Kuvamatka lapsiperheen kanssa Guadeloupelle (by Milla)

Lasten kanssa matkustaminen on oikeasti aika antoisaa. Lapsilla on käsittämätön kyky sopeutua kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen tai paikkaan. Toisaalta veikkaan, että vanhempien asenteella on merkitystä. Jos vanhemmat ottavat rennosti ja ovat rauhallisia, tarttuu se myös lapseen. Ainakin meillä ulkomailla toistuvat samat tilanteet kuin kotonakin. Niin tälläkin reissulla. Isoveli kiusaa, tulee oksennus autoon, hiekkaa tai suolavettä on silmässä, kaupasta ei saa mansikkajäätelöä tai ravintolasta nuggetteja. Toisaalta veljekset jaksavat leikkiä toistensa kanssa tuntikausia, jakaa karkkinsa, ihmetellä ’romutaloja’ ja sitä miten ”täällä on äiti tosi lämmintä eikä tarvitse mitään haalaria päälle”, kehua äidin kaunista uimapukua ja etsiä isän kanssa simpukoita.

Oman suolansa matkaan toi hurmaavan letkeä ranskalais-karibialaisuus. Suomalaisen järjestyksen ihmisenä kaikki ei ehkä ihan aina (korostetusti) tapahdu loogisimman päättelykyvyn mukaan. Toisaalta tällä elämänmentaliteetilla oli myös vaikutuksensa siihen, että oikeasti parin päivän jälkeen kadotin tiedon siitä mikä päivä on tai mitä kello on; elimme kirjaimellisesti auringon mukaan. Jollain tapaa aistit herkistyivät kuuntelemaan itseämme, lapsia, luontoa.

Matkasta jäi ihania muistoja. Ja itselleni kyky olla tuijottamatta koko ajan kelloon ja antautua sen mukana tuomaan mukamas kiireeseen. Vielä hetkeksi, Guadeloupen aurinkoon, lämpöön ja aivan huumaavaan värimaailmaan.