Kulissien takana, siellä missä ei aina aurinko paista

Kulissien takana, siellä missä ei aina aurinko paista

Matkablogeja syytetään siloitellusta kuvasta, siitä, että kaikki olisi aina vaan niin ihanaa. Useimmiten matkalla kyllä näin on. Miksi lähteä ja laittaa rahoja reissaamiseen, jos ei siitä jokseenkin aina nauttisi? Milloin sitten kirjoitan, että jokin kohde tai matka ei ollutkaan unelmien täyttymys, saan palautetta siitäkin, että mitä sinä siellä taas valitat. Olin joskus kamalan kauan sitten Juice Leskisen keikalla. Hän lauloi aika paljon biisejä, joita yleisöstä vain harva tunsi. Välispiikeissä hän välillä suorastaan vittuili yleisölle. Kun yleisö sitten huuteli toivebiisejä, Juice tokaisi, että ei hän mikään jukeboksi ole. Niin, ei blogikaan ole jukeboksi ja kaikkia ei todella voi miellyttää. 

Tämä postaus ei todellakaan ole hehkutusta. Tämä on pieniä paloja niitä hetkiä, joita en ole tähän asti jakanut kuin ystävieni kanssa, luultavasti suurelta osin huonolaatuisia kännykkäkuvia tilanteista, jotka eivät välttämättä naurattaneet silloin – eivät ehkä vieläkään – mutta ovat osa elämää. Saattaa mukana olla jotain sellaistakin, mikä nauratti ihan hulluna. Hyvä minä, täällä minä ”valloitan” maailmaa yksikseni, vähän välillä yksinäisenäkin. 

UntitledKuppinuudeleita 4,5 tähden hotellissa Bangkokissa. Kyllä. Hotelli oli alueella, jolla ei oikein ollut ravintoloita. Se, missä olin käynyt, ei houkutellut. Hirveä väsymys. Koko päivä töitä. Siinä sitten puoliksi peiton alla, huivi kaulassa ilmastoinnin viimalta suojaamassa vedän rillit päässä kuppinuudelia ja mietin, että kyllä varmaan Bangkokista parempaakin ruokaa saisi. 

Mutta matkailuhan on aina pelkkää glamouria, eikö? Lupasin kyllä itselleni, että tämän jälkeen en kuppinuudelia vedä, ja hyvin piti päätös. Toisaalta ihan hyvältähän ne maistuvat… Seuraavan kerran taisin tarttua nuudelikuppiin ruokamyrkytyksen jälkeen, kun aloin harjoitella taas syömistä. 

 

UntitledOn mahtavaa, kun huoneessa on pesukone. Singaporessa tuli tarve vaatehuollolle, mutta pesulat eivät suinkaan ole niin edullisia kuin kohteissa ennen ja jälkeen. Mutta mikäpä siinä itse pyykätessä.

Hain alakerran marketista pesuainetta. Ja perään soitin respaan, etten saa konetta käyntiin. Ja ohjelman päätyttyä, että nyt ei aukea kone. Oli muuten voittajaolo.

Jotenkin tämä kulminoitui vielä pyykkitelineen pystyttämiseen. Ei ollut kakkupala minulle se. Sain myötätuntonauruja Facebookissa, kun jaoin kuvamateriaalia kavereille saatesanoilla ”onneksi en ole innostunut telttailusta”. Saattaisin joutua nukkumaan taivasalla. Voi kai siihen telttaan jotenkin vain kietoutua? Ai ei? 

 

UntitledJuhlapyhät yksin. Mikä ihme siinä on, että normikeskiviikot ja -viikonloput ja mitkä vaan päivät ovat reissussa yksinkin ihan normaaleja. En haikaile seuraa, viihdyn itsekseni. Mutta jos kalenterissa sanotaan, että Suomessa on nyt juhlapyhä, vaikkapa juhannus, tuntuu Phnom Penhissä, että yksin ollessani olen ihan luuseri. En ole kenenkään mökkibileissä suuren kaveriporukan ympäröimänä. Ei silloin voi lähteä ulos. Pitää märehtiä omaa surkeutta hotellissa ja tilata huonepalvelusta ruokaa. Onneksi oli kaatosade. Sillä sain itselleni perusteltua tämän. 

 

UntitledEntä uusi vuosi? No silloin pitäisi olla hurjat bileet ja tötteröhatut ja raketit ja mitä siihen nyt kuuluukaan. Entä jos on yksin Espanjassa, jossa myös sataa ja kaikki ovat perhebileissä pitkälti yli puolen yön? Hotellin baarissa ehkä olisi muita yksinäisiä. Ei ole. No otan lasin sampanjaa kumminkin. 

