Jos menisin Damaskokseen uudelleen, ottaisin hotellin ehdottomasti vanhasta kaupungista, keskeltä kaikkea ihmisvilinää. Kansainväliset hotellit näyttivät kaikki olevan kasaantuneena vähän vilkkaimman keskusta-alueen ulkopuolelle. Olimme Damaskoksessa sekä loman alussa että lopussa. Ensimmäinen hotelli oli muistaakseni Hilton reiluhkon kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, tai ainakin matka tuntui 35 asteessa tarpeettoman pitkältä.
Koska osa suunnitelmista oli levällään vielä Syyriassa ollessammekin, emme olleet varanneet kaikkea majoitusta etukäteen. Kuten matkustusfilosofiaani esitellessäni olen sanonut, paljon matkustavan on ajateltava myös lompakollaan, ja jos majoitus esimerkiksi maksaa enemmän kuin satasen yö, siinä on oltava jotain todella erityistä, vaikkapa sijainti Manhattanilla (tai enemmän kuin kaksi tähteä Italiassa, mutta se on eri tarina).
Viimeiseksi yöksi satsasimme ihan kohtuuttoman paljon hotellihuoneeseen, mutta jos hotelli on oman blogimerkinnän arvoinen, se on hintansa arvoinen myös. Agenor boutique hotel oli elämys! Se oli avattu hotelliksi samana vuonna (2010), kun mekin siellä yövyimme, mutta en muista, kuinka monta sataa vuotta vanha rakennus alun perin on. Saimme lähtiessämme kirjan, johon on kuvattu kaikki hotellin 12 huonetta. Runsaudessaan ne eivät vastaa skandinaavista pelkistettyä omaa tyyliäni, mutta kyllä vain tunsin oloni kuin prinsessaksi palatsissa.
Täysin odottamatonta kuitenkin oli, että hotellin sisäpihalla (ks. kuvat yltä) järjestettiin lastenjuhlat. Varakkaan damaskolaisperheen ipanan kaverisynttärit olivat aika meluisat. Hotellilta pahoiteltiin kyllä meteliä, mutta ei se ääntä vähentänyt. Tässä atmosfäärissä olisi ollut kiva nautiskella oleilusta. Illalla kattoterassi oli mukava paikka istuskella hetki. Se ei ollut lainkaan näin viehättävä kuin muu hotelli, mutta tosi kiva kuitenkin.
(Tarkistin muuten hintatason, ja se on selvästi laskenut näinä vuosina, ehkä juuri Syyrian turvallisuustilanteen huonon maineen vuoksi.)
