Type and press Enter.

Kaupunkia ja maaseutua – autolla halki Ugandaa

Lake Mburon kansallispuistosta suuntasimme Bwindiin, kohti harvinaisten vuorigorillojen asuinsijoja. Kuuma auto ja tärinä tarkoittavat minulla helposti uneen vaipumista. Onneksi ostin San Diegosta kevytuntuvatakin: sillä oli lämmin lähteä kotoa, ja pussiinsa rullattuna se on mainio matkatyyny. Viisi tuntia matkaan sanottiin menevän, mutta kauemmin me pompottelimme menemään. Enockin kuljettama Land Cruiser on kyllä jousitukseltaan mukavampi kuin Kenian-retken Hiace.

Ohitimme taas kaupunkeja ja kyliä. Niihin on helppo havahtua, koska tiessä on melkoiset hidastetöyssyt. Välillä mietin, että oma autoni olisi epäilemättä jäänyt kiinni pohjasta. Vähän suurempaan kaupunkiin pysähdyimme lounaalle. Tällä kertaa meillä oli hotellista pakattu retkilounas. En oikein lämpene näille kuumassa autossa mukana kuljetettaville eväille, mutta ehkä ne ovat turvallisempia kuin tienvarsilounaat. Puuta tässä koputtelen, mutta ainakin tähän asti olemme selvinneet mahavaivoitta.

PAP70558
PAP70544
PAP70555

Käväisimme pankissa vaihtamassa paikallista. 200 dollarilla sai muistaakseni 482 000 paikallista shillinkiä. Olisi eurojakin vaihdettu, mutta meillä sattui olemaan dollareita edelliseltä reissulta jäljellä. Rahat polttelivat taskussa sen verran, että menimme shoppailemaan. Mysteerinyssäkkämme sai täydennystä. (Meillä oli siis lähtiessä epämääräinen nyssäkkä, jonka matkantekoa on voinut seurata Instagramissa ja Facebookissa. Olemme aina ihmetelleet, mitä kaikkia pusseja ja säkkejä ihmiset mukanaan kuljettavat. Nyt meilläkin on sellainen.)

PAP70563
PAP70564
PAP70567
kaupunki

Matkanteko Ugandassa katkeaa silloin tällöin. Harvoin syynä on ihmisen aiheuttama ruuhka. Sen sijaan tiellä saattaa olla kaikenlaista muuta elämää: lauma lehmiä, jokunen vuohi, sika tai vaikka kymmenkunta apinaa. Isojen ja pienten apinoiden joukkio oli hellyttävä. Teinit leikkivät ja pomppivat tiellä. Kaikkein pienin istui selkä suorana äidin selässä kuin kuningas, mutta kun oli aika luikkia meitä karkuun, se kiepsahti äidin mahan alle ja jatkoi siellä roikkumistaan.

kaupunki1
kaupunki2
kaupunki3
PAP70601

Siirryimme vähitellen korkeammalle vuoristoiseen Ugandaan. Maisemat muuttuivat kertakaikkiaan upeiksi. Suomalaista ujoutta taas, mutta en kehdannut pyytää pysähtymään valokuvia varten niin usein, kuin olisin toivonut. Onneksi silloin tällöin Enock näki sellaista, mistä halusi meidän ottavan kuvan, kuten laajat teepellot. Kerran hän uskoi nähneensä jotain. Sitten kiikaroitiin kohti pusikkoa, mutta mitään ei ollut. Leijonahälytys oli turha. Kunpa vielä näkisin leijonan, tai edes pari norsua! Uhkasin, etten lähde kotiin, jollen näe elefantteja. Toivottavasti Enock ei ole poikamies…

Monin paikoin maa on palanut mustaksi. Toisinaan näkyi tulessa olevaa ruohikkoa ilman minkäänlaista vartiointia. Näyttivät todella hallitsemattomilta, mutta kuulemma pysähtyvät itsestään. Ovat siis tahallaan sytytettyjä, jotta palaneeseen maahan kasvaisi tuoretta ruohoa eläimille syötäväksi.

Olemme täällä vain viikon, ja melkeinpä yksi kokonainen päivä kului liikkumiseen paikasta toiseen. Vähän hukkaan heitetyltä päivältä tuntui, mutta liikuttavahan täällä on, jos aikoo kaikenlaista nähdä. Mahogany springs lodgessa oman bungalowin tai päärakennuksen terassilla istuessa ja viereisen kylän lasten ääniä kuunnellessa vaivat taas unohtuivat. Tämä lodge ei siis ole keskellä luontoa vaan eläväisen kylän pääraitilta sata metriä rinnettä alas. Maisema vuorille on uskomattoman hieno. Uima-allas jos vielä olisi, mutta melkein täydellistä täällä on näinkin.

Huomenna on aika nähdä gorillat, Ugandan vetonaula numero yksi. Onneksi jäämme samaan lodgeen vielä toiseksi yöksi. Ehtii vähän rauhoittua. Tämä on muuten siitäkin meille aivan erinomaisesti sopiva paikka, että sähköt katkaistaan aikaisin, jo 22.30. Johan silloin on syytä nukkua, että jaksaa seuraavan päivän seikkailut.

Bwindin kansallispuistossa, Mahogany Springs lodgessa, jonka bungalowissa on lämmin, mutta peiton alla silti pari lämpöpulloa, 17.2.2014

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Ihan mielettömiä noi sarvipäät ja eläimet muutenkin!

    1. Sarvet ihan käsittämättömät! Ugandalaista pihvikarjaa. Sitä mietin, että miksei kiinalaisille voisi riittää tuollaiset sarvet? Miksi pitää salametsästää norsuja ja niiden syöksyhampaita?