Kulttuuria São Toméssa

Kulttuuria São Toméssa

Emme ole afrikkalaiseen kaupunkielämään päässeet tutustumaan kuin kohta kymmenen vuotta sitten Addis Abebassa ja nyt  São Toméssa. Pohjoisafrikkalainen on niin erilaista, etten laskisi sitä tähän. Sinä on niin paljon vaikutteita toisalta Euroopasta, toisaalta arabikultturista, että hyvin ranskalaista Algeria tai euroopplais-itämaisia Marokon kaupunkeja ei helpolla tunnistaisi afrikkalaisiksi.

kulttuuri

Taloja São Tomén rantabulevardin varrelta

Toisaalta São Tomén kaupunki on keskustan markkinoiden ympäristön härdelliä, toisaalta meren rannan rauhallisempia osia. Kulttuurielämä on lähinnä rannassa. Pienen valtion pienessä pääkaupungissa ei varsinaista kulttuurilomaa voi viettää, mutta mielenkiintoisia juttuja sielläkin on.

São Tomén kansallismuseo on 1500-luvulla rakennetussa St Sebastianin linnoituksessa. Linnoitus on söpö, ja sen pienissä huoneissa on aika vaatimaton mutta ihan kiinnostava museo, joka kertoo elämästä saarella menneinä aikoina sekä jonkin verran nykyisyydestä, mm. kilpikonnien suojelusta. Pieneen pääsymaksuun kuuluu opastus, jonka täälläkin saimme ranskaksi. Tyylikkäin huone oli sisustettu tummalla puulla ja kristaleilla. Se oli kalustettu siis jonkin vanhan plantaasin salin tavaroilla. Opas näytti meille myös, millainen on ollut entisaikainen ilmastointi: katosta roikkuva punottu levy, jota on narusta vetämällä leyhytelty ruokailijoiden vilvoittamiseksi.

PAP55860

PAP55868

Museon sisällä ei saanut valokuvata. Kauneimmillaan rakennus olikin kyllä ulkopuolelta.

PAP55871

Yhden huoneen oven kohdalla opas sanoi, että täällä on ikäviä valokuvia. Voi tulla sisään tai olla tulematta. Valitsin jälkimmäisen. Sanoin miehelleni, etten sitten halua edes tietää, mitä kuvat esittävät, koska mielikuvitukseni kyllä riittää näkemään asiat, jos niistä kuulen. Mielikuvani museosta jäivät siis positiivisiksi.

Joitain satoja metrejä museolta on Cacau, entinen muistaakseni junavarikko, nykyinen kulttuurikeskus. Cacaussa on torstai-iltaisin noin 15 euron hintainen buffetillallinen, jolla tarjoillaan paikallisia ruokia. Ruoan vuoksi menimme, mutta samalla oli mahdollisuus tutustua näyttelyyn, joka oli minusta varsin mielenkiintoinen. Buffet näytti olevan suosittu nimenomaan kaupungissa asuvien ulkomaalaisten keskuudessa. Asiakkaista huomasi, että saarelle tullaan nimenomaan töihin, koska keski-ikä oli varsin alhainen, 35 ehkä.

PAP66051

Cacaun ravintola

PAP66068

Saotomelainen buffet

PAP66055

PAP66049

PAP66047

kulttuuri1

Alku- ja pääruoan välissä esiintyi tanssiryhmä, joka oletettavasti paikallisia tansseja. Ryhmällä oli hyvä meininki. Kuusihenkisen nuorten tanssijoiden ryhmän menoa oli ilo katsella. (Sama porukka mutta suurempana esiintyi muuten seuraavana päivänä hotellimme barbeque-illassa, johon emme kuitenkaan osallistuneet kuin lasillisella baarissa. 37 euron hinta tuntui turhan kalliilta.) Pääruoan aikana ja sen jälkeen esiintyi myös laulaja. Ilta oli siis kaikkineen aika kiva, vaikka pakko myöntää, en oikein ole päässyt sisään saotomelaiseen keittiöön. Kala oli kaikkialla hyvää, mutta muuten en voi sanoa nauttineeni ruoasta.

PAP66072

PAP76075

Mennessämme Cacaun illalliselle, näimme, miten hienoja mersuja kokoontuu linnoituksen edessä olevalle nakkikioskin näköiselle pikaruokapaikalle (jollaisia kaupungissa näkyi muutamia). Kun lähdimme kymmenen tienoilla takaisin, saaren parhaimpiin lukeutuvia autoja oli edelleen kiskalla. Torstai-ilta näyttää siis olevan kokoontumisilta – kuka missäkin pitää seuraa. Toinen tällainen ruokapaikka oli lähellä hotelliamme. Siihen oli aina iltaisin ihan jonoa. Ruokaa ja alkoholia näkyi olevan tarjolla. Suurihan oli houkutus mennä jonoon ja asettua tiskille syömään, mutta ennen vatsatautia halusin pelata varman päälle ja sen jälkeen toki muutuin vielä varovaisemmaksi.

Ehkä sittenkin kaikkein kiinnostavin kulttuurianti olisi ollut Claudio Corallon suklaatehdas, mutta sinne emme koskaan päässeet. Saarikierroksen jälkeen opas kysyi, haluaisimmeko sinne mennä, mutta ylpeyksissämme totesimme, että kiitos vain, ihan itsekin voimme mennä. Kun lähdimme tehdasta etsimään, emme sitä löytäneet. Aukioloajoistakaan ei oikein ole varmuutta. Kierrokset ja suklaanmaistelut alkavat, kun tehtaalla työt loppuvat, mutta mitään ei ole, jos herra Corallo on vaikkapa Principen saarella kaakaoviljelmillään. Hienoilla nettisivuillakaan ei kerrota aikatauluista mitään. Myöhemmin tapasimme yhden oppaan, joka kertoi tehtaan olevan avoinna vain tiistaisin. Kaikkien muiden lisäksi tässä on taas yksi syy palata: minä HALUAN suklaatehtaaseen. Lentokentällä myytiin Claudio Corallon suklaita. Kokeeksi ostin pari pakettia – ja aika nopeasti hoidin kokeilut pois kuleksimasta. Erinomaista tummaa suklaata.  

PAP96212

Next Post:
Previous Post:
There are 2 comments for this article
  1. Avatar
    Anita at 20:11

    Eksyin blogiisi selailemaan erään Rantapallon blogin kautta. Ihanan värikkäitä kuvia ja maisemia täällä jutuissasi. Enpä ole koskaan tälle kulmalle maailmaa päässytkään, toivottavasti tulevaisuudessa. Aina, kun blogeista lukee jotain mielenkiintoista, pohtii, miksei tämä jo ole reissulistalla? Ongelma vaan on se, että lista tuntuu välillä paisuvan ja paisuvan, kun kaikkialle pitäisi päästä 😉

    Anita
    http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen

    • Avatar
      Annika Author at 21:19

      Hei Anita, ja kiva että löysit tänne. Reissulista on tosian loputon. Sille tulee kohteita enemmän kuin ehtii käydä, ja esimerkiksi juuri São Tomésta tuli minulle tänne on pakko päästä uudelleen -kohde.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.