Kaukana kotoa olen vapaa

Kaukana kotoa olen vapaa

Tiedän lentämisen olevan suoraan saatanasta ja kotimaanmatkailun – mielellään tietenkin kävellen tai fillarilla – olevan ainoa, mitä oikeastaan saisi tehdä. Joka tuutista tulee tätä informaatiota, eikä siltä voi ummistaa silmiään. Sitten valveutuneet – mutta silti edelleen paljon lentävät – kertovat, kuinka arjessa kierrättävät, eivät syö lihaa, käyttävät julkisia, eivät shoppaile, eivät hanki lapsia tai jos hankkivat, ainakin käyttävät kestovaippoja ja veivaavat itse soseet luomusta. Tähän on tultu. Minun pitäisi hävetä. Joudunhan työmatkatkin väkisin ajamaan autolla, koska matka on pitkä. Kyllä, olen yrittänyt ostaa vähäpäästöisen auton, mutta jos Volkkari jäi kiinni huijauksesta, pelkään muidenkin kusettavan. Mutta saan kumminkin pysäköidä vähäpäästöisten parkkiksille. 

Kyllä, olen kamalan itsekäs. Järjettömän itsekäs. Mutta minä koen olevani vapaa ja onnellinen, kun olen kaukana kotoa. Kun olen keskellä vierasta kulttuuria, jossa en ymmärrä kieltä enkä tapoja, olen ehkä eniten mukavuusalueellani. Kukaan ei odota mitään. Kukaan ei vaadi mitään. Työelämä todellakin odottaa ja vaatii. Siitä on välillä pakko päästä eroon. Sitä varten on pakko lentää. Suosin suoria lentoja, maksan turkasesti ylimääräistä Finnairin Aasian-lennoista ja toivon, että uudet koneet todella saastuttaisivat vanhoja vähemmän. Laivamatkailukin on kuulemma syvältä. Juna on hyvä. Perjantaina lähden junalla Pietariin. Yksi ympäristöpiste minulle. 

Kun selailen Instagram-kuviani, voin todeta olevani onnekas. Olen noussut satoja portaita nähdäkseni ylhäältä maiseman, jota en unohda ehkä koskaan. Olen istunut autiolla rannalla Borneolla tai Itä-Timorissa ja miettinyt, miksi oikeastaan olen siellä, mutta ollut samalla sanoinkuvaamattoman onnellinen. Olen nähnyt eläimiä savannilla ja viidakossa, siellä, missä niiden paikka oikeasti on. Olen juonut viiniä thaimaalaisella ja myanmarilaisella viinitilalla ja todennut, että voi kai tätäkin viiniksi sanoa tai omaa makuani todella kehittymättömäksi. Mutta reilun viikon päästä aion lentää Pariisiin juomaan sampanjaa ihan vain siksi, että haluan. Otetaan ansaittu piste pois. 

Ei tietenkään ole mikään subjektiivinen jokamiehen oikeus lentää maailman ääriin vain toteuttamaan itseään ja olemaan vapaa ja onnellinen. Omassa itsekkäässä kuplassani ajattelen kuitenkin niin, että yhden burnoutin kokeneena on parempi elää elämääni niin, etten joudu vastaavaan tilanteeseen enää. Olen sittenkin hyödyllisempi itselleni ja maailmalle työkuntoisena kuin loppuunpalaneena. Vapaudella on hintansa. Niin on monella muullakin asialla. 

Sain taannoin Hua Hinia käsittelevään postaukseeni kommentin, että taidan matkustaa vain tehdäkseni muut kateelliseksi. Kommentti taisi kummuta siitä, että en varsinaisesti kokenut paloa matkustaa Hua Hiniin mutta halusin kauas kotoa, halusin päästä maailmalle, halusin olla vapaa. Kyllähän matkani oli – taas kerran – vain yksi itsekäs teko lisää, mutta lähdin matkalle vain minua itseäni varten, en saadakseni ketään muuta ajattelemaan siitä yhtään mitään. Koska juuri nyt, tässä elämänvaiheessa, vain kaukana kotoa koen oikeasti olevani vapaa. 

Jatkan siis muoviroskan ja kaiken muunkin lajittelua, vähennän lihansyöntiä, mutta autan samalla vaikkapa kehittyvissä maissa jengiä olemaan töissä, koska on meitä maailmaa tuhoavia turreja, jotka elättävät turistibisneksen kautta heidän perheensä, sukunsa, ehkä maansakin. Ja kyllä, joulukuussa upotan jalkani taas hiekkaan ja toivon tuulien olevan suotuisat, että laivani voisi lipua purjeilla, ei moottorilla.  

