Kaupunkilomalla Karibialla – söpö Nassau

Nassau Bahamasaarilla oli oiva paikka kaupunkilomailuun. Aivan ristelysataman läheisyydessa on myös uimarantoja, mutta kaupungissa vaikutti matkaoppaan (Fodor’s. Caribbean Ports of Call, 2011) perusteella olevan paljon muutakin tekemistä, joten ei otettu edes rantakamoja mukaan maihin. Tarkoitus oli herätä kuudelta ja olla ulkona heti seitsemältä, kun laiva rantautuu. Aikaeron vuoksi olinkin hereillä totuttuun tapaan taas viideltä. Ulkona oli vielä pilkkopimeää, joten yritin vielä nukkua. Kun heräsin, ikkunasta näkyi palmuja ja kännykän kello näytti yhtä. Jotain oli parissa tunnissa Nokiani itsekseen säätänyt. Menetettiin tunti tehokasta maissaoloaikaa, mikä  oikeasti harmitti, sillä Naussaulla olisi ollut tarjottavaa paljon pidemmäksikin ajaksi.

Amerikkalaisturistit eivät juurikaan seikkaile kohteissa itse. Saattavat mennä lähimmälle rannalle tai osallistua laivayhtiön varsin kalliille retkille.  Ehkä eivät ole autokulttuurissaan tottuneet kävelemään? Meillä oli matkaoppaan melko summittainen kartta, mutta hyvin sillä löysi museon upeat karnevaalipuvut, kirkot, linnoituksen (myönnän, siitä en oikein innostunut – tykit ja muut ehkä enemmän miehille) ja marssivat flamingot eläintarhassa.  Koska oli sunnuntai, ortodoksien ja katolisten kirkonmenot olivat alkamassa. Bahamalla siis kirkkokulttuuri vielä voimissaan.

Kaupungin se kolkka, jossa nämä kiinnostuksenkohteemme olivat, vaikutti hyvinkin aidolta ja alkuperäiseltä. Varsinkin aikaisin aamulla myös ohuella rantakaistaleella päivää paistattelivat ja kalastivat paikalliset. Keskusta oli pari kadunpätkää kauppoja, joiden pääasiallisena asiakaskuntana näyttivät olevan turistit. Siinä risteilysataman läheisyydessä ei saattanut enää erottaa, missä päin maailmaa oli. Ainoassa wifi-tunnuksella varustetussa baarissa pelkäsin edellistä blogimerkintää päivittäessäni kuuloni puolesta. Mutta amerikkalaiset viihdyttivät itseään demonstroimalla tankotanssia.

Nassaun turismin keskus vaikutti olevan Paradise island, kaupungin välittömässä läheisyydessä oleva saari. Saaren keskellä on valtava Atlantis Paradise Island Resort, suuri hotelli- ja kasinokompleksi, jonka ranta-alueen käytöstä olisi pitänyt maksaa sata dollaria päivältä. Me päädyimme hukkareissulle saarelle yhden kenkäparin takia. Näin Madridissa lentokentällä Ferragamon kengät, jotka eivät jättäneet rauhaan. En osaa sanoa, miksi en ostanut niitä sieltä. Tyhmyyttäni kai. Koska Paradise Islandilla piti nettitietojen mukaan olla juuri oikea kauppa, päädyimme sinne. Ei löytynyt. Ei kenkiä. Mutta näimmepä, miten rikkaat lomailevat. Sataman veneet olivat kuin jostain toisesta maailmasta. Nimi Atlantis oli jo osoitus koko kompleksin lähes myyttisestä luonteesta.