Kiulu farmstay – aitoutta ja aitoa huolenpitoa Borneolla

Kiulu farmstay – aitoutta ja aitoa huolenpitoa Borneolla

Istun joen rannalla jossain syvällä Borneossa. Täällä ei ole puhelinverkkoa. Ei tarvitse miettiä, onko uusia somepäivityksiä, koska niitä ei ole mahdollista nähdä. Joen vesi on kylmää, mutta muutaman tunnin viidakkokävelyn (sanovat jungle trekkingiksi, mutta jotenkin viidakkokävely kuvaa enemmän omaa etenemistäni) jälkeen ei mikään oikeastaan tunnu mukavammalta kuin kylmä, virtaava vesi. Tämä on Kiulu farmstay. Tämä on ihana.

Kiulu farmstay

Lempipaikkani oli istua kivellä joen rannassa ja kuunnella veden kohinaa iltapäiväauringossa.

Kiulu farmstay

Rannan tuntumassa on hiekkapohja. Siitä on helppo mennä kastautumaan. Virtaus on aika voimakas, joten uimaan lähtijä saa olla varovainen.

Kiulu farmstay on Borneo Eco Toursin omistama pieni majapaikka, joka tarjoaa kaikki mukavuudet mutta toisaalta fiiliksen aidosta borneolaisesta elämästä. Perille pääsee vain kävellen. Toisesta suunnasta on riippusilta, toisesta polku metsän laidassa. Asiakkaat tulevat riippusiltaa, isäntä kotoaan polkua lähikylästä. Autojen ja kaupunkien ääniä ei luonnollisesti kuulu, mutta hiljaista täällä ei ole. Joen pieni koski pauhaa, linnut ja ties mitkä sirkat pitävät taukoamatonta konserttiaan. Ruokaa tulevat valmistamaan naiset lähikylistä. Rakennus on uusi, mutta tehty perinteisen borneolaisen talon tapaan bambusta. Ikkunoissa ei ole laseja. Hyönteisverkon alla nukkuessa voi melkein kuvitella olevansa ulkona teltassa. Siis melkein. Onhan sänky tietty vähän eri juttu. Ja valot ja vesivessa ja suihku ja jääkaappi, kolmesti päivässä eteen annettu ateria, mutta tämä oli minunnäköistäni ulkoilmaelämää ihan parhaimmillaan.

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Onneksi sade kesti vain ehkä 20 minuuttia. Kiulu farmstay olisi aika ankea, jos sataisi vaikkapa pari päivää putkeen. Kaikki aktiviteetit ovat ulkona.

Kiulu farmstay

Ateriaesimerkkinä on tässä ensimmäisen päivän illallinen. Paljon oli kasvisruokia. Etualalla olevat pallukat ovat friteerattua viidakkobanaania. Lajikkeen nimi ei ehkä mennyt ihan oikein, mutta kyseessä kasvi, jota en ennen ole nähnyt. Kuin jotain paksua bambua, jonka ytimestä tuo ruokalaji on tehty.

Isäntä tekee työtä sydämestään, jollei sitten ole Oscarin arvoinen näyttelijä. Hän haluaa pitää paikasta huolta kuin omastaan. On ylpeä vedenpuhdistusjärjestelmästä, jonka avulla kaikki muut paitsi vessan vedet saadaan johdettua viljelyksille. Isäntä on Kiulu farmstayn sydän. Hän haluaa asiakkaan viihtyvän, olevan kuin kotonaan. On lähettyvillä mutta antaa rauhaa. Kertoo haluavalle paikallisia tarinoita, perimätietona kulkevia legendoja. Kun olin tulossa joelle ollakseni vähän aikaa yksin, hän oli lähettämässä opasta seurakseni katsomaan, että varmasti olen turvassa. Opas oli sanonut, että sai nimenomaan ohjeen pysyä poissa. Näin sain oman hetkeni, hiljaisuuteni, vain kohisevan kosken, luonnon äänet ja omani pään sisällä.

