Kohtaamisia: Yhden ladyboyn tarina

Kohtaamisia: Yhden ladyboyn tarina

Yhtenä iltana George Townissa, Penangin saarella Malesiassa, olin vienyt pyykkejä pesulaan ja harhailemassa kaupungilla, kun alkoi kaatosade. Menin sadetta pakoon ensimmäisen kuppilan ovesta, joka kohdalle osui. Astuin sisään Coffee, tea or me -nimiseen baariin. Istuin säkkituoliin, join lasin viiniä, ja kun olin lähdössä, tarjoilijapoika sanoi myöhemmin illalla olevan elävää musiikkia, että silloin kannattaisi palata. Paikka tuntui sen verran kivalta ja ilta muuten yksinäiseltä, että kävin syömässä ja menin takaisin.

Illalla baari oli täynnä. Kiinnitin huomiota kaikkialla hääräävään naiseen. Hänellä näytti olevan erilainen lasi kuin kaikilla muilla, korkea, kuin suuri viinilasi. Hän vaikutti tuntevan kaikki. Tiukoissa, revityissä, mustissa farkuissaan ja topissaan hän erottui muista. Hän oli aika miehekäs. Illan mittaan minulle selvisi hänen olevan paikan omistaja.

Seuraavana iltana päädyin taas baariin. Siellä oli kiva henki. Monet Penangilla asuvat ulkomaalaiset pitävät sitä kantapaikkanaan, ja porukkaan otetaan jokainen, joka haluaa pitää hauskaa. Omistajakin istui usein seurueessani. Jotenkin päädyimme puhumaan lapsista. Hän taisi kysyä, onko minulla. Ei, minulla ei ole lapsia. Entä sinulla? Ei minulla voi olla, olenhan mies.

Timmy Han ei ole syntymästään ollut nainen. Teoriassa hän ei ole sitä nytkään. Passissa ei lue Timmy Han, vaan siinä lukee sen miehen nimi, jonka vartaloon hän on syntynyt. Timmy on sheman, kuten Malesiassa sanotaan, ladyboy, kuten Thaimaassa heitä kutsutaan, transsukupuolinen, kuten meillä Suomessa määriteltäisiin.

Untitled

Noin 7-vuotiaana Timmy huomasi, ettei katso tyttöjä sillä tavalla kuin muut pojat. Hän huomasi jotain paljon suurempaa myös silloin: hän on tyttö. Kesti kuitenkin vielä kymmenen vuotta, että hän pukeutui ensimmäisen kerran naisen vaatteisiin. Se tuntui hyvältä. Hän pukeutui naiseksi muutaman kerran viikossa. Siihen aikaan hän opiskeli vaatesuunnittelua ja suunnitteli erityisesti kenkiä. Hän halusi pukeutua kuin tytöt, olla kuin tyttö voidakseen suunnitella kenkiä naisille. Kesti muutamia vuosia, että ympäristö tottui Timmyyn naisena, mutta kun hän alkoi saada hyväksyntää, 21-vuotiaana miesten vaatteet saivat jäädä kokonaan.

Timmy kasvoi nelilapsisessa kiinalaistaustaisessa perheessä. Hän kertoo olleensa kouluikäisenä kaunis poika, josta tytöt olivat kiinnostuneita. Kaikki pukeutuivat samanlaisiin koulupukuihin, joten mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen vaatteilla ei ollut. Kaverit olivat poikia, samanlaisia kuin hän itse. Timmy epäilee parhaiden tovereidensa olleen myös transsukupuolisia, mutta ei tiedä, millainen heidän tarinansa kouluajan jälkeen on.

Timmy itse opiskeli ensin sisustussuunnittelua Kuala Lumpurissa, mutta palasi kotiin äidin sairastuttua vakavasti. Hän palasi kouluun mutta vaihtoi muotisuunnitteluun, jonka alalta myös valmistui. Hän jatkoi opintojaan viihdealalla, joka sitten vei mukanaan. Hän esiintyi pitkään erilaisssa show-ryhmissä. Show-bisnes on hänen intohimonsa, jonka parissa hän tekee edelleen työtä.

