“Tule Kuala Lumpuriin. Minä olen täällä.” Miten sinä tämän tulkitsisit? Minä tulkitsin väärin. Olin jo vähän miettinyt lentäväni Kuala Terengganusta viikoksi Penangille: puolet biletystä George Townissa, puolet relaa rannalla. Olin löytänyt ihanan rantahotellinkin jo. Mutta erehdyin vielä kysymään malesialaiselta kaveriltani mahdollisia muita kohteita, olisiko vaihtoehtoa Penangille. “Tule Kuala Lumpuriin. Minä olen täällä.” Tulkitsin hänen olevan seuraa vailla, haluavan ehkä olla vähän paikallisoppaana minulle. No, ensimmäisenä iltana juotiin hänen ystäviensä kanssa rommia aamuviiteen, mutta muuten olin omillani.
Kuala Lumpur on suurkaupunki, ja se lamautti. Aloin elää kuin arkea: hoitelin asioita, tein veroilmoituksen, kävin lenkillä, pesin pyykkiä, hain aamiaista lähiostarista ja palasin takaisin, tapasin suomalaistuttua lounaalla, istuin pitkiä aikoja uima-altaalla varjossa vain lukemassa, vaikka suurkaupunki sykki ihan siinä alapuolella (allas oli katolla). Olin kuin en turisti olisikaan.
Mutta väkisinhän siinä arkiaskareiden välillä näkee kaupunkia, tekee havaintoja. Tässä on satunnaisia, joista ehkä Kuala Lumpuriin matkustavalle voisi olla iloa.
Chinatownin katumarkkinat
Monessa kaupungissa Chinatown on hyvää katuruokaa, mukavaa ja leppoisaa meininkiä. Kuala Lumpurissa ei ole. Petaling Street on sen ydin. Sieltä saa kopioituna suunnilleen kaikkea, mitä kopioida voi. Jos haluaa halvan Louis Vuittonin ja on tyytyväinen siihen, mikä ettei. Jos rantarolexit ovat mieleisiä, saa niitäkin. Yhdeltä kauppiaalta kysyin, ostaako joku oikeasti kopiokelloja. Kuulemma ostaa. Myydään markkinakaduilla jotain ruokaakin, mutta street food -paratiisista ei voi puhua. Halpojen hotellien edustojen tyttökauppa ei ollut silmiinpistävää, mutta olemassaolevaa.
Grand mosquen kulmat
Grand Mosqueen pääsi vielä kymmenen vuotta sitten. Siellä piha-alueilla hiippailin laina-abayjassa. Enää ei pääse kuin portille ottamaan kuvia. Koko ympäristö on nyt (kesällä 2017) yhtä suurta rakennustyömaata, ja upeasta moskeijasta ei saa otettua kokonaiskuvaa mistään suunnalta. Mietin, johtuuko aitaaminen viime vuosien kaikista pahoista tapahtumista vai voisiko Ramadan olla ollut syynä. Se oli juuri alkanut, kun menin Kuala Lumpuriin. Moskeijan ympäristössä on paljon kauniita rakennuksia, joita kuvaamaan tuodaan bussilasteittain kiinalaisia.
Grand mosquelta Chinatowniin
Moskeijan ja Chinatownin kulmilla käveleminen oli minusta tällä kertaa parasta Kuala Lumpuria. Siellä ei ole jälkeäkään Bukit Bintangin teräksestä ja lasista, korkeista rakennuksista tai ostareista. Myös turisteja on paljon vähemmän. Vaeltelin tuntikausia, ostin limun, istahdin katukivetykselle hetkeksi, jatkoin matkaa, eksyin, pysähdyin kahvilaan. Tällainen on minusta ihan parasta silloin, kun eksymisestä ei ole esimerkiksi mitään turvallisuusriskiä. Kuala Lumpur on turvallinen myös illalla, mutta päivällä erityisesti. Välillä seutu on hyvin kiinalaistyypistä, välillä taas on trendikkäitä kahviloita ja viinimyymälöitä. Alueen monimuotoisuus kiehtoo.
Kulkemiseen Grab
Ei taksi kallis ole, mutta edullisempi on Grab. Se on kuin Über, mutta toimii matkaperusteisesti, eli hinta on varmasti se, mitä tilatessa kerrotaan. Kuala Lumpurissa on ilmarata ja tiheä bussiverkosto, mutta milloin en kävellyt, ajelin Grabillä. Hinnat ovat ihan naurettavan halpoja. Lyhyet kaupunkimatkat olivat euron luokkaa. Yhden kuskin kanssa tehtiin diili, että vie minut myös lentokentälle. Tingin vähän hinnasta, kun tiesin, että suoralla sopimuksella hänen ei tarvitse maksaa komissiota. Niinpä kaveri tuli puoli viideltä aamulla minua hakemaan.
Kuala Lumpur on shoppailijan paratiisi
Kuala Lumpur on yhtä ostaria. Sellainen fiilis tulee Bukit Bintangin alueella. Missä yksi päättyy, toinen alkaa. Ja jos ei halua ostariin, voi shoppailla muualla. Itse lähinnä pitelin ostareilla välillä sadetta. Luksusbrändejä myydään kaikkialla, mutta kun kapuaa ostareissa ylempiin kerroksiin, niissä on kaiken hintaista tavaraa.
