Ystävänpäivän aattona Twitterin matkachatissa keskusteltiin romanttisista matkoista. Jotenkin keskustelu ajautui vähän sivuraiteille:
Leena-Mari Laukkanen @leena_mari
@travelloverblog @MiiMaaRuu joku sanoi joskus, että Kouvola on Suomen epäromanttisin paikka. Tiedä pitääkö paikkaansa!
Annika / Travellover @travelloverblog
Pitäisikö mennä käymään? Kouvola kyllä kuulostaa romantiikantappajalta siinä missä nälkä ja pitkät kalsarit @leena_mari @MiiMaaRuu #matkacat
Kohteena maailma @KohteenaMaailma
@travelloverblog @TapaniOlkku @MiiMaaRuu @leena_mari Teeppä se 🙂 Sitä odotellessa.#matkachat
Puolitoista kuukautta myöhemmin pakattiin reissukaverin kanssa auto ja lähdettiin ottamaan selvää. Puettiin muuten lähtiessä päälle ne pitkät kalsaritkin.
Helsingistä ajaa Kouvolaan 1,5 tuntia, suunnilleen saman verran kuin syntymäkaupunkiini Turkuun. Matka on lyhyt, henkinen etäisyys pidempi. Näin ajattelin. Kouvola maistui suussa vähän vitsiltä. Mutta koska vähän yllytyshulluna (ai vähän?) päätin Kouvolan epäromanttisuudesta ottaa selvää, pieni googlailu alkoi avata, että se sittenkin saattaisi olla muuta kuin betonia ja rumaa ja epäromanttista. Mitä nyt hotellilta tuli viesti, että tervetuloa betonihelvettiin…
@travelloverblog @TapaniOlkku @MiiMaaRuu @leena_mari Eikös Kouvolan slogan ollut joskus “Kouvola. Kaikkea kivaa betonista.”? 😀
Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta yksi, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, sijaitsee Kouvolassa. Tehdas toimi yhtäjaksoisesti yli 80 vuotta, ja kun sen toiminta päättyi, kaikki jätettiin niille sijoilleen. Tässä on Verlan arvo. Tehdasmiljöö on tallessa sellaisenaan. Jos koneet nyt käynnistettäisiin, pahvin valmistus voisi jatkua siitä, mihin kaikki jäi vuonna 1964. Koska koko tehtaan tuotanto vuodessa oli saman verran kuin yhden nykyaikaisen koneen päivässä, kannattavaa toimintaa ei enää aikaan saisi.
Tehtaaseen pääsee kiertelemään vain oppaan kanssa, mutta opas saa paikan elämään. Tuolta tuotiin puu, tässä se pilkottiin, tässä katkesi aika monet sormet, tuolla tehtiin sitä, tässä tätä, näistä kankaista tehtiin päällystakkeja, tässä kuivattiin, näillä sijoillaan seisoi töissä Maria 51 vuotta. Tuossa on painaumat hänen jaloistaan. Tehdas alkoi elää ainakin mielikuvituksessani.
Koko tehdasmiljöö on kaunis. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa, maisema Kymijoen rannalla viehättävä. Kesällä se pääsee paremmin oikeuksiinsa kuin harmaana maaliskuun lauantaina. Entisten tehdastyöläisten suloisia, punaisia pikkumökkejä saa vuokrata kuka tahansa. Olin askelen lähempänä kouvolalaista romantiikkaa.
Repoveden kansallispuisto on Suomen kuudenneksi suosituin, eteläsuomalaisista toinen heti Nuuksion jälkeen, jolla heti jo puolellaan pääkaupunkiseudun toista miljoonaa asukasta. Viime vuonna käyntikertoja on ollut 150 000. Ei tuollainen määrä ihmisiä voi olla väärässä, joten nastakengät jalassa lähdimme ottamaan tuntumaa kouvolalaiseen luontoon.
Vaikka säänhaltija ei ollut ihan puolella, ei voinut välttyä tajuamasta, että suomalainen luonto on upea. Repovedellä on jylhiä kallioita, kangasmetsää, jokia ja järviä. Kaupunkilaistyttö yllättyi täysin, millaista maisemaa näin eteläinen Suomi tarjoaa. Liiankin lyhyeksi jääneellä metsäretkellä näin kuitenkin kaksi tärkeää nähtävyyttä: Lapinsalmen riippusillan ja Katajavuoren, jolle noustaan jyrkkiä portaita, mutta vaivat palkitsee lukemani mukaan yksi Repoveden kauneimmista maisemista. Enpä käynyt väittelemään.
