Aqabasta lähdimme autoillen kohti pohjoista. Ennen Petraa sijaitsee Wadi Rumin laakso, tietääkseni lähinnä autiomaata. Siellä olisi mahdollisuus yöpyä beduiiniteltassa ja katsoa pimeässä yössä tähtitaivasta. Tämän olisin ehdottomasti halunnut kokea, mutta helmikuun yölämpötilat olivat reilusti alle kymmentä astetta. Mies sai puhuttua järkeä. Mutta onpahan taas yksi syy palata maahan takaisin.
Mutta Petran kalliokaupunki – se on aivan uskomaton ja käsittämätön. Alue on valtavan suuri, ja pelkästään päästäkseen portilta ensimmäiselle varsinaiselle kohteelle saa kävellä toista kilometriä. Tie kulkee taivasta kohti kohoavien jylhien kallioiden välissä, ja niiden kallioiden rakosesta paljastuu viimein se kaikkein tunnetuin Petran kalliorakennuksista.
Olen ennenkin sanonut olevani turhankin blondi siinä, etten oikein ota selvää, mitä olen menossa katsomaan tai mitä olen nähnyt. Mukavahan Petrastakin olisi tietää, mitä mitkäkin kiveen nakerretut jutut ovat, mutta toisaalta näkemistä ilman informaatiotakin oli niin paljon, että minulle se oli kylliksi. Enimmäkseen siis vain kuljin, jollei nyt kirjaimellisesti niin ainakin kuvainnollisesti, suu auki ja taivastelin, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan pari tuhatta vuotta sitten.
Kun olimme aikamme kierrelleet, kuvanneet, ihmetelleet, olimme valinnan edessä: lähteäkö kapuamaan vielä 600 porrasta ylös ja saman verran takaisin päästäksemme luostarille, josta emme olleet nähneet edes kuvaa – eli ylhäällä saattoi odottaa mitä tahansa. Uteliaisuus voitti. Jos se ei ole mistään kotoisin, olemmehan ainakin urheilleet, jos se taas on hirmuisen hieno, olisi sääli jättää näkemättä.
Se oli hieno. Matkalla näkyi aaseja ja kaunista jylhää maisemaa. Ylhäällä luostarilla li myös kahvila, jonka virvokkeet maistuivat tulivat aika suureen tarpeeseen.
Saman reitin kaupungista kaikille temppeleille olisi voinut kävellä auringon laskettua soihtujen valossa, mutta minulla eivät voimat enää riittäneet uusintakierrokseen. Sanoisin tässä olevan taas yksi syy palata: seuraava kerta pimeässä Jordanian yössä.
2 comments
Heippa kaima 🙂 Vasta löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta.. jäin erityisesti lukemaan näitä Lähi-idän tarinoita, siellä kun olen nuorempana pyörinyt myös. Mahtavia juttuja ympäri maailmaa! 🙂
Kiitos kaima! Minä löysin Lähi-idän, ja oikeastaan koko maailman, vasta aikuisena. 🙂