Vuoden lopussa tulee aina katsottua taaksepäin. Kai se on ihmiselle jotenkin luontaista. Haluamme tehdä jonkinlaisia välitilinpäätöksiä samalla, kun mietimme, mitä tulevaisuus mahtaa tarjota, olenko onnellinen, saavutinko haluamiani asioita, pitääkö jotain katua, mistä voin olla ylpeä. Vuoden 2018 alkaessa olin San Sebastianissa. Silloin en tiennyt viettäväni vuoden viimeistä päivää trendikuppilassa George Townissa Penangilla järjetöntä kuumuutta paossa viilentämällä itseäni mango-appelsiinismoothiella (jossa toivoin olevan pari lorausta jotain väkevämpää, mutta ei ollut kuin pari tippaa hunajaa).
Someday I’m going to be free and I’m going to travel the world.
Ostin laukun kesällä Hanoista. En ole odottanut sitä jotain päivää joskus tulevaisuudessa. Viimeiset pari vuotta olen miettinyt, että ei varmaan yhtä kivoja matkavuosia voi tulla uutta. Aina on tullut. En enää manaile mitään. Otan vastaan, mitä tulee. Vain sen tiedän, että helmikuussa matkustan Buenos Airesiin ja täytän yhden pitkäaikaisen haaveeni. Mutta nyt katson taaksepäin menneeseen vuoteen. Mihin se minut vei?
Lähdetäänpä kelaamaan lopusta alkuun. Nyt olen siis George Townissa. Tänne päädyin Singaporesta ja joulunvietosta Khao Lakista. Sitä ennen purjehdin viikon Thaimaan rannikolla. Tämä 2,5 viikkoa on ollut juuri niin rentouttava, kuin olin toivonut. Alkava vuosi on täynnä suuria haasteita. Niihin on parasta tarttua levänneenä. Aiemmin joulukuussa piipahdin Bergenissä vuonoja ja norjalaista hyvinvointia ihmettelemässä.
Syksy oli pienten matkojen aikaa. Piipahdin Kaunasissa, Pietarissa, Pariisissa, Tallinnassa ja Krakovassa. Olin kesäloman jälkeen päättänyt, että olisi kiva saada joka kuukaudelle jotain kivaa odotettavaa. Taisi käydä niin, että kivoja oli aika usein kaksi. Oli lokakuussa myös aivot narikkaan -loma Hua Hinissa.
Kesällä toikkaroin aika päämäärättömästi Kaukoidässä Bangkokista Kambodžan kautta Vietnamiin, sieltä Singaporeen ja Balin kautta Itä-Timoriin ja takaisin Thaimaahan. Tämän jälkeen oli olo, että olisikohan aika pitää Kaukoitä-vapaa pari vuotta, mutta kas, ei niin tapahtunut.
Toukokuussa duuni vei viikoksi Dubliniin. Vuosikymmenen takainen nuiva suhtautumiseni kaupunkiin muuttui täysin. Tykkäsin. Kevät oli pitkällä huhtikuussa Maltalla, jossa pieni Gozon saari vei melkeinpä sydämen. Käväisin myös ystävän luona Prahassa ja Oslossa ihastumassa katutaiteeseen.
Helmikuinen Porto ja Pohjois-Portugali haastoivat soolomatkailijana. Siellä koin paljon negatiivisia fiiliksiä yksin olemisesta, mutta kaikesta ottaa opikseen ja kehittyy. Näin haluan uskoa. Tammikuinen Gdansk oli hyytävän kylmä, mutta enpä minä siltä osannut muuta odottaa. Kaikki ennakko-odotukset se muuten kyllä ylitti mennen tullen.
Vuosi oli melkeinpä tässä. Muutaman päivän vuoden vaihteen jälkeen olin vielä Baskimaassa, San Sebastianissa ja Bilbaossa. Näillä kulmilla aloin löytää kiinnostusta Espanjaa kohtaan.