Baarin ja vaateliikkeen lisäksi hän omistaa myös Han Productions -nimisen firman, joka tarjoaa erilaisia show-esityksiä ja tapahtumasuunnittelua. Siinä keskustellessamme Timmy hoitaa liikeasioitaan. Paikalle tulee hetkeksi pari tanssijapoikaa, puhelimitse hoituu joitain tapahtumajärjestelyjä, ja käännykältään Timmy näyttää kuvia suunnittelemistaan suurista häistä. 

Show’t ja viihde ovat olleet tärkeitä myös Timmyn vanhemmille, jotka kävivät usein katsomassa tyttärensä esityksiä. Heillä kuitenkin vei aikansa hyväksyä, että Timmy on tyttö. Isä kysyi, miksei hän halua olla poika, vaikka on pojan vartalossa. Timmy vastasi olevansa isänsä ja äitinsä jälkeläinen, heistä syntynyt eikä osaansa itse valinnut. He puhuivat asiasta paljon. Vanhemmatkin ymmärsivät, ettei hän ole prostituoitu, ei pukeudu kuin katutyttö vaan yrittää löytää omaa tapaansa elää. Vähitellen äiti alkoi hyväksyä ja ilmeisesti äidin myötävaikutuksella vähän myöhemmin myös isä.

Untitled

Sittemmin äiti on kuollut, ja nykyään isä asuu Timmyn ja tämän miesystävän kanssa ja kokkailee heille päivittäin. Miesystävän kanssa he ovat olleet yhdessä 17 vuotta. Timmy on ollut aikuinen, päälle kolmenkymmenen, heidän tavatessaan. Tätä ennen oli poikaystäviä ehtinyt olla useita. Timmy on aina ollut rehellinen taustastaan ja siitä, mitä on. Jos hän on kohdannut miehiä netissä, hän on kertonut heti, minkälainen nainen on. Hänestä on väärin yrittää huijata, antaa ymmärtää olevansa muuta kuin on. Onhan esimerkiksi seksi erilaista hänen kanssaan kuin syntymänaisten ja monen ladyboynkin: Timmy ei nimittäin ole korjannut sukupuoltaan.

Parikymppisenä hän suunnitteli ryhtyvänsä sukupuolenkorjausprosessiin, joka Malesiassa on vastaavanlainen kuin Suomessa psykiatrisine konsultaatioineen. Vanhempi transsukupuolinen nainen jopa tarjosi hänelle mahdollisuutta tehdä leikkaukset Sveitissä laskuunsa, mikäli Timmy haluaisi seurata hänen jalanjälkiään, mutta silloin hän päätti olla menemättä eikä ole päätöstään katunut.

Timmy kokee, että monet sukupuoltaan korjanneet esittävät olevansa naisia. He liikkuvat liioitellusti, elehtivät, kuten kuvittelevat naisten elehtivän. Timmylle on tärkeää olla nainen omalla tavallaan, ihan normaalisti, ja tavallisestihan naiset eivät esimerkiksi kävele ylisensuellisti. Hän myös ajattelee, että leikattukin on lopulta aina mies. Iho, ääni ja monet muut asiat eivät muutu, ja vartalokin on vain leikattu miehen vartalo. Koskaan ei ole mahdollisuutta unohtaa omaa alkuperäänsä. Siksi hän päätyi ratkaisuun olla korjaamatta vartaloaan vastaamaan tunnettaan omasta sukupuolesta.

Leikkauksen tekemättä jättämiseen vaikutti myös ajatus siitä, että nuorena hän olisi kaunis nainen, miesten ihailema ja haluama, mutta iän myötä kauneus on katoavaista joka tapauksessa. Timmy ajattelee, että vanhana hän joka tapauksessa on ruma, miehet eivät enää ole kiinnostuneita hänestä, joten hän voi silloin yhtä hyvin alkaa taas pukeutuakin kuin mies. Se ei kuitenkaan mitenkään vaikuta hänen tunteeseensa itsestään: pukeutuu miten hyvänsä, hän on aina nainen. Hänen naiseutensa ei myös ole kiinni vartalosta, onko siinä naiselliset vai miehiset tuntomerkit. Vaikka hän voi ulkoisesti olla ilman vaatteita mies, sisimmältään hän on aina nainen.