Tämä on epäilemättä postaus, johon on helppo alkaa ilkeillä. Toivottavasti sinä, joka haluat sen tehdä, löydät kanavan purkaa oloasi jossain muualla.   

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi kumpaan tahansa blogiin, ja se näkyy molemmissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Marraskuussa teemana on kaukana kotoa.

Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.

IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.


Next Post:
Previous Post:
There are 12 comments for this article
  1. Timo at 09:00

    Hyvä kirjoitus ja kuvat! Itselläni ei ainakaan ole varaa ilkeillä, koska voisin allekirjoittaa about kaiken näistä pohdinnoista. Huonon omatunnon kanssa ulkomaille taas pian – yksittäiset lentoni sentään kompensoin, mutta yleensä istuinpaikan käyttäminen kuitenkin tukee ‘pahaa’ lentämistä. Toisaalta tiedän, että vaikka lopettaisin lentämisen täysin, niin koko muu maailma vielä jatkaa. Ilmastonmuutostaistelu vaatii oikeasti, että kaikkien maiden päättäjät tajuavat ja uskaltavat tehdä niitä kipeitä päätöksiä.

    • Sam at 11:48

      Ja tässä päästäänkin asian ytimeen: Päättäjät harvoin tekevät mitään sellaista, joka karkottaa äänestäjät. Jonkun pitäisi siis valita päättäjiä, jotka tekevät näitä kipeitä päätöksiä, jotka lopulta myös lopettaisivat tämän lentelyn huvin vuoksi. Oletko se sinä, Timo, joka näin tulee äänestämään? Se pieni osa väestöstä, joka jo nyt tekee suurimmat uhraukset luonnon vuoksi henkilökohtaisella tasolla, ei riitä saamaan näitä radikaaleja päättäjiä valtaan.

    • Timo at 21:46

      Onneksi viimeinkin kansan ‘syvemmät’ rivit alkavat tajuta, että jotain tarttis tehdä ilmastonmuutokselle ja silloin päättäjilläkin on varaa olla samalla kannalla. Itse aion taas äänestää Piraattipuoluetta, jolla näyttää olevan järkevin ohjelma ilmastonmuutoksen hoitamiseen. Toki heidän läpipääsynsäkin on vielä aika epävarmaa, mutta vaali vaalilta tulos on parantunut ja nyt voisi olla jo se läpimurtovaali – varsinkin jos tajuavat mennä vaaliliittoon Liberaalipuolueen kanssa. Ja vaikka yksi pääsisikin läpi, niin sillä ei toki vielä äänestyksissä jyrätä, mutta onneksi järkevien ehdotusten on aina mahdollista kerätä kannatusta muiltakin (esim Piraattien kaupunginvaltuuston jäsenen tekemä aloite ydinvoimalämmityksen tutkimisesta).

    • Annika Author at 22:12

      Itse olen vielä ollut hyvin itsekäs enkä ole muuttanut valintojani matkailun suhteen. Tiedän, että pitäisi. Interrail ensi kesänä on ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta myönnän, että aloittaisin sen lentämällä Keski-Eurooppaan. Kyse on, niin kuin tekin kommentoitte, paljon muusta kuin yksilön valinnoista, vaikka niilläkin tietenkin on merkitystä.

  2. sari / matkalla lähelle tai kauas at 19:23

    Aivan törkeän hienot kuvat! Toivottavasti kukaan ei ilkeile ja täytyy sanoa, että kuinka jollekin voi tulla mieleenkin, että matkustaa sen vuoksi, että saa muut kateelliseksi? Miksi sen vuoksi laittaisi rahansa likoon? Kummallista. Mutta jollain tavoin ärsyttää tuo puhe lentämisen turmiollisuudesta. Vaikka se on totta mutta miksi sitä ei tehty silloin, kun ainakaan kymmeneen vuoteen en lentänyt mihinkään ja nyt kun reissukärpänen on puraissut aletaan puhumaan moista. Ehkäpä silloin olin kulutukseltani sen verran vähäinen että saan ottaa nyt vahingon takaisin? Kiitos!

