Olin superiloinen, että hotellini omistaja Sckoderissa oli niin avulias. Hän järjesti minulle kaiken, mitä ikinä tarvitsisin. Yksi oli retki Komani järvelle. Sitä kuvattiin jossain kuin Norjan vuonoiksi. Toisaalla sen sanottiin olevan Albanian Alpit. Minun totuuteni Albaniasta kuitenkin on, että sen arvo on luonnossa, ei kaupungeissa, joten lähdin alpeille, vuonoille, mihin ikinä varsin mielelläni. 40 eurolla haetaan pihasta, ajetaan järvelle, ollaan järvellä, tarjotaan lounasta ja tehdä sama takaisin päin.
Automatka avasi jo vähän elämää Albanian maaseudulla. Se oli oikeastaan omanlaisensa elämys. Tien varressa oli parkissa ruumisauto katollaan melkoinen risti. Junaradat ylitys kesti vähän aikaa, koska piti odotella rataa pitkin tietä ylittävää lammaslaumaa. Hevonen on ihan normaali työkaveri. Lehmien sopii laiduntaa tienposkessa. Näissä maissa viehättää minua se, että kun lähtee yhtään syrjemmälle, on kuin ajaisi aikakoneella. Toki aikakone tarkoittaa myös joidenkin tapojen ja asenteiden hirvittävää kehittymättömyyttä, mutta näihin asioihin tietenkin suuri merkitys myös kulttuurilla.
Jossain vaiheessa siellä landella aloin haaveilla autolla Albanian kiertämisestä, mutta pääteiden ulkopuolella tiet vaikuttivat olevan kamalassa kunnossa. Ihan halvimmalla vuokra-autolla en lähtisi, ja ajamisessa ei kyllä olisi mitään iloa ainakaan niillä kulmilla, mistä ajoimme järvelle: mutkainen, kapea ja huonokuntoinen vuoristotie on kuskille jo melkoinen rasitus. Liikenne vaikutti kyllä siistiltä.
Komani järvi on kaunis. Kyllä siitä tavoittaa ajatuksen vuonoista, mikä ettei Alpeistakin. Mutta paikoin oli vivahde mangrovea tai muuta rehevää aasialaismetsää ja mieleen tulivat veneretket niillä kulmilla. Jos joku vain pudotettaisiin Komaniin kertomatta, missä ollaan, paikantaminen olisi tämän moninaisuuden vuoksi epäilemättä vaikeaa.
Sellaiselle, joka oikeasti kaipaa rauhaa keskellä ei mitään ja ilman tietoliikenneyhteyksien, Komani järvi voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Sen rantamilla näkyi muutamia guest houseja, ainakin järveltä katsottuna oikein asiallisen näköisiä. Me pysähdyimme Bee Eco -nimiseen lounaalle. Ruoka oli ihan asiallista, mutta viini niin kuraa, että sitä ei mitenkään saanut juotua. Mutta juuri, kun pääsin sanomasta, että täällä varmasti olisi rikkumaton rauha, käänsi joku poppilaitteensa nupit ääriasentoon. Höh. Mutta kun musiikki vähän hiljeni, oli aika hypnoottista vain katsella kirkasta virtaavaa vettä ja kuunnella sirkkoja tai kaskaita tai mitä ovatkaan. Ne kuitenkin ääntelevät luonnon helmassa aika kovaa.
4 comments
Mielenkiintoinen kohde. 🙂 Albanian läpi olen mennyt yöaikaan bussin kyydissä ja pysähtynyt vessaan huoltoasemalle. Olisi mielenkiintoista käydä ja tutkia maata kunnolla. 🙂 tämän kohteen laitan korvantaakse 🙂
Albania todella on pysähtymisen ja viipymisenkin arvoinen. Korvasi taakse päätyy kiinnostavampiakin kohteta vielä, jos bongaat myöhemmin lisää mun Albania-juttuja.
Kauniin näköistä! Albania houkuttelee kyllä kovasti monestakin syystä. Hienoa, että suomalaiset löytävät yhä useammin tiensä sinne.
Albania on kehittynyt aivan valtavasti viimeisten vuosien aikana. Sillä alkaa nyt olla turistien tarvitsemia palveluja enemmän kuin ennen. Juttelin muutamien kanssa, jotka kertoivat, kuinka suljettu se on ollut vielä vai pari vuosikymmentä sitten. Minulle jäi vielä muutama paikka, joissa ehdottomasti haluan käydä. Albaniasta on helppo pitää.