Näimme rinkka selässä metsään suuntaavia nuoria miehiä. Mitä reippautta. Päästin taas valtaan ajatuksen, miksi en voi olla samanlainen: reipas, urheilullinen, luontoystävällinen. Nuoreksi mieheksi muuttumisesta en ole haaveillut. Miksi en pakkaa rinkkaan vuorokauden tarpeita ja lähde metsään, yövy siellä, palaa virkistyneenä takaisin. Mutta koska luontoilunkin voi tehdä jokainen omalla tavallaan, päädyin, että oma tapanikin on ihan hyvä. Se sopii minulle paremmin.
Repovesikeskuksesta saa varattua kaikki palvelut ja aktiviteetit, joita retkeilijä tai ylipäätään kukaan paikalle saapuva tarvitsee. On ohjelmapalveluja, välinevuokrausta, majoitusta – ja gurmeeruokaa. Ei muuten tehnyt mieli nuotiomakkaraa tai kuppinuudelia siinä katoksen alla, kun nautin Paula ja Eero Niskalan (firma: Repojotos) loihtimaa retkievästä: juureksia, kasviksia, kanaa ja yrttejä folionyytissä, juustovoileipiä, aamulla leivottua pullaa ja kaneliässiä.
Jatkoin edelleen vähän luontoon leiriytymisen romantisoimista, mutta reissukaveri lopetti haihattelut: kyllä siinä olisi idealismi aika kaukana, kun ensimmäisen kerran tulee pimeässä pissahätä. Oikeassahan tuo oli. Oli siis varmistettava hyvät vessa- ja nukkumisolosuhteet. Epäilemättä romantiikankin kannalta kaltaiselleni parempi vaihtoehto oli sittenkin Original Sokos Hotel Vaakunan sviitti Kouvolan keskustassa.
Vaaleanpunainen hotellihan on väritykseltään jo hempeän romanttinen. Myönnän, ei se ehkä ulospäin kovin söpö ole, mutta eipä sitä huoneesta näe. Mutta näky sisällä miellytti silmää kyllä: muhkea sohva ja nojatuoli, johon olin pitkissä erityisen romanttisissa kalsareissani valmis uppoamaan koko illaksi juomaan skumppaa ja syömään mansikoita (kyllä vain sellaisten tilaaminen huoneeseen onnistuu Suomessakin, ei vain elokuvissa) siirtyäkseni sitten saunan kautta ehkä maailman mukavimpaan sänkyyn nukkumaan.
Kylpyamme ja sauna olisivat takuulla päätyneet testaukseen, jollemme olisi kylpeneet ja rohkeimmat avantouineet Tykkimäen saunassa. Tykkimäen sauna on Kouvolan vastaus Helsingin Löylylle, paitsi että Löyly on ravintola saunalla, Tykkimäen sauna taas sauna, jossa oheispalveluna saa vähän syötävää ja saunajuomaa. Uudessa saunassa tuoksuu vielä puu, kaikesta näkee, että sen on suunniteltu ja tehty rakkaudella ja huolella – ja mikä parasta, kouvolalaiset ja turistit ovat löytäneet saunan. Kun se kolmelta iltapäivällä aukesi, väkeä tuli tasaisena virtana.
Yleinen sauna on valtava. Sen kiukaassa on kaksi ja puoli tonnia kiviä ja suihkutiloissa saavisuihku, jonka vesi vaikutti aika raikkaalta. Sauna on sekasauna, mutta miehille ja naisille on suihkut ja pukutilat toki erikseen.
Tykkimäen saunalla saa myös yksityisyyttä ja vuokrata lauttasaunan, oman pikkusaunan, laiturin ja avannon. Kymmenkunta saunojaa siihenkin mahtuu. Saunan ikkunasta voi katsella järvelle, mutta valitettavasti ei seilata sinne. Pitkin Käyrälampea lipuva sauna olisi kyllä aika siisti, mutta toisaalta rantautuneesta on helpompi käydä ostamassa virvoketta, jotta jaksaa taas saunoa.
Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, sanotaan. Väittäisin saman reitin kulkevan nälkäisen reissutytönkin sisuksissa. Oikotie sydämeen löytyy Kouvolan keskustasta: siellä on Olé, espanjalaistyyppinen ravintola, jollaista en kuvitellut Kouvolassa olevan. Anteeksi kaikki maakuntien miehet ja naiset, että olin epäillyt. En epäile enää. Olé sanoo olevansa hyvinsyöntipaikka eikä valehtele.
Olén nimikkoannos on pippuripihvi, jota on valmistettu samalla reseptillä ravintolan avaamisesta vuonna 1982 saakka. Vaikka omistaja on vaihtunut, salainen resepti on siirtynyt seuraavalle ravintoloitsijasukupolvelle. Tilasin itse espanjalaistyyppistä kalapataa, mutta kävin sen verran reissukaverin lautasella, että pääsin tuntumaan myös pihvistä. Kertakaikkisia herkkuja molemmat! Alkuruoissa on perinteisiä annoksia, mutta myös tapaksia, joita tilasimme valikoiman jaettavaksi. Yhteisissä ruoissa on muuten voimaa: yhteisten makujen jakaminen, niistä keskusteleminen. Jälkiruoan syömisestä saattoi vain haaveilla. Siitä me sitten kierittiin Kouvolan yössä takaisin hotellille.
Tutkivan blogismin nimissä on nyt sanottava, että jos Kouvola on Suomen epäromanttisin kaupunki, alkaa kaikki muu mennä jo ällömakeaksi ja minä en ehkä pysty enää sellaiseen. Kouvolassa ällömakeaa ei ole edes Kouvolan huippuhyvä lakritsi. Ja mitä tulee mahdolliseen betoni-Kouvolaan, on se olemassa, mutta sitä voi katsella turvallisen matkan päässä sviitin ikkunasta mansikka suussa. Ei se silloin uhkaa fiilistä.
@petee72 Mitä sanoo paikallinen Kouvolan romantiikasta?
Kouvola on ylikylän kaupunki. Betonia& romantiikkaa!
@travelloverblog @FromKaroliina @TimoOK @leena_mari Sanat ei riitä kuvaamaan Kouvolaa, tää pitää itse kokea! #elämys @Kouvolakaupunki
Tutustuimme romanttiseen Kouvolaan VisitKouvolan ja Original Sokos Hotelli Vaakunan vieraina
24 comments
Kiitos silmiä avaavasta Kouvolan kuvauksesta! Repovesi on ollut mulla jo pitkään listalla, mutta jostain syystä ei ole tullut lähdettyä. Josko tänä kesänä saisi vihdoin aikaiseksi. Tiedätkö muuten tuosta Verlasta, että onko siellä avoimia opaskierroksia miten?
Verla aukeaa yleisölle toukokuun alussa ja on auki syyskuun loppuun. Opastuksia järjestetään tasatunnein. Meidän oppaamme oli ihan huippuhyvä. Kuten sanoin, hän todella sai tehtaan elämään. En oikein osannut kuvitella innostuvani pahvitehtaasta, mutta kuinka taas erehdyin. Ihan jo siksi, että siellä oli todella kaunista, mutta kyllä elävä historia myös kiinnosti.
Saitte kyllä Kouvolan helmet yhdessä vuorokaudessa! Verlaan mulla on erityinen suhde sen takia, että meillä oli mökki siellä yli 20 vuotta. Olen siis käynyt tehdasmuseossa “ihan pari kertaa”. Vaakunassa olen ollut viimeksi yötä 10 vuotta sitten ja silloin huone oli kyllä aikamoinen putka verrattuna sun kuviin. Me oltiin muuten lauantai-iltana Turistihovin Pub23:ssa – ihan tien toisella puolella Olésta – ja siellä, jos missä, oli kouvolalainen tunnelma. Kiva, kun testasitte uuden saunan: me ajettiin siitä ohi ja katsottiin, että sekin on jo auki. Pitää ehkä joskus testata. Kouvolahan on tehnyt ihan markkinointikampanjan tuon Betonihelvetti-sloganin ympärille: iso osa kuntalaisista vihasi kampanjaa. Eivät ymmärtäneet ollenkaan.
