Type and press Enter.

Kaunissaari on kesäparatiisi

Pressimatka Visit Kotka-Hamina 

Kun yhteysalus rantautuu Kaunissaareen, tulija näkee sataman punaiset venevajat ja paikallisen toriparlamentin vaihtamassa kuulumisia rannassa. Muutaman askeleen päässä on kahvila, kohta näkee maailman suloisimman palokunnan, Kaunissaaren VPKn ja sen pienen punaisen talon ja paloauton. Sadan metrin jälkeen tulija on viimeistään vakuuttunut, että on tullut kesäidylliin. Kaunissaari on vielä pysynyt aika tuntemattomana ja jotenkin koskemattomana. Toukokuisena aurinkoisena päivänä yhteysaluksella oli vain muutama turisti ja yksi mökilleen mennyt perhe. 

Kaunissaari on vain noin neljän neliökilometrin kokoinen, mutta jos on yhteysaluksen varassa, päiväretkeläisellä ei ole hurjasti aikaa saareen tutustumiseen. Jos käy tuuri, Kaunissaaren majan ravintolan kaksi vuokra-Jopoa saattavat olla vapaana. Itse ihastuin niin paljon satamaan, etten olisi oikein siitä malttanut edes pois lähteä, mutta Jopoilla maltoimme ajella vähän pidemmälle.

Punaiset venevajat, kaikenlaiset kalastusasiat, joille minulla ei ole edes nimeä, veneet ja laiturit henkivät toisaalta vanhaa aikaa, toisaalta ovat osoitus elävästä nykyajasta. Venevajojen välissä kulkee pieniä ruohottuneita polkuja, kuivalle maalle on nostettu vanhoja veneitä, kaiken punaisen keskellä on yhtäkkiä harmaa paanutalo ja sen edustalla maitotonkkia. Kaikki tämä muodosti idyllin, jollaista en tiennyt Suomessa olevankaan. Kaunissaari on todellinen kätketty helmi. 

Kaunissaari
Kaunissaari
Kaunissaari

Kylillä kulkiessa huomaa väkisinkin jotain saaren historiasta. Sataman venevajat kertovat kalastuksen merkityksestä. Edelleen saarella asuu vakituisesti jokunen kalastaja. Pieni museo näkyy painottuvan meri- ja saaristoelämään (lue: kalastukseen). Kansakoulussa ei enää opeteta ja opita vaan rakennus on saanut uuden elämän majatalona. Pitkäniemen kärjessä nousee myös pala Suomen puolustushistoriaa. Tulenjohtotorni rakennettiin 1930-luvulla osana rannikkotykistön modernisointia.

Autoja ei kylillä näy oikeastaan lainkaan. Jos traktori on puukuormineen tukkinut tien fillareilta, työmiehet vain morjestavat iloisina ja turistit kiertävät pöpeliköstä. Tuli mieleen liikenne Mauritiuksella: jos ajaa kaikkia liikennesääntöjä vastaan, heilauttaa vain kättä ikkunasta ja homma on sillä kuitattu. Toisaalta tie on myös Kaunissaaressa aika venyvä määrite. Se voi olla hiekkatie, se voi olla hiekkatie, jolla on puiden juurakoita, ruohottunut tie tai jotain, mitä itse sanoisin poluksi. Tiet myös kulkevat paikoin rakennusten pihapiirien läpi. Paikalliset epäilemättä tietävät sen ja kiertävät, mutta turisti voi päätyä hämmentyneenä portailla istuvien asukkaiden syliin. Pörröinen koira halusi tietenkin ottaa rapsutukset pois kuleksimasta. Kysyin, mahtoiko sama pörröinen kaveri olla satamassa tullessamme. Oli kuulemma karvaturrin veli, joka oli mukana satamaparlamentin kokoontumisessa. 

Kaunissaari
Kaunissaari
Kaunissaari

Kaunissaari on vähän kuin aikakonematka menneen ajan Suomeen. Toisaalta siellä on kaikki turistin tarvitsemat palvelut, kunhan kesäkausi alkaa. Kaupasta saa kaiken tarvittavan. Kaupan tiloissa toimii myös Pyhtään ainoa Alko (noutopiste, johon tuotteet tilattava). On kahviloita ja ravintoloita. Esimerkiksi Ravintola Kaunissaasen Maja tarjoaa herkullista kirkasta lohikeittoa ja köyhiä ritareita. Kaunissaaren majan hotellihuoneet tarjoavat laadukkaimman majoituksen, sviitistä upean avoimen merinäköalankin, mutta saatavilla on myös mökkejä, vaatimaton Kaunissaaren majatalo ja kodikkaalta vaikuttava Koulukartano vanhassa kyläkoulussa. 

Kaunissaari sijaitsee noin 15 kilometriä Kotkasta. Sinne pääsee veloituksetta yhteysaluksella Kuusisen satamasta muutaman kerran päivässä (kesän 2023 aikataulut tästä). Kotkan keskustassa saaristoliikenteen kyltit ovat harhaanjohtavat, mutta Juha Vainion katu 95 -osoitteella löytää perille. Satamassa autopaikkoja on vain vähän, ja lähimmiltä seuraavilta paikoilta kävelymatkaa on vartin verran. Matkalla voi ihailla sekä merimaisemia että Juha Vainion tekstejä kiviin hakattuna (jollei juokse pää kolmantena jalkana, kuten jotkut paikasta erehtyneet saattoivat juosta).

Tällä kokemuksella sanoisin, että ottaisin fillarin mukaan, jos sen jotenkin saisin Kotkaan. Ajelisin saarta ympäriinsä, söisin eväitä, tilaisin pullon kuohuvaa Alkoon, nauttisin lasillisia laitureilla, istuisin tuijottamassa merelle, lyöttäytyisin satamaparlamentin juttusille vaikka koiran rapsuttelu verukkeena – enkä tosiaan lähtisi samana päivänä takaisin maihin (enkä ehkä vielä seuraavanakaan). Kaunissaari on vähintään vuorokauden jollei parinkin kohde. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Kaunissaari on tosiaan paikka, jossa olisi joskus mukava päästa käymään. Noita punaisa venevajoja olisi toden totta hienoa päästä katselemaan ja kuvaamaan. Ylipäätään Kotka oli itselleni iso yllätys, tykästyin kaupunkiin todenteolla.

    1. Sama juttu! Vähän epäilinkin niin käyvän, mutta kaupunki oli silti vielä positiivisempi yllätys. Luinkin blogistasi Kotka-tunnelmia, kun etsin tietoa Kotkan veistospromenadista. Kirjoitit siitä tosi kivasti. Me emme tällä kertaa varsinaisesti ehtineet siihen tutustua.