Kaunis päivä autoiluun (autolla Taiwanissa)

Ihana aamu: aurinko paistoi, ei nyt ihan kirkkaalta taivaalta, mutta sinistä oli näkyvillä moninkertaisesti aiempiin päiviin verrattuna. Mutta me hyppäsimme bussiin (loistavaa, 30 metriä hotellin ovelta) kohti lentokenttää ja Avisin autovuokraamoa. Koko aurinkoisen ajan istuimme autossa. Ei näin.

Liikenne Taiwanissa on yllättävän rauhallista. Skootterit ovat melkeinpä ainoat, joiden voi sanoa sikailevan, ja kovin maltillisesti ajavat nekin. Ylipäätään kuvittelimme täällä ruuhkat järjettömiksi ja automäärät jumalattomiksi, mutta väärässä olimme. Juurikaan ei voi sanoa, että olisimme edes jonossa ajaneet. Liikennemerkeistä suurin osa on samoja kuin meillä, tienviitoissa kaikki on myös meidän kirjaimillamme, mutta kaikki lisäkilvet vain kiinaksi.

Matkaa ei ollut kuin reilut 150 kilometriä, mutta siihen meni nelisen tuntia. Kun ajettiin moottoritieksi nimettyjä, oli vauhti vajaata satasta, ja kun tie muuttui hitaammaksi, se kiersi vuorten rinteitä kuin Alpeilla. Lentokentältä piti ajella takaisin päin kohti Taipeita, joka jatkui ja jatkui, kunnes tuli parin kilometrin tunneli. Kun ajoimme tunnelin toisesta päästä ulos, olimme keskellä mitä runsainta ja tuuheinta metsää. Metsä kohosi jyrkähköinä rinteinä tien molemmin puolin. Mitään muuta ei näkynyt. Metsän jälkeen tuli uusi tunneli, nelisen kilometriä muistaakseni, ja sen jälkeen olimme taas kaupungissa. Maisema ei ollut kovin vaihtelevaa, joten kartturi nukahti. (Onneksi navigaattorin nainen piti meidät tiellä. Tienviitat ovat muuten kilometreissä, mutta navigaattorin muija puhui jaardeista.) Pisin tunneli oli 16 kilometriä. Se alkoi jo tuntua vähän omituiselta, ei suorastaan pelottavalta, mutta kyllä sen toivoi loppuvan.

Paikoin tie kulki merenrantaa, joskin kymmeniä metrejä sen yläpuolella. Autiota hiekkarantaa näytti olevan silmänkantamattomiin. Kerran pysähdyimme aikeena ottaa kuvia, mutta ilman sumuisuus sai kaiken näyttämään epätarkalta. Samoilla mestoilla viihtyi parimetrinen käärme. Sen tonteilta oli ihan mukava lähteä jatkamaan matkaa. Rannalle olisi kyllä kiva vielä täällä päästä, mutta säistä ei ehkä ole siihen. 

Tulimme Hualienin kaupunkiin aikeena mennä parina päivänä Tarokon kansallispuistoon. Sitä kehuivat naiset matkamessuilla, ja siitä näkyy kuvia aina, kun missään puhutaan Taiwanin matkailusta. Hualien on ehkä 30 kilometriä puistolta. Täältä sai vielä majoitusta, kun eilen aloimme varata. Jotain tosi makeita paikkoja olisi ollut puistossakin, mutta kovaan hintaan. Perushyvä Lealea-hotelli Hualienista maksoi kolmelta yöltä 210 euroa. 

Eipä voi tätäkään kaupunkia kauniiksi kehua. Kaupungilla ei oikein voinut sanoa, olemmeko edelleen Taipeissa vai jossain muualla. Rakennukset ovat ehkä matalampia, mutta taiwanilainen katukuva on ennallaan. Löysin muuten jäätelöauton ulinalle voittajan: roskisauto pitää omaa tauotonta ujellustaan kulkiessaan hissukseen pitkin katua. Sivukaduilta ja ovista sinkoili miehiä ja naisia roskapusseineen autolle kuullessaan ulinan.