Minusta Betonihelvetti osoittaa vain aivan hurmaavaa itseironian tajua. Se on ihmisessä ja kunnassa ihan parasta – ja varsinkin Kouvolan tapauksessa, kun kaupungilla on tarjota niin paljon muutakin kuin rumaa betonia. Tykkimäen sauna oli todella kiva. Kannattaa ehdottomasti mennä. Se on varmaan ihana myös kesällä, kun on lämmin. (Jos suomessa on lämmin. 🙂 )
Heti kesäkuun alussa kannattaa suunnata myös Arboretum Mustilaan, kun puiston alppiruusut ja atsaleat kukkivat.
Varmasti! Harmi, että vielä oli liian talvista Mustilalle.
Asuin napsena/nuorena seitsemän vuotta Kuusankoskella, Kouvolan kyljessä. Sydämessäni Kouvola (Kuusankoski) on maailman romanttisin paikka.
Sydänhän se määrää, eivät puitteet. Romanttisuus on enemmän minusta mielentila, mutta tokihan joskus ympäristö antaa sysäyksiä, kuten kaunis luonto, ihana hotellihuone tai herkullinen ruoka hyvässä seurassa.
Oli Kouvola saatu mukavasti romantisoitua, kun napattiin mukaan tuo Repoveden kaunis luonto 🙂 Mutta joo, itse olen Kouvolassa aina silloin tällöin työreissulla käynyt ja eihän se nyt loppujen lopuksi eroa juuri millään lailla suurimmasta osasta suomalaisia kaupunkeja omassa kokoluokassaan. Jokaisesta löytyy jotain mukavaa ja kaikialta löytyy myös ne betonitalokeskukset. Kouvola on mainettaan pahempi vanki ja kuten tästäkin postausesta ilmeni, sinne voisi mennä helposti minilomalle. Itsestä se viihtyvyys loppujen lopuksi on pitkälti kiinni.
Kiitokset tutkivan journalismin nimissä tehdystä blogiyhteistyöreissusta Kouvolaan!
P.S. #VisitKouvola -> ei oltu hereillä, kun Twitterissä kutsua odottelin… 😀
Tietysti siis mainettaan parempi 😀 Edit: typo.
Minusta en romantisoinut ollenkaan, olin realisti sille, mitä näin ja koin ja miltä se tuntui. Kuten sanoit, jokaisella kaupungilla on varmasti hyvää ja huonoa. Unesco-kohde ja kansallispuisto tekevät toki ihmeitä vähän ankeammallekin kohteelle. Kouvola osoittautui todellakin mainettaan hurjasti paremmaksi – sehän oli kertakaikkiaan upea viikonloppukohde. Oltiin lisäksi vielä teatterissa, mutta juttuteknisistä syistä se jäi mainitsematta. Maakuntateattereissa on kyllä potentiaalia.
Mahtava postaus ja hauskalla huumorilla kirjoitettu 🙂 Täytyy myöntää, että kun muutin Kouvolaan reilu vuosi sitten opiskelemaan, niin tuli kyllä mietittyä kerran jos toisenkin että minnehän sitä on asettumassa. Asuin kaupungissa kevään, sitten lähdin loppuvuodeksi muualle ja nyt palasin takaisin kevätlukukaudeksi ja yhtäkkiä Kouvola tuntuukin todella kotoisalta ja kaupungilta täynnä mahdollisuuksia. En tiedä mitä tuossa välissä tapahtui, ehkä ymmärsin paremmin juuri sen että viihtyminen on paljon omasta asenteesta kiinni. Ja vielä on paljon nähtävää, en ole edes Tykkimäen saunaa ja tuota ravintolaakaan ehtinyt testata, kiitos vinkeistä! 🙂
Kiitos! Niin se taitaa olla, että viihtyminen – ja se romantiikkakin – ovat todella paljon itsestä kiinni. Mukavaa tekemistä ja kauneuttakin löytää kyllä, kun haluaa. Enpä kuvitellut minäkään suosittelevani Kouvolaa viikomloppumatkakohteeksi, mutta ihan vilpittömästi voin sen tehdä!
