Type and press Enter.

Kota Kinabalu ja vähän muuta – jäsentymättömiä ajatuksia Borneolta vailla sensuuria

Kota Kinabalussa. Alkufiilis kaoottinen. Ei mopoja. Autoja. Kukaan ei kunnioita jalankulkijaa. Tulevat päälle. Ruuhkaista verrattuna Baliin. Ostareita. Ostoksilla paljon myös paikallisia, paljon enemmän kuin valkonaamoja. Hotellilla luvattiin aamupala ja upgrade. Ei ollut. Ainakaan aamupalaa. Enhän minä tiedä, millainen ostamani halvin huone oli. Ehkä sain paremman. Ensimmäisellä kerralla 11. kerros, toisella 13., korkein koko hotellissa. Komiat näkymät kyllä. Varmaan huonon onnen kerros, koska hississä numeroa ei ollut. Oli P. Surkea nettiyhteys. Aivan onneton. Paha homma addiktille. Ja matkabloggaajalle.

Ikkunan alla ramadan basaarit
Untitled
Mukavastihan täällä nukkui

Paljon huntupäisiä naisia. Pitäisikö itse huomioida jotenkin vaatetuksessa? En minä kyllä säädytön ole farkkusortseissa (peittävät huomattavasti enemmän kuin vain pakarat) ja t-paidassa. Miten täällä mahtaa ramadan vaikuttaa? Ainakin Langkawilla ramadan stallseja, vissiin samanlaisia kojuja kuin Bruneissa.

Ramadan basaarit samanlaiset kuin Bruneissa: ruokaa ja vähän markkinatavaraa

Hirveä väsymys ja nälkä. Molemmat onneksi helppo korjata. Sänky vaikutti hyvältä, ilmastointi toimivalta, ja ostarin thairavintolasta oletettavasti saa ruokaa. Kyllä. Papaijasalaatti rouskuu kivasti hampaissa. Huomenna ehkä koko reissun odotetuin: orangit. Tietenkin toivon näkeväni niitä. Paitsi että orankien kannalta olisi parempi olla tulematta paikalle. Sehän kai tarkoittaisi, että ovat saaneet ruokaa riittävästi luonnosta. Onkohan orankien katsominen epäeettistä? Luultavasti tässäkin on ongelmia. Mutta sinisilmäisen naiivisti haluan uskoa toisin. Haluan uskoa orankien olleen suojelun tarpeessa ja päämäärän olevan vapauttaminen ja elämä ihan normi orankina. Jos niin käy, loppuvat turistit. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Ihan hyvä ostari kaikille perustarpeille. KK:ssa ostareita on useita.
Ostaria vastapäätä katutaidetta talon raunioilla

Näistä tällaisista saisi varmaan tosi hyvää ruokaa, mutta olen niin huono menemään. Jotenkin vain kaipaan perinteisempää ravintolaa. Ehkä opin vielä.

Saakohan kentältä aamupalaa? Ei meinaan huvita ajatus nassuttaa jotain nakkipullaa 5.30 ennen kentälle lähtöä. Näitä ekan maailman ongelmia. Samoin kuin se, ettei 7elevenistä saanut kevytlimua. Eikä thairavintolasta. Ei parane juoda läskikolaa, ettei joudu kesällä 2016 matkalle kolmen valtion Lappiin. Kovat panokset, sano. Täällä on oikeasti jokin hotellien mafia. Pakko mennä kalliille aamupalalle. Kaikkialla maailmassa SeitsemänYksitoista myy kolmioleipiä ja muuta välipalaratkaisua, mutta ei täällä. Jos lähtö retkelle on 7.30, on pakko syödä aamupalaa. On siis pakko maksaa hotellin riistohinta. Purnaan. KK ei ole helppo ruokapaikka. Älyttömästi länskäriravintoloita ja sitten ihme kuppiloita, joihin en uskalla mennä. Joka ilta on täynnä Little Italy. Että Borneolle syömään spagetti carbonaraa? Vietnamilainen Peppermint oli hyvä.

Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ne eivät liiku? Suomalainen tehomatkailija haluaisi myös edetä jalkakäytävällä. Nämä vain somettavat.

Kiinalaiset. Pitääkö edes sanoa?

Ei muuten haittaisi, jos edes osa sisään mättämästäni riisistä alkaisi jossain vaiheessa tulla myös ulos. Ja jos pistäviä ja purevia ötököitä olisi vähemmän, sekään ei haittaisi. Vaikka uin Offissa, on säärillä jotain rokkoa muistuttava ulkonäkö.

KK on ruma kaupungiksi. Rumuudessa on tietenkin oma viehätyksensä siinäkin. Olin kaupungissa omillani aina vain pimeän aikaan. Reviirini oli pieni. Myönnän. Että voihan olla, että siitä löytyisi muutakin, kun valoisassa etsisi.

Oppaani oli ihan huipputyyppi. Kolme päivää vietin hänen kanssaan, opin kaikenlaista paikallisesta kulttuurista ja naisena olemisesta Borneolla. Meillä oli samanlainen huumorintaju. Hihittelimme kiinalaisille. Olin muuten ensimmäinen asiakkaansa, joka tarjosi hänelle koskaan mitään. Kun lähdin ostamaan limua, oli ihan luonnollista tuoda myös hänelle. Ja kun söin boksilounastani, ei tullut mieleenkään olla tarjoamatta leipää myös hänelle, varsinkin kun en olisi jaksanut edes syödä kaikkea. Hän on siis kristitty, ei paastoa. Kuski sen sijaan pastoaa. Aika hassu tunne syödä lounasta, kun toinen vieressä varmaan miettii, milloin aurinko laskisi ja pääsisi jääkaapille.

On aika jättää Borneo. Viimeiset ajatukset lentokentältä. AirAsia on kyllä ihme lafka. Sen lisäksi, että aikuinen mies ei mahdu istumaan ja alle keskimittainen nainen noin suurinpiirtein taittelee itsensä penkkiin, paperihommat tehdään ihmeen hankaliksi. Tein checkinin hotellilla. Tulin kentälle, menin automaatille tulostamaan laukkutagia ja boardin passia. Tagin sain, passia en. Laukkuni lähti kohti konetta, minä toiselle tiskille jonottamaan ja maksamaan 50 senttiä passin tulostuksesta. Automaatista sitä ei enää saanut, koska check in oli tehty etukäteen. Ymmärtääkö kukaan tätä logiikkaa? “Now Everyone Can Fly”, lukee koneiden kyljessä. Now everyone can queue, sanon minä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.