Kävi vielä niin, että henkilökunta oli jotenkin unessa ja jouduin odottelemaan aika kauan. En joutunut maksamaan. No niin, ilmaista sampanjaa. Että hyvää uutta vuotta vaan sullekin!

 

UntitledParatiisirannoilla on aina aurinkoista ja ihanaa. Paitsi silloin, kun ei paista aurinko vaan sataa kaatamalla ja ainoa oikea varustus on sadevermeet. Sitten siellä pitää istua sadeviitan sisällä. Olin sentään osannut varautua.

Kaikki muut kastuivat ihan kunnolla – tai ottivat ilon irti ja kelluivat menemään meressä. Se oli kuulemma ilmaa lämpimämpi. Sama se miten sitä itsensä kastelee. 

Sateessa saa myös näemmä kehiteltyä kunnon kaksoisleuan, jonka poistamiseen eivät kuvankäsittelytaidot riitä.

 

 

UntitledKun rahat eivät riitä. Jos olet lukenut blogiani ennen, tiennet, että tykkään laadukkaista jutuista. Ne ovat kivoja. Mutta milloin kolmen tähden hotellista pitäisi maksaa 1800 euroa viikko ja laadukkaammasta enemmän, alkaa tulla budjetti vastaan. Näin kävi viime keväänä Dublinissa.

Niinpä asuin viikon vaaleanpunaisessa keittiössä. Kuvassa näkyy koko asunto. Lisäksi oli kylpyhuone. Tiedäthän ne englantilaistyyppiset, joihin ei kannata viedä kosteusmittaria, ettei omistajalle tule paha mieli ja kymppitonnien korjauslaskua. 

UntitledHappy honeymoon -kakku odotti soolomatkailijaa hotellihuoneen pöydällä Bangkokissa. Myönnän, söin sitä. Nimenomaan sitä, ei sen. En kokonaan.

Voi heitä, jotka ehkä jäivät ilman. Toisaalta ei honeymoonilla suklaakakkua kai kaipaa? Sopii nemmän soolotytöille. 

 

 

 

UntitledRanskastahan saa maailman parasta ruokaa, sanotaan. 

Yksin syöminen ei yleensä minua enää vaivaa, mutta kun on ensin kävellyt sellaiset 15 kilometriä, alkaa tulla ilta ja väsy, mitä silloin tekee? Sateinen ilta vielä. En minä saa kiskottua itsestäni energiaa vaihtaa vaatetta ja lähteä ravintolaan.

Marks & Spencerin deli toimii mainiosti. Kolmen ruokalajin aterian free flow sampanjalla voi vetää myös omassa huoneessa sängyllä. Ai miten niin free flow, tuossahan on vain yksi pieni pullo? En minä enempää olisi jaksanut. 

 

 

UntitledTässä pääsevät oikeuksiinsa a) kartanlukutaitoni ja b) uskoni Google mapsiin ja ihmisiin.

Google kertoi, että matkaa kohteeseen on kilometri. Siitä vaan pistelee menemään rautatien yli ja jatkaa kotvasen.

No kyllähän se suunnilleen näin oli, mutta mitään tietä ei ollut kuin siihen asemalle. Loppumatkan saattoi kyllä edetä, jos vain lakkasi ajattelemasta, mikä mönkiäisiä tuolla vyötäröön asti ulottuvassa ruohikossa ehkä on. 

Ai mihin olin menossa? Kattoterassille katsomaan auringonlaskua. Ai miten kävi? No ei välttämättä ihan parhaalla tavalla. 

 

Onhan näitä. Kun lentokoneen penkki värjää valkoiset housut takamuksesta siniseksi, kun hotellin lobbyssä kysytään papereita, koska minua luullaan prostituoiduksi, kun ruokamyrkytys riuduttaa kolmeksi päiväksi. Mutta miten matkalla oleminen muka olisi aina hattaraa? Ei se ole. Se on elämää. 

Next Post:
Previous Post:
There are 8 comments for this article
  1. Avatar
    Liza at 22:51

    Kiitos tästä, matkaaja! Mä niin tykkään rehellisyydestä kaiken tän kiiltokuvan keskellä. Koska elämä vain on. Iloa, valoa ja onnea tuleviin, elämänmakuisiin reissuihin!