Kiulun laaksossa on white water draftingia, maastopyöräilyä, mönkijäajeluja, muistaakseni zip linekin. Seikkailunhaluisille on siis melkein mitä vain ja hinnat maltillisia. Minulle riitti viidakossa ihan omin jaloin rämpiminen. Kiulussa halutaan tarjota mahdollisuus tutustua myös paikalliseen kulttuuriin ja siihen, miten tavalliset ihmiset kylissä asuvat. Kävimme lähikoululla, mutta mikä hienointa, lounas tarjottiin isännän kotona. Oli päivä, jolloin papin piti tulla messun jälkeen heille syömään, ja siksi pöydässä oli monenlaista. Mutta papin piti lähteä uusimaan ajokorttiaan eikä ehtinyt lounaalle. Sain nähdä, miten riisinjyvät kuoritaan perinteisin tavoin käsityönä. Perheen poika soitti perinteisiä kongeja. Kissat ja koirat tappelivat. Olin hetken osa suurta borneolaisperhettä askareissaan.

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Oppilaiden hommaa on myös kukista huolehtiminen. Osa oppilaista on sisäoppilaitostyyppisesti koulussa, koska välimatkat voivat olla pitkiä ja matka kouluun liian hankala jostain viidakon uumenista päivittäin.

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Yhden aktiviteetin piti olla riisin istutus, mutta juuri nyt oli sille hommalle väärä aika. Sen sijaan seurasin, miten riisinjyvät kuoritaan. Ensin niitä nuijitaan kantoon koverretussa astiassa (muunkinlainen kelpaa). Erikoisen näköisellä korisysteemillä heiluttelemalla kuoret ja roskat saadaan pois. Toisenlaisella korisysteemillä oikealla tavalla heiluttelemalla saadaan erilleen puhtaat jyvät ja ne, joissa on vielä kuori.

Kiulu farmstay

Perheen poika laitettiin esiintymään ulkomaantädille.

Viidakossa isäntä esitteli kasveja ja niiden käyttötarkoituksia. Tuntui hyödyttömältä kysyä, paljonko rohtoja oikeasti käytetään eikä mennä lääkäriin. Mikä minä olen omaa kulttuuriani borneolaiseen sademetsään viemään. Mukana juoksenteli perheen Kiko-koira. Kesti hetken tottua, että jokin ihan kannoilla tuleva otus on koira, ei mikään viidakon valtias. Oma viidakkolenkkini ei ollut kovin pitkä eikä mitenkään rankka, jollei hurjaa kuumuutta ja kosteutta lasketa vaikeuskertoimeksi, mutta pidempiinkin on mahdollisuus ja jokin putouskin on jalkaisin tavoitettavissa.

Kiulu farmstay

Alkumatkasta osa taitettiin maantien laitaa. Silloin kysyin, onko minua huijattu. Ei ollut. Oltiin vasta matkalla maastoon.

Kiulu farmstay

Yksi riippusilta ylitti joen, jonka haaroista toinen on kylmä, toinen lämmin.

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Viidakkoruusu

Isäntä nautti voidessaan kiusoitella minua. Löydettiin taas yksi hedelmä, muistaakseni viidakko-omena. Hän kuori sitä suurieleisesti pitkällä viidakkoveitsellä ja antoi maistettavaksi. Voi hyvä tavaton, miten hapan se oli! Ja arvaa kuka nauraa käkätti minulle ja ilmeelleni. Toinen oli vitsailu kulinaariaktiviteetista, miten minut opetetaan kokkaamaan toukkia. Niitä toki voi syödä ihan silleen paistamattakin. Tietyn puulajikkeen lahoista rungoista voi löytää herkullisia valkoisia jättipullukkatoukkia, joiden pelkkä näkeminen sai yökkäilemään. Ja isännällä oli kustannuksellani jälleen kohtuuttoman hauskaa., kun minä mietin, mitä tapahtuisi, jos tuollainen toukka esimerkiksi löytyisi yöllä sängystäni. Ei löytynyt. 

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Kiulu farmstay

Maistuisiko?