    • Annika Author at 22:14

      Niin, kyllähän noista tärkeistä asioista puhua täytyy ja meidän ihmisten asian eteen jotain tehdäkin. Mutta nyt kun kymmenet, ellei sadat miljoonat kiinalaiset ovat alkaneet matkailla, tuntuu parin suomalaisen lennot sittenkin aika kärpäsen kikkareelta.

  3. Suski at 21:49

    Tämä on hankala asia. Matkailu on lisääntynyt ihan räjähdysmäisesti viimeisten parin-kolmenkymmenen vuoden aikana. Lentolippujen hinnat ovat alhaiset, nyt lähes kaikilla on varaa reissata, monta kertaa vuodessa. Massaturismin on jo itsessään uhka ympäristölle, tästä on jo olemassa lukuisia esimerkkejä. Lennot ovat sitten vielä asia erikseen.

    Nyt ollaan jo pikkuhiljaa tilanteessa, jolloin kaikki ymmärtävät, että jotain pitäisi asialle tehdä. Mitä se sitten onkin, vaatii se todennäköisesti uhrauksia erityisesti länsimaisilta hyvinvointivaltioilta, ja niiden kuluttamaan tottuneilta kansalaisilta. Olen usein miettinyt, että meillä täällä on varaa tehdä valintoja ja ympäristötekoja, kun taas köyhemmissä maissa kyse on selviytymisestä, ja mitään valinnanvaraa ei välttämättä yksilötasolla edes ole. Teet sen, mitä tarvitaan, jotta perheesi saisi elannon ja apetta pöytään.

    En nykyisin matkustele juurikaan, varsinkaan lentäen. Kyseessä ei valitettavasti ole huono omatunto hiilijalanjäljestäni, vaan siitä, että koen lentomatkustamisen vain kerta kaikkiaan rasittavana. Tämä on selkeästi iän tuoma ongelma. Olen silti iloinen, että olen aikoinaan matkustellut paljonkin. Kyllä matkustelu oikeasti avartaa, etenkin jos poikkeaa vähän muuallekin, kuin niihin pahimpiin turistirysiin. Nautin myös lukiessani muiden matkakertomuksia, kuten tätä blogia. Olen siis jäävi tässä suhteessa neuvomaan tai tuomitsemaan muita kanssaeläjiä.

    • Annika Author at 22:16

      Sepä tässä on ongelma, että tuntuu kuin hinnat vain halpenisivat (ainakin satunnaisesti tarjouksissa) ja sitä myötä yhä useammalla on mahdollisuus matkustaa. Me suomalaiset olemme tottuneet kaikessa liian hyvään – ja saavutetuista eduista luopuminen on aina todella vaikeaa.

  4. Paula – Viinilaakson viemää at 03:31

    Nyt oli sellainen vuodatus, että teki melkein loppuun lisätä, että Aamen! Ja vaikka aihe on oikeasti vakava niin en pystynyt nauramatta tätä lukemaan. Hauskasti kirjoitettu, ja vähän tällaistahan se elämä on. Vaikka kuinka yrittää kierrättää ja ajatella luontoa, niin joissain asioissa väistämättä tulee eteen se, että on valittava huonokin vaihtoehto.

    • Annika Author at 12:15

      Ympäristöasioista saa helposti kovin mustavalkoisia. On toki hienoa, kuinka jotkut ovat periaatteellisia ja elävät kaikkien ihanteiden mukaan.

  5. Noora | Kerran poistuin kotoa at 21:23

    Olen myös huomannut tuon, että välillä pitää päästä sekä henkisesti että fyysisesti kauas kotoa, jotta arki ja sen mahdolliset huolet unohtuvat. Esimerkiksi Tukholma on mielestäni ihana, mutta onhan siellä paljon Suomesta muistuttavia asioita – ja tietenkin suomea kuulee vähän väliä. Joten kun lähtee maailmankolkkaan, jossa on vastassa todella vähän asioita, jotka muistuttavat kodista, on helpompi unohtaa hetkeksi kaikki paitsi se hetki ja antaa mennä ja nauttia matkalla olosta 🙂

    • Annika Author at 18:44

      Joskus kyllä tuntuu, että pelkkä Tallinna riittää, vaikka sielläkin suomea kuulee. On kyllä helpompaa muualla, jossain oikeasti kaukana. Mutta niin vain kävi, että Itä-Timorissakin samaan hotelliin osuui seurueellinen suomalaisia. Ei meitä karkuun pääse. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.