    • Avatar
      Annika Author at 15:02

      Niin, elämässä on niin kaikenlaista. Toiset haluavat näyttää vain kaiken kauniin, vaikkei se olisi aina edes ihan totta. Mutta luonnekysymys kai se on. Minusta tuntui hyvälle kertoa myös kaikki tämä.

      Ja kiitos. Iloa ja onnea elämän soisi suurimmaksi osaksi olevan.

  2. Avatar
    Tuuli at 18:44

    Tuo kuppinuudeli peiton alla kolahti ja hymyilytti. Näin niin itseni siinä. Olen tosiaan itsekin useamman kerran hytissyt kylmässä hotellihuoneessa ja syönyt jotain vastaavaa. Lähinnä kyllä työmatkojen yhteydessä, mutta jos reissaisin muutenkin yksin, en yhtään epäile, etteikö kuppinuudelit tai ainakin tuo deliateria toteutuisi. Aina ei vaan jaksa, vaikka olisi miten kivassa paikassa.

    Hienoa, että jaat näitäkin hetkiä, sillä nekin kuuluvat elämään ja matkailuun siinä kuin ne huippujututkin. Ei varmaan millään matkalla kaikki kokoajan ole ihanaa, vaikka niin tietysti toivoisi, kun matkaan kuitenkin aika paljon rahojaan laittaa. Tykkään kyllä blogistasi tosi paljon juuri tämän rehellisyyden takia.

    • Avatar
      Annika Author at 20:20

      Niin, vaikka olisi mikä unelmaloma, kaikkea voi sattua. Eivät nämäkään hetket mitään ole varsinaisesti pilanneet, kunhan ovat sillä hetkellä jotenkin rikkoneet fiilistä tai tuntuneet hassulta. Ja kiitos palautteesta. On mukava kuulla, että tällainen tapa on sinusta kiva. Minä taidan olla liian avoin ja suora siihen, että asioista näkyisi vain valoisa puoli.

  3. Avatar
    Susanna at 21:07

    Se honeymoon kakku voi ei 😀 ja joku häämatkalainen tietysti jäi saamatta sellasen. Minulla on kokemus vähän vastaavasta, meinaan saan aina jatkuvasti ulkomaisilta perhematkabloggaajilta kaikkia yhteisö -kutsuja netissä. Viimeksi vastasin ettei minulla ole lapsia, no eipä kuulunut mitään sen jälkeen. En kyllä tiedä mikä ihme käsitys nykyään on että kaikki matkailijat ovat joko honeymoonilla tai lapsiperhematkailijoita, kun emme me kaikki ole ja yleensähän se puoliso+lapset näkyy kuvissa jos ne on

    • Avatar
      Annika Author at 20:21

      Kyllä minua nauratti tuo honeymoon-kakku. Ihan sopivan kokoinen yhdelle. 🙂

  4. Avatar
    Jenni | Boarding Time at 09:45

    Se kun lentokoneessa vauvasi oksentaa edessäsi istuvan henkilön PÄÄHÄN (koska olet juuri sopivasti ja sopivaan aikaan kohottanut vauvelin penkin yläpuolelle), tai kun huomaat kiireessä napanneesi matkalaukkuhihnalta toisen matkustajan laukun ja juosseesi sen kanssa lentokenttäbussiin. Tai kun olet tullut varanneeksi niinkin hienon hotellihuoneen, ettei loisteputkivaloja voi sammuttaa koko yönä koska seurauksena torakkahyökkäys (okei enää en kyllä jäisi moiseen kämppään nukkumaan)… tai kun olet lähtenyt Japaniin ilman käteistä ja pankkikorttisi katoaa ensimmäisenä aamuna. Priceless!!!

    Kyllähän noita tilanteita matkoilla riittää, eikä todellakaan kaikki mene aina ihan putkeen.
    Olipa mahtava postaus, ihan sai ääneen nauraa. Kiitos! 😀

    • Avatar
      Annika Author at 20:24

      Ihanaa! Kaikkea todellakin sattuu ja tapahtuu!

      Sun torakoista tuli mieleen mun yksi varsin kallis majapaikka Malesiassa. Pikkutalossani oli aivan jäätävän kokoinen hämähäkki. Murskasin sen jättiruukulla. Ruukku oli seuraavana päivänä taas omalla paikallaan, eli ruumis oli löydetty. Onneksi sängyn ympärillä oli moskiittoverkko. Tein sängystä niin tiiviin bunkkerin kuin osasin. Siinä sitten mietin, pitääkö barrikadini, jos hämpen kaverit tulee hautajaisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.