Päivän touhujen jälkeen on aika valmis nukkumaan heti illallisen jälkeen. Itse lueskelin sängyssä jonkin aikaa mutta sammutin valot siinä yhdeksän pintaan, kuuntelin hetken luontoa ja nukahdin nopeasti. Nukuin paremmin kuin pitkään aikaan missään. Kymmenen tuntia meni helposti. Ja sitten tässä istuskellessani huomasin nukahtaneeni näille sijoilleni. Raikas, puhdas viidakkoilma tekee ihmeitä.

Jos Kiulu farmstay tuntuu sinun jutultasi, kannattaa tsekata tästä vähän lisää ja yllättyä, että kaikki tämä ihanuus on oikeastaan aika edullista. Kun katsot hintoja, jaa ne noin 4,7:llä saadaksesi hinnan euroissa (kurssi toukokuu 2017).

Tässä on vielä käytännön kokemuksesta pari vinkkiä Kiuluun menijöille:

  • Koska autolla ei pääse perille, kannattaa pakata Kiulussa tarvitsemasi tavarat esimerkiksi reppuun, koska kukaan ei mieluusti roudaa esimerkiksi 23-kiloista matkalaukkua puolestasi riippusillalla.
  • Jos haluat syödä esimerkiksi välipaloja kolmen tarjottavan aterian lisäksi, ota ne mukaasi, samoin jos haluat vaikka olutta. Vettä ja instantkahvia on saatavilla, ja pieni tujaus kotitekoista riisiviiniä, jos käy yhtä hyvä tuuri kuin minulla.
  • Hyttyset eivät kanna ainakaan malariaa tai dengueta, mutta hyönteissuojaa hyvä olla mukana.
  • Hyvät kengät, ulkoilu- ja uimakamat, yöpymiskamat – muuta et tarvitse. Lukemistakaan et tarvitse: jätin hyllyyn Punaisen morsiamen (mielenkiintoinen romaani Albaniasta) siellä valmiiksi olleen kahden ruotsinkielisen kirjan lisäksi.
  • Jos ajattelet jonkun läheisen kaipaavan sinua, laita viestiä hyvissä ajoin ennen Kiulun laaksoon pääsemistä. Sen jälkeen yhteyksiä ei välttämättä ole kuin satunnaisesti. 
Kiulu farmstay

En tiennyt yhteyksien puutteesta enkä ollut siksi informoinut ketään, että olen täysin tavoittamatomissa pari päivää. Kun reitin varrella oli verkko, kokeilin sekä paikallisella että suomalaisella SIM-kortilla saada yhteyttä. Että en minä tuossa varsinaisesti kaksin käsin dataile.

Kiulu farmstay

Jos hyvä tuuri käy, voi saada ananaksen suoraan maasta pilkottuna jääkaappiin vain odottamaan, että mieli tekee välipalaa. Tiedän yhden, joka söi melkein koko hedelmän.

Yhteistyössä Sabah Tourism Boardin ja Borneo Eco Toursin kanssa

Next Post:
Previous Post:
There are 12 comments for this article
  1. Avatar
    Stacy Siivonen at 19:35

    Mikä pakko toukkaruoan on näyttää toukalta, eihän sikanautakaan näytä sikanaudalta, eikä kalapuikko kalalta. Muuten voisi syödäkin, mutta en tykkää, että ruoka karkailee lautaselta. Varmaan 10 viime vuotta on luvattu hyönteisravinnon tuloa kauppoihin, mutta eipä vain tule.

    • Avatar
      Annika Author at 12:48

      Tuo on muuten äärittäisen relevantti kysymys. Toukkabolognese voisi mennä alas ihan hyvin – jos ei tietäisi olevan toukkaa. Noita siis syödään sekä elävinä että paistettuina. Pannun kautta käytettynä eivät ehkä enää karkaile, mutta näyttävät edelleen TOUKILTA. Mulle vähän liikaa.

  2. Avatar
    Jaakko / Lomalla viimeinkin at 19:41

    Varmasti pala aitoa Borneota. Tuonne ei tosiaan ihan vaan eksy, mielenkiintoista kyllä kuulla paikasta!

