Lasten kanssa matkustaminen on oikeasti aika antoisaa. Lapsilla on käsittämätön kyky sopeutua kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen tai paikkaan. Toisaalta veikkaan, että vanhempien asenteella on merkitystä. Jos vanhemmat ottavat rennosti ja ovat rauhallisia, tarttuu se myös lapseen. Ainakin meillä ulkomailla toistuvat samat tilanteet kuin kotonakin. Niin tälläkin reissulla. Isoveli kiusaa, tulee oksennus autoon, hiekkaa tai suolavettä on silmässä, kaupasta ei saa mansikkajäätelöä tai ravintolasta nuggetteja. Toisaalta veljekset jaksavat leikkiä toistensa kanssa tuntikausia, jakaa karkkinsa, ihmetellä ’romutaloja’ ja sitä miten ”täällä on äiti tosi lämmintä eikä tarvitse mitään haalaria päälle”, kehua äidin kaunista uimapukua ja etsiä isän kanssa simpukoita.
Oman suolansa matkaan toi hurmaavan letkeä ranskalais-karibialaisuus. Suomalaisen järjestyksen ihmisenä kaikki ei ehkä ihan aina (korostetusti) tapahdu loogisimman päättelykyvyn mukaan. Toisaalta tällä elämänmentaliteetilla oli myös vaikutuksensa siihen, että oikeasti parin päivän jälkeen kadotin tiedon siitä mikä päivä on tai mitä kello on; elimme kirjaimellisesti auringon mukaan. Jollain tapaa aistit herkistyivät kuuntelemaan itseämme, lapsia, luontoa.
Matkasta jäi ihania muistoja. Ja itselleni kyky olla tuijottamatta koko ajan kelloon ja antautua sen mukana tuomaan mukamas kiireeseen. Vielä hetkeksi, Guadeloupen aurinkoon, lämpöön ja aivan huumaavaan värimaailmaan.
Monilla Grand-Terren rannoilla koralliriutat estävät isoimpien aaltojen pääsyn rantaan.
Lounaalla Saint-Francoisin kylässä. Rantabulevardin penkillä oli hauska täti.
Iltaleikit rannalla. Kun aallot olivat meressä pojille liian isot, voi leikkiä rantavedessä korallikivien suojassa.
Meriveden lämpötila oli ehkä noin 26 astetta. Vilukissakin nautti uimisesta.
Rannalla kävi aina lempeä tuuli, joka kuivatti hetkessä.
Ihana juosta rantavedessä. Auringossa ja meressä vietetyn päivän jälkeen ei ollut vaikeuksia saada unta.
Omat jalanjälkeni, jotka meri jo pian huuhtoi pois
Matkan toiseen majapaikkaamme Basse-Terren Deshaiesissa ajoimme maisemareittiä kansallispuistoalueen halki. Kävimme ihailemassa Cascade aux Ecrevisses -vesiputousta
Samalla reitillä kävimme Guadeloupen eläintarhassa. Kuvassa eläintarhan pieniä kilpikonnia. Jotkin rannat olivat suojeltuja kilpikonnien pesimisen vuoksi. Akvaariossa näimme upeita, isoja merikilpikonnia, joita elää Guadeloupen merialueilla.
Iltauinnilla Deshaiesin Grand Anse -rannalla auringonlaskun aikaan
La plage de la Perle oli upea ranta Deshaiesin lähellä. Olimme ensimmäiset heti aamusta. Heräsimme aamuisin aina aikaisin. Kukot alkoivat kiekumaan kuorossa aina auringonnousun ja -laskun aikaan.
Guadeloupe, kuten moni muukin Karibian saarista, on tunnettu rommeistaan.
Plage de Malenduren ranta on melkein mustaa laavahiekkaa. Rauhallinen meri ja lämmin päivä aamupäivän sadekuurojen jälkeen takasivat mahtavan iltapäivän rannalla. Rannan edustalla sijaitsee Cousteaun mukaan nimetty suojeltu koralliriutta.
Ihania värejä. Matkalla takaisin Dechaiesiin pysähdyimme Pointe-Noiren rannan kävelykadulle ostamaan patonkia, jäätelölle ja ihailemaan auringonlaskua.
Patisserie/boulangeriesta sai aamuisin ja iltapäivisin tuoretta patonkia. Pysähdys iltapalaostoksille.
Nam!
Kaakaofarmilla Pointe-Noiressa
Hedelmä, jonka sisällä kaakaopavut kasvavat
Rannalla sijaitsevan sukellusyrityksen maja. Ihania värejä seinämaalauksissa kaikkialla.
Yövyimme matkamme viisi viimeistä yötä Caraib Bay -hotellissa Deshaiesissa.
Välillä altaalla
Deshaiesin kasvitieteellisessä puutarhassa oli upeita kukkia, kasveja ja puita.
Veljekset auringonlaskun aikaan
Au revoir Guadeloupe…
…ehkä palaamme vielä! Viimeinen ilta rannalla auringonlaskun aikaan.