Koh Samet lokakuussa – hitti vai huti

Koh Samet on hyvän ystäväni suosikkikohde, jonne hän perheineen mielellään palaa. Joskus toisten suositukset ovat vaarallisia: mitä jos petyn? Tietenkään se ei ole kenenkään muun vika. Mitäs menin! Mitä jos tähän nyt sanoisin, että kamala paikka, mitä ihmettä joku sinne aina uudelleen? On niitä välejä ihmisiin mennyt vähemmästäkin.  (Kerran kuulemma olen haukkunut yhden ihmisen keittokirjaa – ei, ei itse kirjoittamaansa, vaan josta oli antanut reseptin -, ja hän ei sen koommin puhunut minulle. Että aika riskillä nyt mentiin.) Mutta en sano. Ymmärrän Koh Sametin viehätyksen hyvinkin.

Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin tein vastaavan matkan Thaimaahan. Silloin otin lentokentältä taksin Hua Hiniin. Nyt lähdin kentältä rannikolle toiseen suuntaan Rayongiin. Puoli viikkoa mantereella, toinen puoli saarella tuntui hyvältä ratkaisulta, ja jälkeenpäin ajateltuna minulle täydelliseltä. Kummassakaan en olisi viihtynyt koko viikkoa.

Koh Samet on helposti saavutettavissa Bangkokista käsin. Mantereella pitää löytää Ban Phe ja sen sydän, Ban Phe Pier. Minibussi Ekkamain asemalta maksaa 300 bahtia (noin kympin), ja lentokentältä pääsee taksilla noin 60 – 70 eurolla. Saarelle pääsee paikallisella lautalla kerran tunnissa (ei kello 13) pimeän tuloon asti neljällä eurolla meno-paluu. Matka kestää noin 40 minuuttia. Muitakin vaihtoehtoja on. On myös nopeampaa ja kalliimpaa, mutta otin tuon, koska sille tiskille ensimmäiseksi osuin. Osa resorteista myös järjestää kuljetuksen.

Perillä Koh Sametilla satama oli täynnä lavatakseja mutta kukaan ei erityisesti tarjonnut palveluksiaan, joten päädyin kävelemään reilun kilsan matkan majapaikkaan. Koh Samet on luonnonsuojelualuetta, ja siksi sinne on muutaman euron pääsymaksu. Se kerätään kylille tultaessa. En ensimmäisellä kerralla tajunnut, mitä siinä tapahtuu. Talsin rinkka selässä vain ohi. Myöhemmin kävin kaupassa ja ties mitä muuta tarkastuspisteen toisella puolella, mutta kukaan ei kysynyt minulta mitään. Hotellilla kysyin, mistä on kyse. Todettiin respan rouvan kanssa, että ihan muina naisina kannattaa vain mennä tiskille ja pyytää lippu sen enempiä selittelemättä, että olen jo yhden yön ollut saarella.

Koh Samet on pieni. Jos ajat skootteria, voi varata majoituksen oikeastaan mistä tahansa. Välimatkat ovat sen verran lyhyitä. Lavatakseillakin pääsee minne tahansa, mutta turistille myyvät mielellään yksityistä kyytiä, jolloin hintaa liikkumiselle voi tulla loman aikana yllättävänkin paljon. Tiet eivät ole erityisen hyvässä kunnossa, mutta liikenne on niin rauhallista, että pimeälläkin tuntui ihan turvalliselta ajella.

Sai Kaew Beach on suosituin ja vilkkain. Sen ympärillä on ikään kuin saaren keskusta: eniten hotelleja, baareja, ravintoloita, kiinalaisia. Viimeinen oli minulle olennaisin, koska vähensi huomattavasti viihtyvyyttä. Rannan hiekka oli saaren hienoin ja valkoisin, mutta rannalla oli kaiken aikaa parkissa vähintään kymmenen suurta venettä, joista jokaisesta purkautui tusinoittain kiinalaisia rannalle parveilemaan ja ottamaan selfieitä. He tulevat mantereelta, viipyvät ehkä pari tuntia, huutavat, tuskin käyttävät mitään palveluja, täyttävät rannan ja häipyvät. Ja kun yhdet menevät, tulee seuraava lasti tilalle. Jos tahtoisin lomallani olla rannalla, valitsisin jonkin muun.

Saaren itärannalla on rantoja oikeastaan vieri vieressä, mutta mitä kauemmas lähdetään Sai Kaew Beachilta, sitä rauhallisemmaksi muuttuu. Baari- ja ravintolakeskittymiä on pari, ja sen jälkeen voi skootterilla ajellessa tuntea, kuin olisi keskellä ei mitään, vaikka olisi ajellut vain pari kilometriä. Paras paikka auringonlaskulle on Ao Phrao ranta saaren länsirannalla. Siellä vietin yhden päivän jonkin resortin rannalla. Sain käyttää palvelujaan, kun söin lounasta heillä. Kun palasin illalla auringonlaskua varten, oli koko loman ainoa täyspilvinen ilta. Vaikka lokakuu on vielä monin paikoin Thaimaassa sadekautta, osui minulle vain yksi sateinen ilta, ja silloinkin sade alkoi vasta auringonlaskun jälkeen.

Koh Samet on passeli rentoiluun. Minä ajelin skootterilla, söin aivan liikaa mangoa (Kyliltä löytyi koju, jossa samaan hintaan pilkottiin hedelmät suupaloiksi. En ymmärtänyt, että kaksi mangoa painaa melkein kilon.), kävin hierojalla (Siisteissä paikoissa hinta oli reilun kymppi tunnin kokovartalohieronnasta.), kävelin rannoilla, keinuin saaren eteläisimmässä kärjessä, söin älyttömän hyvää ruokaa ja saatoin nauttia happy hour -mojitoja.

Onko Koh Samet lokakuussa siis hitti vai huti? Kiinalaiset ovat siellä luultavasti kaikkina muinakin kuukausina. Sää on mainio. Ravintoloita, baareja ja trendikkään näköisiä kahviloita riittää. Ruoka on hyvää. Rannat eivät ole paratiisirantoja, mutta perushyviä thaimaalaisia rantoja. On epäilemättä rauhallisempaa kuin marraskuusta eteenpäin talvisesongin alettua. Kyllä minä siis vahvasti kallistun hitin puolelle, jos tämäntyyppisestä lomailusta tykkää. Voisin suositella toisaalta Thaimaan-ystäville mutta myös ensikertalaisille, jotka vasta ottavat tuntumaa maahan.