Näin taaksepäin katottuna johan tässä oli taas kokemuksia kerrassaan. Kiitollisena katson taaksepäin ja toiveikkaana eteenpäin. Ihana oli matkailuvuosi. Tuokoon vuosi 2019 meille kaikille kaikkea mahdollista hyvää. Voidaan hyvin!
P.S. Usein kuulee moitittavan, että blogit ovat vain hehkutusta. No, on vuoden viimeinen päivä, täällä on jo ilta, minä peiton alla niistämässä nenää. Mietin, laskenko myöhemmin sekunteja vuoden vaihtumiseen vai flunssani kourissa lampaita jo kauan ennen sitä. Kurkkua kuristaa jokin pesuaine, jonka infernaalinen löyhkä on leijunut huoneessa aamusta alkaen. Samalla mietin, miten matkustan flipfopeissa Suomeen. Jalkahoidon tyttö ei eilen ihan keskittynyt ja raaputteli kolmesta kohtaa jalat verille. Mutta ei kai tällaista oikeasti halua kukaan lukea?
36 comments
Hyvää uutta vuotta! ja pikaista paranemista
Kiitos! Valitettavasti ei tahdo flunssa hellittää. Ihanaa uutta vuotta sinullekin!
Pitää lukea sinun postaukset Georgetownista. Lähden viikon päästä sinne.
Minäkin olin haaveillut Buenos Airesista monta vuotta, ja tänä vuonna haave toteutui. B-A oli niin ihana kaupunki että sinne voisin vaikka palata, oli rakkaus ensisilmäyksellä.
George Town oli taas kuin olisin palannut kotiin. Siinä on jotain tavattoman kiehtovaa. 🙂
Kun tuonne Singapore-juttuun ei pysty jostain syystä kommentoimaan, niin vastaan sitten tänne: Onpa kiva, että Arab Street miellytti! Tuollaisena minäkin sen olen kokenut, sekoituksena Lähi-itää, kiinalaisuutta, hipsteritrendiä, turisteja.
Aikanaan päädyin lukijaksesi siksi, että olet käynyt monissa niin eksoottisissa paikoissa. Brunei, São Tomé, Algeria… Voi kun tällekin vuodelle osuisi noita harvinaisia kohteita, niistä kun on erityisen mielenkiintoista lukea!
Hyvää tätä vuotta ja hyviä matkoja!
Miellytti todella! Ja kiitos kun kerroit, ettei juttua voinut kommentoida. Jostain syystä asetukset menneet vinksalleen.
Voi että, taidan tuottaa sinulle pettymyksen, koska mitään eksoottista ei ole nyt suunnitteilla. Vuosi toki on aivan alussa ja vain yksi ulkomaanreissu on vasta varattuna. Minulle Etelä-Amerikka kuitenkin on varsin vieras. Viime vuodelle eksoottisia osui kai yksi, Itä-Timor. Maabongaajien blogeissa varmaan olisi sinulle lisää erikoisuuksia.
Ihana katsaus menneeseen vuoteen ja tietenkin siihen matkavuoteen ! Paljon kivoja kohteita ja selvästi hyviä matkoja. Kävin itse myös kokemassa tuon Gdanskin hyytävän kylmyyden helmikuussa, Portugalin Lissabonin huhtikuussa ja nyt maaliskuussa odottaa Singapore ja Malesian George Town !
Ihanaa uutta matkailuvuotta Sinulle Annika ✈️
Singapore ja George Town on hyvä kaupunkilomayhdistelmä. Penangilla pääsee toki myös rannalle helpolla, jos sellainen fiilis tulee. Kivaa reissuvuotta!
Ihana juttu, löytää joka reissulta juuri se mielenpainunut kohokohta. Niitä kun on. Mutta sitten, ehditkö olla kotona ollenkaan? Hieno määrä matkoja hienoissa paikoissa! Tuo Sapa näytti hienolta. Meillä se jäi väliin kokonaan. Ja entäs Porto tai George town tai tai….Mukavaa reissuvuotta 2019!