Untitled

Show-iltoina Timmy myös esiintyy itse baarissaan. Show’hun kuuluu olennaisena osana aina näyttävä pukeutuminen.

Arjessaan Timmy elää täysin naisena. Hän käy naisten vessassa, pissaa istuallaan, kuten tytöt tekevät, pukeutuu hameeseen tai housuihin, aivan kuten naiset voivat vaatteensa itse valita. On vain yksi tilanne, jolloin hän pukeutuu edelleen mieheksi: uimarannalla hän pukee päälleen vain pienet Speedot ja ottaa aurinkoa näin. Rempseään tyyliinsä Timmy toteaa, että eihän hänellä ole mitään järkeä pukea bikinin yläosaa, koska hänellä ei ole rintoja, ja penistä on vaikea piilottaa. Pieniin esiintymisasuihin pukeutuessaan hän joutuu teippaamaan miehen sukuelimet, mutta arjessaan hän ei sitä halua tehdä.

Timmylle on niin luontevaa olla täsmälleen sellainen kuin on, että hän ei ole tullut ajatelleeksi edes sellaisia asioita, joita esimerkiksi minä mietin, ja epäilemättä aika moni muukin. Esimerkiksi suhde miesystävään. Ovatko he niin kuin homosuhteessa vai miten on? Eivät tietenkään, Timmyhän on nainen. Mutta kun ne sukuelimet. “I don’t fuck. I want to be fucked. Like every woman, I guess?” hän sanoo kiertelemättä. Ei Timmy tiedä, mitä hänen miesystävänsä moisesta ajattelee. Kehotti minua kysymään suoraan tältä. Siinä aikansa pohdittuaan hän toteaa tämän ilmeisesti olevan biseksuaali, koska hänessä on molemmat: naisen mieli ja miehen keho.

Timmy saa kaiken kuulostamaan niin mutkattomalta, ja miksei se mutkatonta olisi. Emme voi valita, millaisiksi synnymme. Hän ei välitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. He voivat hyväksyä tai olla hyväksymättä. Se on jokaisen oma valinta. Mutta jos isoäiditkin hyväksyivät, onko kenenkään muun mielipiteellä väliä? Virallisesti Timmy on he, omassa elämässään she. Vain yksi asia shemanina on vielä kokeilematta: miten matkustaa ulkomaille, esimerkiksi Eurooppaan, kun passissa lukee mies mutta tullivirkailijaa katsoo silmiin nainen. Näin unisextuulipukujen aikaan sekään ei taida lopulta olla ongelma.

Next Post:
Previous Post:
There are 10 comments for this article
  1. Avatar
    Katja/ Fat in BKK at 17:49

    Aivan huikea tarina ja mikä mahtava asenne hänellä elämään! 🙂

    Ostin joskus aikoinaan Thaimaasta ladyboysista kertovan kirjan missä he kertoivat omista elämistään. Osa oli aika rankkaa luettavaa.

    • Avatar
      Annika Author at 21:34

      Samanlaista asennetta ja itsetuntoa toivoisin kaikille naisille!

