Eensimmäisellä kerralla vuosia sitten värikäs, kiinalainen, neonvalojen värittämä ja paikoin aika ankea mutta toisaalla vain luksusta tyrkyttävä Kowloon oli meidän Hongkongimme. Päivän visiitti Hongkongin saarella jätti silloin kylmäksi. Se oli pilvenpiirtäjiä, pukumiehiä ja kauppoja. Tällä kertaa löysin myös saarelta jotain muuta ja viihdyin mainiosti. Löysin kujat, baarit ja ravintolat. Löysin puiston ja temppelit. Mutta kun Filippiineitä palasin kaupunkiin, jäin sinne, ja kyllä Kowloon sittenkin edelleen oli jotenkin enemmän minua.
Hotellini oli Nathan roadin sivukadulla, keskeisellä paikalla. Taksissa matkalla Airport Expressiltä näin kaupungin sellaisena, kuin sen muistin: kiinankielisiä kirjoituksia, valtavia mainoskylttejä, jotka illalla syttyisivät kaikissa neonväreissä. En tiedä, mikä niissä minua puhuttelee. Minulle riittäisi yhden päivän ohjelmaksi vain katsella niitä.
Filippiinien kulttuurittomuuden jälkeen oli kuitenkin melkoinen temppelivajaus. Googlailin Kowloonin temppeleitä ja valitsin suosituimman. Se tarkoitti todellista suosiota ja ihan muutamaa muutakin. Mutta Wong Tai Sin Temple (samannimisen metroaseman kupeessa) oli kaikkine ihmismassoineen mielenkiintoinen. Oli ilmeisesti erittäin suosittu rukoilupäivä. Jumalilla oli ehkä joululta jäänyt mässäilyputki päälle, koska valtavia määriä ruokaa tunnuttiin uhrattavan. Kynityt kanat olivat suosiossa samoin kuin Ferrero Rocher suklaat. Painauduin ohi vellovalta väkijoukolta suojaan ja jäin ihmettelemään touhuja. Vaikka oltiin ulkona, tuohusten voimakas tuoksu ja savu ottivat silmiin. Niitä ei meinaan riitä yksi tikku sormien välissä kannettavaksi vaan koko kourallisen täyttämä kimppu.
Temppelin tungoksen jälkeen käyskentelin hetken ihan sen takana Good Wish Gardenissa. Meitä oli vain satunnaisia, paikallisia lähinnä. Ei puisto ollut suuri, mutta sen kauniit rakennukset loivat kontrastia takana nouseville valtaville kerrostalokomplekseille. Pieni keidas epäilemättä suurkaupungin ihmisille ja temppelin tungoksen uuvuttamille turisteille.
Kaikesta Hongkongin tarjoamasta tekemisestä valitsin illalle Kowloonissa Ladies Marketin. Olin kiinnostunut muistakin katumarkkinoista, mutta en onnistunut paikantamaan niitä kartalta. Muistin vanhastaan Ladien Marketin rihkamaa myyvänä parina kadunpätkänä, taivaana kaikille Louis Vuitton -kopioiden tarvitsijoille, mutta olin missannut kokonaan sen ulottuvuuden, jonka nyt kohtasin: vieri vieressä esiintyvät epävireiset oman elämänsä michaeljacsonit ja rihannat. Ai kauheeta, mikä meininki. Laitoin Facebookiin kuvan ja sain vastauksen, joka naurattaa minua edelleen: “Ladies Market ei petä koskaan, aina vetävät yhtä tunteella.” Tunteella todella vedettiin – ja oletettiin, että ohikulkijat haluavat ostaa CD-levyjä kotonakin kuunneltavaksi.
Jotenkin olin tämän kaiken jälkeen kovasti drinkin tarpeessa. Ylipäätään Ladies Market -nimi tarkoitaisi minulle skumppastandeja ja viinibaareja, mutta ihan näin ei ollut. Aika vähän oli minkäänlaista kuppilaa ihan siinä ytimessä. Jäin harhailemaan kuitenkin kulmille, lähikortteleihin, pikkukujille. Siellä oli helppo olla, paitsi silloin, kun näin elävät ravut jaloistaan sidottuina muovisaaveissa odottamassa ruokailijoita. Oli vain ummistettava silmäni ja ajateltava, että kaikkeen en voi puuttua, kaikki ei ole vallassani, vaikka haluaisin.