Kyllä minä olen paljonkin kotona! Pitää reissurahat tienata. 🙂 Maailma vaan vetää puoleensa aina kun vain mahdollista.
Ihania tunnelmapaloja upeilta reissuilta! Mä jäin miettimään tota miten suhtautuminen paikkoihin voi muuttua iän kanssa (tai voihan siinä taustalla muukin tekijä olla kuin ikä). Itse just kirjoitan juttua Wienistä, josta mulle jäi 10 vuotta sitten tylsä mielikuva ja nyt se oli mun mielestä ihan jotain muuta kuin tylsä!
Varmaan on monesta asiasta kiinni oma suhtautuminen kohteisiin. Uskon, että minulla kokemukset ylipäätään maailmasta ovat avanneet sen, että kaikkialla, ihan kaikkialla, on jotain kiinnostavaa. Kohteet kyllä myös muuttuvat, ja minä. Mutta sitten on vaikka Barcelona, josta en innostunut toisellakaan kerralla, vaikka välissä oli monta vuotta.
Oh, alkoi hengästyttää tämä vierailtujen paikkojen lukumäärä! Mitä tarkoitat sillä, että tunsit olosi Dublinissa näkymättömäksi? Säätila vaikuttaa varmasti paikan kuin paikan kokemiseen, mutta erityisesti Dublinissa aurinko muuttaa kaiken. Mieleenpainuvia matkahetikiä sinulle myös vuoteen 2019!
Ehkä olisin avannut näkymättömyyden tekstissä, jos olisin siitä erityisesti halunnut puhua. Mutta liittyi esimerkiksi pubiin menemiseen. Missään muualla ei ole ollut tunnetta, että yksi pubissa tai baarissa kukaan ei olisi huomioinut yksin olevaa naista. 🙂
Hyvää Uutta Vuotta 2019. Mä uskon, että ikävistä asioista niin kuin vaikka verisistä reissujaloista on muiden mielestä kiva lukea. Hehkutuksia reissuista on netti täynnä. Huomasin tuon itse, kun kirjoitin tyttären sairastumisesta vatsapöpöön Kambodžassa. Se oli yksi viime vuoden luetuimmista. Kurjuus, epäonni, sairaudet ja onnettomuudet ovat jännittävämpiä kuin ainainen onni ja autuus. 😀
Apua! Lopetan bloggaamisen välittömästi, jos flunssani tai vatsatautini tai muut ikävät asiat nousevat kiinnostavammaksi kuin kivat kohteet!
Tuntuu, että useampi on suunnannut George Towniin tässä tyyliin vuodeen sisään vai onko se nyt vain osunut niin monesti omaan silmään? Harmittaa, etten muista oikein mitään tuolta. Olin tuolla joskus 2012 vaihtariaikoina, voisin kyllä lähteä virkistämään muistiani koko Malesiasta. Hienoihin paikkoihin oot matkustanu viime vuonna! 🙂
Itse en tiennyt George Townista mitään mennessäni ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, mutta ihastuin ihan todella. Siksipä palasin nyt. Ja voisin hyvin mennä vielä uudelleen. Siellä on helppo olla.
Kiva kuulla, että tykkäsit Dublinista. Sinne olen menossa helmikuussa, joten toivottavasti on hyvä matka ja kiva kaupunki :).
Gozo on aivan ihana – ihan toista maata kuin Maltan pääsaari. Itse ihastuin Xlendin rauhaan, aaltojen kohinaan ja autottomuuteen. Todella loistavia merenrantaravintoloita muuten tuolla ja voin suositella esimerkiksi Boathousea. 🙂
Suhtautumiseni Dubliniin muuttui. Viikossa opin todella tykkäämään. Gozo todella on ihana. Ja Xlendi ehdottomasti minunkin suosikkini. Boathousessa tuli käytyä lounaalla. Aika kallis, mutta kiva.
