
    Sini at 09:28

    Moi! Bloggasin just vähän pettyneenä Rooman ruokiin – kokemukset tuolta pohjoisesta ovat paljon parempia, mistä johtuukaan

    • Avatar
      Annika Author at 10:36

      Luulen, että Roomassa laatu vaihtelee tosi paljon sen mukaan, ollaanko turistialueilla vai paikallisten suosimissa ravintoloissa. Villi veikkaus, mutta epäilisin näin olevan. Bergamossa ja muualla tällä reissullani sain tosi hyvää kaikkialla ja ihan kohtuulliseen hintaan.

  13. Avatar
    Mikko Nurminen at 10:48

    Italia on kyllä todella monipuolinen! Maisemat olivat todella tutun näköisiä omalta reissulta kuukauden takaa kun oltiin Gardajärvellä. Sillä reissulla nähtiin Venetsiaa, Riminiä, (San Marinoa), Ferrareita Maranellossa, Gardaa ja Etelä-Tirolia jylhine vuorineen. On todella kaikkea kaikille!

    • Avatar
      Annika Author at 12:24

      Olin sanomassa, että Pohjois-Italia varsinkin on monipuolinen, mutta kun aloin miettiä tarkemmin, on todettava, että ihan kaiki osat maasta ovat!

  14. Avatar
    Lotta Watia | Unagidon at 13:45

    Italiasta olen nähnyt vain Rooman ja päivämatkalla Pompeijin, joten paljon olisi vielä nähtävää. Tuo on kyllä niin totta, että jos on 19 kertaa jo maassa käynyt, niin on vaikea saada wow-efektiä aikaiseksi. Italian maaseudulla olisi ihana käydä ja joskus se pitää vielä ehdottomasti toteuttaa. Menisin mä Roomaankin kyllä mielelläni uudemman kerran.

    • Avatar
      Annika Author at 15:01

      Rooma on hieno! Olen ollut kahdesti. Nyt kiinnostukseni on pienemmissä paikoissa, koska on hinku kokea uutta. Bergamon tienoo oli aivan erinomainen vaihtoehto sekä kaupunki- että maaseutunälkään.

  15. Avatar
    Jenni / Globe Called Home at 15:53

    Jos olisin yksin tuolla päin, en usko että haluaisin siltikään vuokrata autoa, vaikka sillä pääseekin kätevästi liikkumaan. Muistot Italian liikenteestä ovat sen verran järkyt, että ei kiitos siihen sekamelskaan. 😀 Mies kyllä pyöritti rattia ihan sujuvasti, vaikka kirosikin kanssa-autoilijoita jatkuvalla syötöllä.

    • Avatar
      Annika Author at 16:09

      Ajan niin paljon kotona, että tuntuu ihan luontevalta ajella matkallakin. Edellisellä kerralla Ragusan hädin tuskin auton levyiset kadut aiheuttivat vähän hikoilua, mutta nyt ei tullut edes lämmin. 🙂

  16. Avatar
    sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi at 17:43

    Italia taitaa olla aika monelle suomalaiselle rakas paikka. Meidänkin kesälomareissulla monet hienoimmat jutut tulivat vastaan nimenomaan Italian puolella autoillessa. <3 Meillä minä toimin navigaattorina, en tosin tiedä olivatko ne ohjeet yhtään sen loogisempia kuin tällä sinun Johnilla…. ;D

    • Avatar
      Annika Author at 19:17

      Minulla on viha-rakkaussuhde maahan. Mitta aina vain palaan. Ehkä se johtuu siitä rakkauspuolesta. Jotenkin vain sinne aina palaa.

    • Avatar
      Annika Author at 11:56

      Matkakuumen nostatus onkin blogien lukemisessa pahinta! Pitäisi päästä suunnilleen kaikkialle.

  17. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 11:27

    Sinulle on kyllä luotu tarinan kirjoittamisen taito – lukija kokee olevansa itse reissussa matkassa! Kivat kuvatkin oli eli varsin mukaansa tempaava juttu. Pirkko Liinamaa olisi aikaisemmin todennut Levyraadissa, että 9,5 – jalka heilui. (Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että Pirkko Liinamaa ja Klaus Järvinen tiesivät musiikista omalla tavallaan kaiken, Järvinen teknisesti ja vastaavasti Liinamaan jalkaheilunnan määrä kertoi laulun arvosanan.)

    • Avatar
      Annika Author at 11:54

      Kiitos! Ihan paras kohteliaisuus ja kiitos, jonka tarinankertoja voi saada. Joskus irtoaa, joskus ei. 🙂

  18. Avatar
    Jenna | Journey Diary -matkablogi at 12:48

    Ihania maisemia ja reissufiilistä! Järkyttävän matkakuumeen kourissa kärvistelen, eikä tää sunnuntaistriimi auta asiaa yhtään D:

    • Avatar
      Annika Author at 15:27

      Juu ei auta blogien lukeminen matkakuumeeseen. Aina löytyy paikkoja, joihin tekisi mieli.

  19. Avatar
    Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi at 13:03

    nää kuvat on vanginneet sen kiirettömyyden ja etelän tunnelman niin hyvin <3

    • Avatar
      Annika Author at 15:28

      Elokuussa epäilemättä näissäkin kohteissa olisi enemmän säpinää, mutta syyskuun lopulla paikat alkoivat jo valua kiireettömyyteensä.

    • Avatar
      Annika Author at 17:45

      Enpä muista, mistä tuon määritelmän Monte Isolasta silloin luin – ja uskoin. On tainnut kirjoittajalla rajautua Eurooppa johonkin Itämeren eteläpuolelle. Keski- ja Etelä-Euroopan suurin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.