Tämän kaiken olisin voinut kertoa teille jo aiemmin. Itse Kouvolan kupeessa asunut jo kohta 15 vuotta.. Kaupunki elämän suhteen olen hitusen valikoiva, mutta kyllä täältä jokaiselle löytyy jotain! Luonto on se, mikä vetää puoleensa, ihan jo lähimetsäkin. Kauneus on katsojan silmässä! Tervetuloa kesällä uudelle vierailulle Kouvolaan! 🙂
#munbetonihelvetti #toiseteläänäinjokapäivä
Kuten Pete Pelttari Twitteristä sanoi, eivät sanat riitä vaan Kouvolakin pitää kokea itse. Ei minua mikään sana olisi vakuuttanut, että Kouvola olisi viehättävä. Mutta kun itse näkee ja kokee, mielikuvat voivat muuttua. Kauneus hyvinkin on katsojan silmässä. Rumat kerrostalot ovat rumia kaikkialla, mutta luonto useimmiten kaunis kaikkialla.
Kouvola! Työn puitteissa siellä on tosiaan välillä tullut pyörittyä, mutta en voi väittää kaupunkia tuntevani. Kesällä todellakin haluaisin löytää Suomesta lisää kauniita luontokohteita, etenkin, kun rahat eivät tällä hetkellä riitä kaukomatkailuun. Täytyy siis pyytää joku lähtemään retkelle tuonne Repovedelle! Teatterissa on muuten aina kiva käydä, harmi vaan, että se ei ole kaikista bloggausystävällisin harrastus.
Käsitin, että kesäaikaan Repovedelle pääsisi myös julkisilla, mutta tästä en ole ihan satavarma. Pääkaupunkiseudulta katsottuna Kouvola oli myös yllättävän lähellä: noin 1,5 tuntia autolla, ainakin kesärajoituksilla.
Olen aika ahkera teatterissakävijä. Olen miettinyt, että pitäisi maakuntateattereissa alkaa käydä enemmänkin. Häpeäkseni tunnustan, että Tampereen tunnetut teatterit edelleen kaikki käymättä.
Meijän Kouvola! <3 Kiitos hienosta kirjoutuksesta. Kouvola on vähän syyttä saanut maineensa, mutta muutos on jo alkanut. Täällä on valtavasti hienoja ja hyviä juttuja, hyvä paikka asua ja yrittää. Betonin kauneus on katsojan silmässä ja kouvolalaisen sydämessä. Ehdottomasti tulet joskus uudestaan kesällä ja tutustut paikallisiin kesätapahtumiin ja palveluihin. Paikallinen huumori (hyväntahtoinen sarkasmi) on sitten ihan oma juttunsa, mutta olit oivaltanut sen hyvin. Sitä ei nimittäin harmittavan usein ymmärretä! 😉
Alla pari facebook ryhmää jotka ylpeänä jakavat kouvolalaista kotiseuturakkautta tietoverkossa. Toisessa nostetaan tapetille hienoja asioita ja toisen kautta pääsee paikalliseen sielunmaisemaan.
https://www.facebook.com/betoninenrakkaus/?fref=ts
https://www.facebook.com/Kaunista-Kouvolasta-1417793711809386/?fref=ts
Maineet tosiaan usein syntyvät ainakin osittain aiheetta. Kouvolalle on käynyt niin. Asukkaillehan kaikki näyttäytyy usein eri tavalla. En edelleenkään ihan isosti lämmennyt keskustalle, ja esimerkiksi kirkko siinä Vaakunan kupeessa oli suorastaan eksoottisen ruma – mutta toisaalta ihmiset kaikkialla tosi ihania ja kaikki aktiviteetit, joihin osallituimme, olivat todella käymisen arvoisia. Kyllä minä joskus vielä tulen kesällä. Tämä kesä menee maailmaa kiertäessä, mutta tuleehan noita.
Well done (Ladies) and forget rumors !!! GO there and SEE !
Niinhän se on. Huhuja ei pitäisi uskoa. Vasta itse nähtyään voi muodostaa mielipiteen.
Kävin lapsena monta kertaa isovanhempieni kanssa Kouvolan Kaupunginteatterissa, ja niistä kerroista on jäänyt tosi ihanat muistot. Erityisesti kun käytiin katsomassa Viulunsoittaja katolla. Pelasin muuten monta vuotta Kouvolassa lentopalloakin! Ja koulun retkillä käytiin Repovedellä. Ihana Kymenlaakso! ♥
Myönnän olleeni typerien ennakkoluulojen vanki. En ole enää. Todellakin ihana Kouvola.
[…] Travellover puolestaan murtaa ennakkoluuloja tekemällä Suomen kouvolalaisimmasta kaupungista Kouvolan isolla K:lla. Lue miten se on mahdollista www.travelloverblogi.fi/. […]