    • Avatar
      Annika Author at 12:45

      Ei se tosiaan vahingossa eteen tule, mutta ihan helposti saavutettavissa, jos Sabahissa sattuu olemaan. 🙂

  3. Avatar
    Suunnaton at 21:52

    Vau! Tuo on varmasti mielettömän hieno kokemus! Ihan sanattomaksi vetää. Ehkäpä minäkin joskus… 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 12:45

      Kiulu oli kyllä hieno kokemus. Borneota ihan parhaimmillaan.

  4. Avatar
    Emma at 19:28

    Oih! Tuo ois ihan mullekin sopiva yhdistelmä viidakkoelämää ja semiluksusta! Oispa ihanaa kuunnella luonnon ääniä iltaisin nukkumaan mennessä – täällä Bangkokissa ne on vähän toisenlaisia ääniä mutä ulkoa kantautuu 😁

    • Avatar
      Annika Author at 04:50

      Bangkokin äänet ovat kyllä kohtuullisen kaukana borneolaisesta äänimaisemasta. 🙂 Kiulu ei sinänsä ole luksusta, mutta kaikki on siistiä, puhdasta, nättiä ja ihmiset ihania, ympäristö Suomi-tytölle eksoottinen ja antoisa. Ja koska telttailemaan minusta ei oikein olisi, Kiulun tapainen toiminta vastaa huutooni mahdollisimman lähellä luontoa olemisesta aivan täydellisesti.

  5. Avatar
    Sandra at 08:08

    Otsikon perusteella odotin jotain aivan erilaista, mutta tästähän kuoriutui varsin eksoottinen juttu. Vaikuttaa unohtumattomalta kokemukselta ja tavalta päästä kiinni paikalliseen elämään. Kerrankin ihanaa, että missään ei ole signaalia ja voi ottaa lomaa myös sosiaalisesta mediasta. Isäntänne vaikutti tekstin ja kuvien perusteella tekevän työtään koko sydämestään.

    • Avatar
      Annika Author at 09:13

      Mutta eikö otsikko todella kertonut siitä, mistä juttukin? Aitoudesta ja huolenpidosta? 🙂 Isäntä oli ihana! Olin siis vieraana yksin (ja mun opas). Kun olin menossa rantaan, hän patisti oppaan mukaan, että olen turvassa. Olin kieltänyt, halusin olla itsekseni. Kun opas lähti toiseksi yöksi koriin, nukkui isäntä ulkona, koska ei halunnut jättää minua yksin (vaikka minulla oli radiopuhelin). Totta kai hän teki vain työtään, mutta kaikesta näki, miten hän halusi pitää huolta sekä minusta että paikasta. Korjaili ja puuhaili.

  6. Avatar
    sarrrri | La Vida Loca 2.0 at 18:32

    Aika #upea toukka, olisit pistänyt poskeesi vain! 😉

    Minua hirvittää tällaisissa paikoissa potentiaalinen kiireellinen lääkärihoidon tarve. Amazonilla yövyin vähän samantyyppisessä eco-paikassa, jonne mentiin ensin päivän verran autolla ja loppumatka vielä veneellä. Jos jotain olisi sattunut, olisi varmasti ehtinyt kuolla ennen hoitoon pääsyä. 😀 Mutta harvoinpa sitä tulee sellasia tilanteita eteen muutenkaan, niin en kyllä jättäisi tällaisia sen takia väliin. Ihana paikka, olisi ihana joskus käydä!

    • Avatar
      Annika Author at 08:41

      Isäntä kertoi isoäidistään, jota olivat joutuneet tunteja ensin kantamaan pois kylästä ennen mahdollisuutta saada kyyti, mutta se oli aikana ennen autotietä. Ehkä olisivat laittaneet minut kottikärryyn ja kuskanneet riippusillan yli. Siinä oli jo auto. Mutta joo, on tuo ihan aiheellinen pelko, vaikka aivoverenvuototapauksessa, jossa jokainen minuutti tärkeä.

      Olisitko itse syönyt #upea’n toukan? Olisiko #ihmismieli ollut tyytyväinen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.