Yhtenä päivänä pyörin Petronas Towereiden kulmilla, kun alkoi sataa ihan hulluna. Vietinkin sitten muutaman tunnin Suria KLCC -ostarissa. Siellä on muun muassa Kinokuniya-kirjakauppa, jonka lattialla pikkumiehet lueskelivat sarjiksia. Ihanan suloisia pikkutyyppejä. Siellä on kiva thai spa, jossa otin 1,5 tunnin hieronnan ihan vain, että säästyin sateelta. Siellä on food court, josta saa edullisesti ruokaa. Ostareiden ruokapuoli oli muuallakin hyvä. Surian ulkopuolella myös suihkulähde tanssii joka ilta.
Ja kun haluat bilettää: Changat Bukit Bintang
Lyhyehkö kadunpätkä Bukit Bintangin kaupunginosassa on turistien (ja myös paikallisten) suosiossa iltaisin. Päivällä se on hiljainen, ihan eri maailma kuin illalla. Sisäänheittäjät kilpailevat ohi kävelevien huomiosta, naisille luvataan ilmaisia juomia, on happy houria. Kannattaa tarkistaa tarjoushinnat, esimerkiksi gintonicia kolmella eurolla. En huomannut listaa ja päädyin maksamaan aika paljon enemmän ihan superpahasta drinksusta, joka lopulta jäi parin hörpyn jälkeen juomatta. Kun olin kaverini seurueen kanssa kuuntelemassa livemusaa The Ceylon Barissa, viihdyin hyvin, mutta yksin ollessa koin olevani ehkä vähän turhan vanha… parikymppiset hoi, Changat Bukit Bintang on teidän paikkanne, ja mikä ettei muidenkin, jos on hyvää seuraa mukana.
Street foodia koko kadun mitalta
Samoilla kulmilla on Alor Street, katuruokaa ja ravintoloita vieri vieressä. Tämäkin herää parhaiten eloon illan vähän jo hämärtäessä. Muutamalla eurolla sai vaikkapa boksillisen dim sumeja ja tuorepuristettua mehua. Eipä illalliseksi muuta tarvinnut. Hedelmäkauppiaiden hinnat olivat hämmentävän kalliita, mutta mangot ihan liian hyviä välittääkseni.
Aution talon graffitit
Lähdin yhtenä iltana lenkille ja hölkkäilin autioituneen talon ohi Jalan Rajat Chulanilla (kadun nimi). Se oli taiteiltu ympäriinsä. Jokin paikassa houkutteli ja palasin kameran kanssa takaisin. Taisipa tuo autio rivitalo olla edelleen joidenkuiden yöpaikka, mutta parempihan tuo kuin taivasalla.
Paras salaatti
Vaikka Jalan Desa Jaya -kadun baarimeininki näyttää ja kuulostaa melkoisen villiltä, Gravy Babyn salaatit ovat huippuhyviä. Itse voi valita pitkältä listalta kaikki haluamansa ainekset. Kyytipojaksi valkoviini – ei yhtään hassumpaa. Iltameininki oli lähinnä näissä baareissa se, mikä myy halvimmalla kuuden oluen settejä. Tämä vinkki siis siltä varalta, että haluat herkuttelun väliin vähän keventää tai saada tuoreita vihanneksia, jotka aika harvoin näillä leveleillä kuuluvat ruokalistalle.
Kuala Lumpur on monikulttuurinen
Jo Borneolla mietin, kuinka eri uskonnot ja kulttuurit elävät Malesiassa sulassa sovussa. Borbeolla ollaan enimmäkseen muslimeja ja kristittyjä, mutta Kuala Lumpurissa uskontojen kirjo on moninaisempi. Ramadan alkoi juuri, muslimit alkoivat paastota päivät, mutta katukuvassa en tätä huomannut kuin illallismainoksina. Mutta varsinkin City centren alueella (Grand mosquen ja Chinatownin huudit) kuljeskellessani panin merkille, että lyhyellä matkalla saman kadun varressa oli monen uskontokunnan pyhiä paikkoja. Hindutemppeliin menin menojen aikaan. Hiippailin ympäriinsä, etten olisi tiellä ja yllätin yhden munkin vain datailemassa paidattomana kulman takana.
Urbaani kulttuuri
Kuala Lumpur on yhdistelmä niin monenlaista, mutta urbaanilla kulttuurilla tarkoitan nyt kahviloita, baareja, katutaidetta – monenlaista kaupunkikulttuuria, joka kovasti on ainakin minun mieleeni. Kaikenlaista yllättävää voi löytyä yhtäkkiä. Tuntui hyvältä vain kävellä ympäriinsä, eksyä, olla onnellisen tietämätön sijainnista – ja sitten tilata Grab, joka vei kotiin, kun ei enää jaksa kävellä. Tietenkään tällainen päämäärättömyys ei kaikille sovi. Olen ollut Kuala Lumpurissa aiemmin viikon. Silloin tuli ns. pakollisia nähtävyyksiä kierreltyä.