  2. Avatar
    harabara at 13:40

    No näin ihan rehellisyyden nimissä pakko myöntää että aika puuduttava olo tulee tällaisia tapauksia katsoessa. En edes osaa sanoa miten mä suhtautuisin tollaiseen ilmiönä ylipäätään enkä miten mun sivistyneenä nykyaikaisena ihmisenä kuuluisi oikeasti suhtautua. Kannatan kyllä henkilökohtaista vapautta tehdä itsensä kanssa mitä vaan huvittaa sekä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta, mutta jotenkin jää raskaahko ristiriitainen tunne siitä mitä tolle ihmiselle on tapahtunut. Toisaalta saa olla iloinen ton puolesta, että toi on sittenkin tullut eheytyneeksi siinä toisessa sukupuoliroolissa ja sitä kautta olleeksi täysin sinut itsensä kanssa, mutta toisaalta kukapa haluaisi tollaista tapahtunutta omalle lapselle… yritäppä vaa hetkeksi miettiä sitä. Mun kohdalla olisipa käynyt niin, että oma poika tulee sanomaan mulle päin naamaa silleen että ”I don’t fuck. I want to be fucked.” niin kaikessa mun rakkaudesta, toleranssista ja tavoittelusta avaramielisyyteen huolimatta pelkään että olisin siitä pikemminkin ajettu jonnekin itsemurhan partaalle, enkä valitettavasti varmaankaan lähitulevaisuudessa ainakaan itselle pystyisi tekemään mitään korjaamiseksi mieltäni sen suhteen. Äläkä ymmärrä mua väärin, en kritisoi, enkä halveksukaan ketään, mutta jää sittenkin tollaiset tapaukset mietityttämään koko maailmamenosta näin hieman tavallista raskaammin pitkäksikin aikaa.

    • Avatar
      Annika Author at 14:02

      Lähtökohtaisesti en pidä siitä, että omissa silmissä erilainen on edes puheessa “toi”. Minusta on tragedia syntyä väärän sukupuolen kehoon. Koska minulla ei ole lapsia, en osaa asettua siihen asemaan, miten reagoisin, jos oma lapseni kokisi tällaista. Ei se kuitenkaan kauhistus minulle olisi vaan hänelle, jonka keho ja mieli ovat eri paria. Hänhän siinä joutuu isojen asioiden äärelle. En usko, että silloin, kun transsukupuolinen alkaa puhua ympäristölleen ensimmäisiä kertoja asiasta, hän puhuisi seksuaalisista mieltymyksistään. En usko, että lapsesi sinullekaan puhuisi. Minulle Timmy puhui nyt, kun on elänyt kymmeniä vuosia omana itsenään, kuten aikuinen aikuiselle puhuu.

  3. Avatar
    Mimmu at 22:18

    Itse ajattelen niin että rakastaisin lastani yhtä paljon vaikka hän olisi suuntautunut miten, onhan hän lapseni eikä rakkauteni ole eikä saisi olla siitä kiinni. Ymmärrän että me kaikki emme pysty ymmärtämään kaikkea. Itse olen asunut Thaimaassa ja tavannut paljon myös usean ladyboyn ja ihmettelen sitä miksi me ihmiset emme vaan voi kohdata tosiamme ihmisenä… Omaan ystäväpiiri on niin kulttuuririkas kuin myös suuntautumisrikas ja koen että olen heidän kauttaan myös oppinut paljon, toivon mukaan avarakatseisuutta 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 23:11

      Minusta tuntuu, että elän aika kuplassa, mitä tulee erilaisuuteen. En voi sanoa, että suhtautumiseni olisi täysin neutraalia, koska olin Timmynkin tapauksessa heti lokeroimassa ja määrittelemässä, mutta uskon ja toivon, että kyse oli kohdallani halusta ymmärtää, halusta tutustua, halusta saada tietää erilaisuudesta. Mitä enemmän näkee ja oppii asioista, sitä vähemmän on ennakkoluuloja, väittäisin.

  4. Avatar
    Anais at 00:46

    Timmyn tarina oli liikuttava. Oma kumppanini on transsukupuolinen, niin luen kiinnostuneena muiden kokemuksia.
    Ja heikko on vanhemman rakkaus lapseensa, jos ei tue omaa jälkeläistään vaan kauhistelee oman tietämättömyydensä tähden.
    Hieno blogi, kiitos.

    • Avatar
      Annika Author at 12:52

      Kiitos, että kommentoit. Minua transsukupuolisuus ei kosketa henkilökohtaisesti, mutta kun tapasin noin ihanan ihmisen, halusin kertoa hänen tarinansa, vaikka blogini muuten käsittelee lähinnä matkoja. Ymmärrän vanhemman ensireaktion, jos ihan puun takaa tulee jotain, mitä ei ole odottanut. Siis ymmärrän hetkellisen hämmennyksen. Mutta siitä eteenpäin kaikki muu kuin täydellinen hyväksyminen ja tukeminen tuntuu ajatuksena vieraalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.