Koska sain toiveen julkaista Hongkongista paljon kuvia, tulkoon niitä vielä tähän. Kyllähän kaupungin sykkeessä todella on oma viehätyksensä. Ja vaikka kuinka ruuhkat ja tungos tuntuivat välillä ahdistavilta, olen alkanut miettiä, pitäisikö sinne sittenkin kesän pitkällä Aasian-reissulla palata. Näin minulle käy aina. Parhaat muistot jäävät mieleen.
12 comments
Kowloon on varastanut minun sydämeni, ja on ehdottomasti myös minun puoleni kaupungista. Tykkään kyllä myös HK saaresta, mutta haluan aina asua Kowloonin puolella, keskellä tuota vilinää ja vilskettä, ja pitää sitä tukikohtanani. Minulla on ollut tapana matkustaa lentokentältä kaupunkiin julkisella lentokenttäbussilla. Sieltä pääsee pikkurahalla kaksikerroksisella bussilla Kowlooniin, ja olen änkenyt itseni ylös ihailemaan katuja vähän korkeammalta. Vaikka edellisestä matkasta on jo kulunut pitkä aika, muistan vieläkin sen pakahtumisen tunteen, joka minut valtaa, kun bussi saavuttaa Kowloonin ja ympärillä alkaa tapahtua.
Rakastan myös sitä valomerta, mutta kaunein paikka on kuitenkin Kowloonissa on mielestäni Avenue of Stars, erityisesti sellaisiin aikoihin, kun siellä ei ole juuri muita. Kowloonin temppeleihin en ole koskaan eksynyt. Vakkari aamupalapaikkani löytyy joltain sivukadulta, Charlie Brown Café. Siellä pyörivät Peanuts-piirretyt loputtomiin ja kaikki on teeman mukaista. Ihan älytöntä 😀
Vaikka tässä tilassa lähtisin Hong Kongiin koska tahansa, tuota kesää kannattaa hetki miettiä tai ainakin järjestää pakosuunnitelma, sillä kesällä siellä saattaa olla aikamoinen pätsi. Olin joskus toukokuun lopussa siellä ja erityisesti Macaun retkipäivänä lämpötila huiteli lähellä 40 astetta. Ihan kesällä kesällä en ole ollut. Ehkä silloin sattui vaan olemaan tosi tukalaa, joku sivusto varmasti kertoo, millaista yleensä kesäisin on.
Ai kesät voivat olla noin tukalat? Nyt taas oli muutama aste liian viileä esimerkiksi ulkona istuksimiseen. Pitääkin olla kartalla sääoloista ennen seuraavaa varausta.
Hyvä idea tuo paikallisbussi. Airport express oli niin helppo, nopea ja kätevä, mutta varsinkin kaupunkiin päin mennessä, kun ei ole mitään kiirettä varsinaisesti ehtiä mihinkään, kaksikerroksisen eturivi voisi olla mainio paikka nähdä paljon.
Hongkong on ollut itsellä suunnitelmissa jo vuosia ja sinne olin menossa poikani kanssa viisi vuotta sitten. Hän halusi sitten mieluummin Floridaan, niin Hongkong vaihtui totaallisesti toiseenlaiseen maailmaan. Joka tapauksessa mitä enemmän näitä Hongkongin postauksia luen, sitä enemmän sinne tekee mieli. Sen verran siitä olen lueskellut, että luulen Kowloonin olevan myös minun puoleni kaupungista. Kaiken kaikkiaan kuvien perusteella sellainen kaupunki, että viihtyisin siellä varmasti. Oma suosikkikuvani oli muuten Wong Tai Sin temppelin punainen “rihkama”väriloisto. Todella valokuvauksellinen kaupunki eli ei ihme, jos digitaalifilmiä paraa reissulla 🙂
Hongkong todella on kuvauksellinen. Toisaalta kaikkeen turtuu ja tottuu ja sitten huomaakin kameran roikkuneen pitkään toimettomana ja silmien vain pyörineen kaikessa visuaalisessa. Paikoin Hongkong on myös hirvittävän harmaa ja ankea. Toisaalta ihan liian vähän tulee otettua kovia ihan siitä peruskaupungista ilman mitään eiryistä.
Temppelin edustan kojujen punainen ja kulta melkein häikäisivät silmiä. Aitä katsoessa tuli jotenkin mieleen lapsuudenajan “made in Honngkong” -merkinnät.
Kowloon on myös varastanut mun sydämeni. Ihana paikka täynnä menoa ja meininkiä. Mä vaan niin tykkään tuollaisesta suurkaupungin sekamelskasta, josta aina löytää jotain uutta! Ihania kuvia. Mun sydän niin pamppailee noille kuville!