Onpa paljon hienoja paikkoja ja paljon paikkoja minne tekisi mieli; Bilbao, Singapore ja yllätys George Town, sehän näyttää mielenkiintoiselta. Hyvää reissuvuotta 2019 sinulle! Ja terveyttä.
En voi olla kuin kiitollinen, kun katson matkojen ja kohteiden ja etenkin kokemusten kavalkadia. Mutta ihanaa, jos herätin sinussa kiinnostusta uusiin koheisiin!
No huh miten moneen eri maahan kerkesit vuoden aikana reissaamaan, todella kunnioitettava suoritus! Ihania kuvia myös 🙂
Kun tien päällä oleminen on elämäntapa, jännästi kyllä ehtii vaikka minne. 🙂
Kaikki nää reissukuvat aiheuttaa sydämentykytyksiä – hinku päästä takaisin Aasiaan on kyllä kova. Meidän ensimmäinen reppureissu tuntui pelkältä pintaraapaisulta, vaikka vietettiinkin Aasian maissa melkein vuosi. Hyvää uuden reissuvuoden aloitusta!
Vuosi? Sen verran olen kai ollut reissuillani yhteensä siellä. Joissain maissa, kuten Vietnamissa, tuntuu, että olen nähnyt jo aika paljon. Mutta voi kuinka paljon vielä onkaan kaikkialla nähtävää, niissä jo käydyissä paikoissakin, vaikkapa Penangilla, jossa olen ollut kahdesti.
Matkavuoteesi on kyllä mahtunut kaikenlaista. Käväisin itsekin kesällä Oslon Grünerløkkan laidalla osin kuviesi innoittamana. Tänä keväänä palaan varmasti Vietnamin kirjoitustesi pariin, kun oma Vietnamin matka on vihdoin vuorossa kesällä. Mahtavaa matkavuotta 2019!
Voi miten kiva kuulla, että olin inspiroinut sinua käymään Grünerløkkassa. On ihanaa aina kuulla, jos olen innostanut jotakuta. Aina välillä näitä viestejä tulee.
Vuosi oli kyllä siitä tyypillistä minua, että siihen todella mahtui kaikenlaista.
Aikamoinen vuosi! Mä oon myös miettinyt, että joskos matkustaisi jonnekin muuallekin kun Aasiaan, mutta tänne sitä tulee aina palattua 😄 Gozo oli mullekin viime vuoden yllättäjä, ihana viihtyisä pikku saari turkooseilla kirkkailla merillä!
Aasia on jotenkin niin helppo, ja kyllä minulla vaikuttaa myös hintataso, kun kuitenkin kolmisen kuukautta vuodesta olen aina tien päällä. Nyt yritän pysytellä tämän vuoden sieltä pois, mutta katsotaan, miten muijan käy.
Wautsi mikä reissuvuosi! Tuo Sapan maisema on upea, vitsi harmittaa, että missasin sen meidän Vietnamin reissulla. 🙁
Minullakin meni aika monta Vietnamin-matkaa ennen kuin Sapaan pääsin. Mutta kannatti! Voisin koska vain mennä takaisin.
Mukavia reissumuistoja! Tuonne Singaporen värikkäälle kadulle voisin hypätä vaikka heti. 🙂
Niinpä. Siellä todella oli elämää.
Paljon upeita matkoja sinulla ja olen niitä seurannutkin vuoden mittaa. Minulla suhtautuniseni Osloon muuttui vasta ties kuinka monennella kerralla. Olen käynyt Oslossa 20 vuoden aikana usein, mutta vasta matka 2017 jotenkin avasi paikan minulle tai voihan olla, että Oslo on muuttunut Helsingin tavoin viime vuosina esimerkiksi tuskin tuo Grünerløkkan alue oli yhtä puoleensa vetävä 20 vuotta sitten.
Ihan varmasti on Oslo muuttunut siinä missä Helsinkikin 20 vuodessa. Usein kaupungit saavat minut innostumaan enemmän, kun siirryn peristeisimmiltä turistialueilta vähän syrjemmäs.