Kaoottinen suurkaupunki on parhaimmillaan kyllä ihana. Hongkong tosin on järjestäytynyt joihinkin vaikkapa vietnamilaisiin verrattuna. 🙂 Varmasti riittäisi tosi moneen matkaan vielä nähtävää.
Oonko mä sit ensimmäinen joka ei rakastunut Kowlooniin. 😀 Tai siis oikeastaan koko Hongkongiin. Voisin kanssa noita valokylttejä tuijotella ties kuinka kauan, mutta muuten tuolla vaan on ihan liikaa porukkaa tälle maalaistytölle. Ahdistushan siinä tuli. Yövyttiin siis myös Kowloonin puolella vuosia sitten, kun Honkkarissa käytiin. Onhan siinä omanlaisensa viehätyksen ja ymmärrän miksi siitä niin moni tykkää. Se kiinalainen väenpaljous ja eksotiikka on kyllä kiva kokea, mutta ei vain ole mua varten. Nähtävää ja ihmeteltäväähän tuolla riittää ihan mielettömästi!
Mä ymmärrän sua hyvin. Kyllä pääsi väenpaljous minuakin ahdistamaan. Yleensä olen aasialaisten suurkaupunkien kanssa ollut aika sinut, mutta jotain tapahtui. Ehkä massat olivat vielä suurempia nyt, kun paikallisillakin lomakausi. Mutta tosiaan, ainakin tähän postaukseen kommentoineista, joka ei otoksena tietenkään ihan valtava, olet jäämässä vähemmistöön. 🙂
Haha, mietin miten tuo Facebookin kommentti kuulostaa niin tutulle, mutta minähän se taisin olla, jonka sen kirjoitti 😀 Hauskasti ollaan kyllä liikuttu samoissa paikoissa, mutta ilmeisesti ei ihan samaan aikaan, vaikka samoihin aikoihin Honkkarissa oltiinkin. Mä en ymmärrä niitä Ladies Marketin esiintyjiä, kun ne näyttää just sille, että ne on lähteneet suoraan sohvalta kotivaatteissaan liikkeelle, tai siis esiintymään. Hampaattomia pappoja ja muita yhtä hellyttäviä tyyppejä.
Me oltiin ekalla reissulla enemmän Kowloonin puolella, kun taas tällä kertaa toisella. Pidän molemmista, sillä kummastakin löytyy monia mielenkiintoisia alueita. Saaren puolella oman mausteensa tuovat mäkiset kadut, varsinkin ne kapeat. Mut joo se pilvenpiirtäjäkohta on tietty tylsä, mut kaikki sen ulkopuolella taas kivan monimuotoista. Me käytiin tällä kertaa Quarry Bayssa asti, ja siellä oli sellainen kerrostalokompleksi, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa! Tuli taas uusi näkökulma paikallisten elämään 🙂
Kyllä vain, sinä se olit! Kiitos, oli loppuvuoden paras lohkaisu! Mulle koko livekaraoken idea tuossa muodossa oli ihan mysteeri. Parin metrin välein lauletaan korkealta ja kovaa jokainen omaa biisiä. Saarella pitäisi hakeutua kauemmas ihan siitä ytimestä. Mutta taas olin liian vähän aikaa. Ja jotenkin se kaupungista pois lähteminen olisi kivempaa vähän lämpimämmässä. Ihan kuin se nyt jokin kriteeri olisi. 🙂
Me yövyttiin aikoinaan Nathan Roadin varrella, Tsim Sha Tsuin metroaseman kohdalla. Ehkä hotellin sijainnistakin johtuen Kowloon tuntui enemmän omalta kuin saari, vaikka pidin kyllä molemmista. Kiitos näistä kuvista, tuli paljon muistoja mieleen. Käytiin eri markkinoilla ja eri temppeleissä, mutta tämä kaikki kirkasti hyvin haalistuvia mielikuvia ja sai taas kaipaamaan Hongkongiin. Sen verran paljon jäi silloin kokematta, että haluan vielä joskus palata tuon kaupungin vilinään.
Minulla oli pitkään jonkinlainen tarve palata. Juuri muistot väreistä, järjestäytyneestä eksotiikasta ja kaupungin vilinästä. Halusin nähdä uudelleen, miltä nyt tuntuu. Tykkäsin ehdottomasti jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Syytän oma kokemattomuuttani matkailijana. Nyt osaan ottaa niin paljon rennommin, olla välittämättä, näenkö jotain tiettyä vai en, maltan istua paikoillani enkä ajattele, että maailma lipuu ohi jotenkin niin, että jään jostain paitsi. 🙂